EU:n torstaisessa huippukokouksessa päätettiin Kreikan uudesta 110 miljardin euron tukipaketista. Näillä eväin johtajat uskovat taas kerran, että tilanne saadaan rauhoittumaan. Todennäköisesti kyse on kuitenkin lähinnä lisäajan ostamisesta – kriisikokouksia on ollut reilun vuoden sisällä taajaan, eikä tämä varmaankaan ollut se vimeinen!
Brysselin palaverissa Suomi sai paljon puhutut vakuutensa, mutta niitä koskeva kirjaus on ainakin lehtitietojen mukaan kovin epämääräinen. Asiaa selvitetään jatkossa, ja voipa käydä niinkin, ettei oikeita vakuuksia ikinä tulla saamaan. Erityisen keskeisenä asiana en osaa tätä kuitenkaan nähdä; suomalainen shikaani.
Perussuomalaisten ja nykytilanteessa Keskustankin mielestä koko finanssi- ja velkakriisiä hoidetaan kaiken aikaa väärin – mutta mitään rakentavia vaihtoehtoja noilta suunnilta ei ole kuulunut. Kreikan päästäminen maksukyvyttömyyden tilaan ja/tai potkiminen pois euroalueesta aiheuttaisivat vaikeasti ennakoitavia vaikutuksia ja luultavasti suurta tuhoa rahoitusmarkkinoilla. Velkavetoisessa talouselämässä luottolamasta seuraisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuri määrä konkursseja, omaisuuden uusjakoa ja työttömyyttä. 1930-luvulla koettiin teollistuneessa maailmassa jotain tämäntapaista.
Tämän johdosta kannatan yrityksiä, joilla vakautta pyritään tukemaan. Oikein hyviä konsteja tähän ei vain näytä olevan olemassa.
Finanssikriisin syyt ovat moninaiset. Päällimmäisinä ovat julkisten ja yksityistenkin talouksien raju velkaantuminen ja finanssisektorin paisuminen kohtuuttomiin mittoihin. Kun tilanne on päässyt etenemään tällaiselle tasolle, ei nopeaa ja hallittua ratkaisua liene olemassa. Asiantuntijat puhuvat edessä olevasta vähintään 10-20 vuoden kujanjuoksusta.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, etteivät velkakriisit rajoitu vain Eurooppaan – myös USA, Japani ja monet muut maat painivat ylisuurten velkojensa kanssa. Mahtitalouksista vain Kiina taitaa olla tässä mielessä paremmalla tolalla…
Maailman finanssi- ja velkaomaisuus on kasvanut moninkertaiseksi reaalitalouteen ja valtiontalouksiin verrattuna. Koira ei enää pysty heiluttamaan itseään suurempaa häntävärkkiä.
Velkakuplien puhkeaminen tulee tapahtumaan joko hallitusti tai hallitsematta. Kummassakin tapauksessa julkiset taloudet on saatettava terveelle pohjalle. Suomi kuuluu EU:n kuuden vahvimman julkisen talouden kermaan, mutta eipä meilläkään ole hurraamista: valtio velkaantuu vauhdilla, eikä uusikaan hallitus näytä kykenevän kehitystä pysäyttämään.
Kriisien ratkaisuyrityksissä vannotaan kovasti talouskasvun vahvistamisen nimeen. Ajan saatossa ongelmien nähdään ratkeavan, mikäli kasvuluvut pysyvät riittävän vahvoina.
Loputtomasti jatkuva talouskasvu on kuitenkin osa ongelmaa, ei sen ratkaisu. Ehkäpä akuutti kriisi liittyykin siihen, että pallollamme eletään yli varojen: luonnonvaroja kulutetaan kestämättömällä volyymilla ja ympäristön tila heikkenee jatkuvasti. Eikö oikeasti ole vain tervettä, että tälle menolle tulee loppu?
Periaatteessa välttämätön muutos olisi kuitenkin parempi hoitaa hallitusti kuin kaaosmaisissa olosuhteissa. Riittääkö maailman johtavien poliitikkojen maltti ja viisaus tähän?
Joka tapauksessa yksi kestävyyttä edistävä tulevaisuuden tie on rahakaupan verottaminen. Tällä tavoin voidaan hillitä spekulatiivista paperikauppaa ja saada samalla merkittäviä summia julkisten talouksien tervehdyttämiseen.
Lontoon pankkiirit eivät tämmöisestä tykkää, mutta eikö noita liituraitaporukoita ole jo kuunneltu vuosikymmenten varrella riittävästi – liikaakin?