Vantaalla on päällä pahanlaatuinen talouspaniikki. Kaupungin johto julkaisi 10.5. Vantaan kaupungin tasapainoittamis- ja velkaohjelman, jossa vedetään alas lähes kaikki sellainen toiminta, joka ei ole lakisääteisesti pakko Vantaan toimesta järjestää. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. kouluavustajien määrän vähentämistä 100:lla ja lastensuojelusta nipistämistä jopa miljoonalla eurolla. Tämänkaltaiset toimet ovat pitkällä tähtäimellä täyttä hölmöläisen hommaa ja johtavat pahoinvoinnin kasvuun ja yhä korkeampiin kustannuksiin, kun kaupunki joutuu tekemään muutaman vuoden kuluttua kalliita korjaavia toimenpiteitä ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan. 


Vantaalla hyväksyttiin juuri muutama kuukausi sitten uusi koulutuspoliittinen linjaus, jonka mukaan lähes kaikki erityisoppilaat siirretään lähikouluihinsa. Tämän läpiviemiseksi luvattiin myös kouluavustajien ja muiden resurssien siirtämistä lähikouluihin, ja tämä onkin järjestelmän toimimisen ehdoton edellytys. Vain puoli vuotta uudistuksen läpiviennin jälkeen ollaan kuitenkin vetämässä mattoa resurssilupausten alta lopettamalla sadan kouluavustajan työsuhde. Tämähän on aivan käsittämätöntä toimintaa! 


Itse vastustin uudistusta alunperinkin erityiskouluissa opiskelevien erityisoppilaiden osalta. Haluaisin säilyttää Vantaalla tällä hetkellä toimivat erityiskoulut entisen kaltaisina. Tässä perusteluni: Siinä vaiheessa, kun oppilas on siirretty erityiskouluun, on hänen tilanteensa lähikoulussa tullut sellaiseen pisteeseen, ettei muuta vaihtoehtoa ole ollut. Erityiskouluun ei siirretä vähäisin perustein. Näiden oppilaiden osalta ei puhuta pienistä oppimisvaikeuksista tai ylivilkkaudesta, vaan todellisista haasteista, joita normaalissa kouluympäristössä ei voida ratkaista. Moni erityiskoulun oppilas ei ole neljänteen luokkaan mennessä oppinut lukemaan edes pienessä erityisluokassa. Toisilla on niin pahoja käytöshäiriöitä, että heidät pystytään rauhoittamaan vain kutsumalla ambulanssi paikalle. Voitte kuvitella, mitä tapahtuu, kun nämä oppilaat siirretään 25 oppilaan luokkiin ilman kouluavustajan apua. Siitä kärsivät niin erityisoppilas kuin muukin luokka. Erityisoppilaiden osalta kyse on myös turvallisen sosiaalisen yhteisön menettämisestä. Monille erityisoppilaille erityiskoulun tarjoama yhteisö on ensimmäinen kerta, kun he voivat kokea olevansa samalla viivalla muiden kanssa, eivätkä tule kiusatuksi erilaisuutensa vuoksi. He saavat kavereita ja voivat myös siksi paremmin kuin lähikoulussaan.


Jos Vantaalla ei pidetä kiinni lupauksesta säilyttää erityisopetuksen resurssit ennallaan, kun erityisoppilaat siirretään lähikouluihin, tulee myös linjaveto erityiskoulujen lakkauttamisesta peruuttaa.


Kuva mtv3.fi-sivulta, artikkelista: Erityisoppilaiden määrä on tuplaantunut