Hallitus on tänään linjannut sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Uudistaminen on välttämätöntä, jotta pystymme torjumaan terveyserojen kasvua ja vastaamaan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin.
Hallituksen linjaus uudistuksen suuntaviivoista on alustava, eivätkä uudistuksen yksityiskohdat ole vielä selvillä. Tässä vaiheessa on syytä pitää kirkkaana mielessä se, millaisia parannuksia muutoksilla tavoitellaan.
Yksi tärkeä tavoite on madaltaa perusterveydenhullon ja erikoissairaanhoidon rajaa. Käytännössä tämä tarkoittaa terveyskeskusten vahvistamista ja erikoislääkäripalveluiden tuomista lähemmäs asukkaita. Suomen terveydenhuollon akilleen kantapää on terveyskeskusten heikkous: koko väestölle tarkoitetut palvelut toimivat huonommin kuin työterveyshuolto, mikä osaltaan selittää väestön terveyserojen voimakasta kasvua. Terveyskeskusten ongelmat myös ohjaavat kysyntää yksityisen terveydenhuollon piiriin.
On hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaa vahvistetaan ja että järjestämisvastuu asetetaan riittävän leveille hartioille. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden mukaan sote-palveluiden järjestämisen väestöpohjan pitää olla vähintään 200 000 asukasta, ja se onkin syytä asettaa minimikriteeriksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sote-palveluista vastaisi Suomessa enintään alle 20 järjestäjää, kuten muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on esittänyt.
Kansanterveyttä edistetään parhaiten vaikuttamalla kansalaisten elämäntapoihin ja heidän arkiympäristöönsä. Sote-uudistuksessa on tärkeää pitää huolta siitä, että kunnilla on kannusteita kansanterveyden edistämiseen laajasti: kaavoituksen, liikunta- ja kulttuuripalveluiden, yhteisöllisyyden edistämisen jne keinoin.
Yksi Suomen terveydenhuollon erikoisuuksista on monikanavainen rahoitus, jokaa koostuu kuntien, valtion, Kelan, vakuutusyhtiöiden ja kansalaisten panoksista. Sekava ja monimutkainen rahoitusjärjestelmä on tehoton ja houkuttaa osaoptimointiin: jonojen ylläpito on sairaaloille kannattavaa, koska potilaan sairaspäivien ja -kuukausien kustannuksista vastaavat Kela, työnantajat ja kansalainen itse. Yksikanavainen rahoitus, jossa terveydenhuollon järjestäjän laariin kerättäisiin koko rahoituspotti, auttaisi kustannusten hallinnassa. Sote-uudistuksen yhteydessä pitää ratkaista myös tämä ongelma.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus liittyy kiinteasti kuntarakenneuudistukseen, koska sote-palvelut vievät yli puolet kuntien menoista ja koska jo lähitulevaisuudessa tuo osuus tulee kasvamaan. Siksi kunta- ja soteuudistusten yhteensovittaminen on äärimmäisen tärkeää. Tässä ei pidä hätiköidä.