Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Uskon, että kaikkia valtuutettuja yhdistää tänään yhteinen huoli Vantaan tulevaisuudesta.

Vantaan strategiassa on linjattu, että noudatamme kaikessa toiminnassamme kestävän kehityksen periaatteita. Kestävyydellä tarkoitetaan sitä, että pystymme jättämään kaupungin tuleville sukupolville taloudellisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti sellaisessa tilassa, että myös meidän jälkeemme tulevat pystyvät elämään täällä mielekästä elämää.

Meidän on pakko toimia, jotta Vantaan talous saataisiin tasapainoon. Talouden tasapainottaminen pitää kuitenkin tehdä siten, että kaikki kestävyyden elementit pysyvät tasapainossa. Pelkkä taloudellisen kestävyyden hakeminen voi pahimmillaan aiheuttaa kaupunkilaisille merkittävää inhimillistä kärsimystä. Toisaalta, taloudellisesti kestävät päätökset pitää pystyä arvioimaan myös siten, että tänään säästetty euro ei aiheuta huomenna moninkertaisia kustannuksia. Lisäksi säästöjä tehtäessä täytyy huolehtia siitä, että kaupungin houkuttelevuus ja vetovoima asuinpaikkana, työpaikkana tai oman yrityksen sijoittumispaikkana ei kärsi.

Vihreä valtuustoryhmä haluaa olla mukana kaupungin talouden tasapainottamisessa. Olemme kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että talouden tasapainottamisen tasoa ja keinoja tulee tarkastella uudelleen. Meille valtuustoseminaarissa esitelty talous- ja velkaohjelma sisältää sellaisia toimenpiteitä, joiden vaikutukset voivat olla kohtalokkaita monille heikossa asemassa oleville.

Talous- ja velkaohjelmassa on pyritty siihen, että kaupungin lainamäärän kasvu pysähtyisi, ja kääntyisi sitten laskuun. Tämän toteuttamiseksi on valittu skenaario 4:n mukaiset toimenpiteet. Myös vaihtoehto 3 tulisi ottaa tarkasteluun, sillä jos skenaario 3 pysäyttäisi velkaantumisen. Tarvitsemme käyttöömme laskelmat skenaario 3:n mukaisesta säästötarpeesta. Skenaarioiden 3 ja 4 välistä voitaisiin löytää sellainen säästötavoite, jolla pystyttäisiin välttämään kaikkein kipeimmät säästöt, mutta saisimme kuitenkin kaupungin lainamäärän laskevalle uralle.

Vihreät eivät hyväksy leikkauksia, jotka todennäköisesti aiheuttavat lähivuosina lisäkustannuksia lisääntyneen pahoinvoinnin myötä. Näihin kuuluvat lastensuojelusta karsiminen, kouluavustajien vähentäminen, vanhusten kotona asumisen tuen vähentäminen, voimakkaat leikkaukset ennaltaehkäisevää työtä tekevien järjestöjen avustuksista sekä luontokoulun lakkauttaminen. Ennaltaehkäisevät palvelut tuottavat enemmän säästöjä, kuin kustannuksia. Emme myöskään hyväksy keväisestä katupölyn siivoamisesta leikkaamista. Katupölyn terveysongelmina aiheuttamat kustannukset ovat miljoonia euroja.

Emme hyväksy ulkoistamista pelkästään ideologian vuoksi. Ulkoistaminen on joskus paikoillaan, mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Ei ole varmuutta, että meille säästöohjelmassa tarjoillut ulkoistamishankkeet tuovat aitoa kokonaistaloudellista säästöä. Ulkoistamisia voidaan toteuttaa, jos sen tuomat toiminnalliset edut tai säästöt ovat selkeästi osoitettavissa. On aidosti syytä epäillä, ovatko ostopalvelut oikeasti halvempia kuin oma tuotanto toiminnassa, joka on jatkuvaa. Esimerkiksi Hakunilan terveysaseman toimintaa pitää seurata riittävän pitkään, jotta saadaan selkeää näyttöä siitä, onko ulkoistaminen tuottanut taloudellista säästöä ja onko toiminta ollut tyydyttävää. Puolen vuoden tarkastelujakso ei ole riittävä. Terveysasemien suhteen ei ole syytä tehdä hätiköityjä ratkaisuja, koska syksyllä tuleva Sote -ratkaisu saattaa muuttaa suunnitelmia aivan toiseksi.

Säästöjä on kuitenkin tehtävä. Siksi olemme valmistelleet listan kustannuksista, joista olemme valmiita vähentämään.

Koko kaupungin tasoisella, jokaiseen työntekijään ja asiakkaaseen ulottuvalla kunnianhimoisella energiansäästöohjelmalla voidaan saavuttaa 10 miljoonan euron säästöt. Tämä tarkoittaa esimerkiksi energiatehokkuuden parantamista, jätteiden tehokasta lajittelua, paperinkulutuksen vähentämistä, valaistuksen tehostamista. Esimerkiksi Julia-hankkeessa seitsemässä pilottikiinteistössä Vantaalla saatiin aikaan noin sadan tuhannen euron säästöt.

Olemme valmiita säästämään kumppanuuksista, sopimuksista ja isojen laitosten tukemisesta. Kaikki yhteistyösopimukset ja kehityshankkeet tulee käydä läpi ja kun sopimuskausia on katkolla tulee hankkeita tiivistää, konkretisoida sekä karsia päällekkäisyyksiä. Näin voidaan saavuttaa hyvinkin noin 500 000 euron säästöt.

Ohjelmalisensseihin kuluu vuositasolla satoja tuhansia euroja. Asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2015 mennessä koulujen- ja kirjastojen koneissa on pääsääntöisesti käytössä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöönotolla voidaan saada vähintään 100 000 euron vuotuinen säästö.

Tulee pohtia, tarvitsemmeko loppiaisvastaanottoa? Luottamushenkilöiden kokouspalkkioista tulee poistaa 3 tunnin sääntö, jolloin palkkio olisi aina sama riippumatta siitä kuinka pitkäksi kokous venyy. Matkakulut pitää korvata julkisen liikenteen taksojen mukaisesti. Lautakuntien koko voidaan pienentää 13 henkilöön demokratian vaarantumatta. Tällöin kustannukset pienenevät ja lautakuntien työskentely tehostuu.. Säästöpotentiaali olisi noin 120 000 euroa.

Kaupungin tulopohjaa tulee vahvistaa. Talous- ja velkaohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden lisäksi ruuhkamaksujen käyttöönotto toisi kaupungin kassaan liikenne- ja viestintäministeriön selvityksen mukaan vuositasolla 13,7 miljoonaa. Neuvottelut ruuhkamaksujen käyttöönotosta tulee aloittaa välittömästi.

Vantaan energian arvo ja myyntimahdollisuudet tulee selvittää. Toisenlaisessa tilanteessa ”lypsävää lehmää” ei kannattaisi myydä, vaan panostaa yhtiön roolin uudistamiseen. Jos vastakkain on asukkaiden peruspalveluiden; opetuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden, vapaa-ajan sekä viihtyisän ja kestävän kehityksen mukaisen ympäristön turvaaminen, tätäkään korttia ei pidä jättää katsomatta.

Investointitasosta on karsittava. Esitetty 90 miljoonan euron investointitaso vaikuttaa kuitenkin lähes mahdottomalta toteuttaa. Investoinnit ovat välttämättömiä kaupungin toimintakunnon ylläpitämiseksi.

Resurssien kohdentamisessa tulee ottaa periaatteeksi se, että niille alueille ja niihin kouluihin ja ryhmiin, jotka ovat erityisen haastavassa asemassa ja joissa syrjäytymisvaara ja muut potentiaaliset ongelmat ovat suurimmat, tulee kohdentaa muita enemmän resursseja. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki saavat yhtä paljon vaan se, että kaikki saavat tukea ja apua tarpeensa mukaan.