Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Viime viikolla istuin bussissa kahden vanhustyöntekijän edessä ja kuulin, mitä he puhuivat työstään ja Vantaan säästöistä. He keskustelivat siitä, kuinka he olivat laittaneet itsensä likoon työnsä vuoksi, mielekkään, mutta raskaan työn vuoksi. Resurssit ovat aina olleet Vantaalla vähäiset, mutta työhön on ollut hyvä motivaatio. Nyt, kun näitä vähäisiäkin resursseja ollaan leikkaamassa, vanhusten päivätoiminnasta kolmasosa ja suurelta joukolta omaishoidon tuki loppuisi kokonaan, ei ole oikein motivaatiota, kun tiedetään hyvin, että nämä leikkaukset aiheuttavat paitsi pahoinvointia, myös lisää kustannuksia toisaalla, esimerkiksi lisääntyvinä terveyskeskuskäynteinä. Kun aloin keskustella näiden ihmisten kanssa, he pyysivät, että Vantaalla ei puhuttaisi enää arvoista, koska niitä on mahdotonta toteuttaa, jos leikkaukset tehdään. He sanoivat, että nyt ollaan siinä tilanteessa, että työntekijöillä on eettinen burn out.
Vantaalla tulee olemaan vaikeuksia työntekijöiden rekrytoinnissa ja henkilökunnan työhyvinvoinnissa, jos leikkaukset toteutetaan. Esimerkiksi päiväkodeissa, kun kieltä taitamaton maahanmuuttajataustainen lapsi on tullut ensimmäistä kertaa päivähoitoon, tämä lapsi on ollut kolme kuukautta kahden paikalla, kunnes on edes vähän tottunut systeemiin ja oppinut ymmärtämään puhetta. Tällainen kielitaidoton lapsi vieraassa ympäristössä on helposti itkuinen, poissaoleva, raivoava tai karkaileva ja vaatii käytännössä katsoen koko ajan yhden aikuisen huomion, siinäkin tapauksessa, että ryhmän kaikki aikuiset eivät olisi työssä ja sijaista ei olisi, mikä oli ainakin vielä vuosi sitten kun viimeksi olin päiväkdoissa työssä ihan tavallista Vantaalla. Maahanmuuttajatustaisia lapsia on enemmälti vain tietyissä päiväkodeissa, joissakin yli puolet ryhmästä. Näihin saattaa olla vaikea saada työntekijöitä tulevaisuudessa. Lastentarhanopettajayhdistyksen hallitus kysyy aivan oikein, että eivätkö päättäjät ymmärrä varhaiskasvatuksen merkitystä. Hyvin toimivat peruspalvelut olisivat parasta ongelmien ennalta ehkäisyä.
Muutama sana Mikkolan kirjastosta, vaikka tämä on varmaan monesta tylsää kuunneltavaa. Mikkolan kirjasto toimii koulun yhteydessä. Suuri osa ns. säästöstä, jos kirjasto lakkautetaan, on tilakustannuksia, mitkä siirtyisivät koulun maksettaviksi, koska tilaa tarvitaan kuitenkin. Koulun pitäisi hankkia oma koulukirjasto ja tietokoneita oppilaiden läksyjentekoa varten – ja joku vahtimaan läksyjen tekoa – koska alueella asuu poikkeuksellisen paljon väkeä, joilla ei ole ainuttakaan tietokonetta tai internet-yhteyttä kotona. Koulun 830 oppilaasta neljäsosa on maahanmuuttajataustaisia, ja he ovat ottaneet kirjaston omakseen, siellä he vasta ovat kunnolla oppineet lukemaan. Myös aikuiset pitävät kirjastossa opintopiirejä. He saavat epävirallista virka-apua kirjastovirkailijoilta, jotka mm aktiivisesti neuvovat opintoihin haussa, aikuisopiston kurssien valinnassa, erilaisten harrastusten löytämisessä ja toimivat nuorisotyöntekijöinä oman työn ohessa.
Monikulttuurisuusasioiden neuvottelukunnassa poliisin edustaja on puhunut vakavasti siitä, että maahanmuuttajataustaiset nuoret on saatava integroiduiksi yhteiskuntaamme, muuten meillä saattaa olla suuret konfliktit edessämme, mistä on kylliksi esimerkkejä muista maista.
Yksi parhaista kokemuksistani maahanmuuttajataustaisten lasten integroinnista suomalaiseen yhteiskuntaan on yllättäin luontokoulu, jonka kummiluokaksi maahanmuuttajaesiluokkani kerran pääsi, mikä tarkoitti neljää päivää luontokoululla eri vuodenaikoina. Luontokoulun opettajilla oli harvinaisen inhimillinen kyky auttaa vasta Suomeen tulleita kielitaidottomia oppilaita pääsemään sisään suomalaiseen elämään luontokokemusten, tutkimusten ja leikin avulla – ja rakastamaan suomalaista luontoa. Levottominkin lapsi, joka ei luokkatilassa pystynyt keskittymään, rauhoittui luontokoulussa ja seurasi innostuneena opetusta. Luontokoulu tekee erinomaista työtä pienillä resursseilla vuodesta toiseen oppilaiden ja opettajien kouluttamisessa ja mitä se saa palkaksi? Lakkautusuhan. Siitä huolimatta, että hallitusohjelman mukaan luontokoulujen asemaa vahvistetaan.
Ketä ja mitä palvelee kotihoidontuen Vantaa-lisän poistaminen yli 18 kuukauden ikäisiltä? Kuka on sanonut, että alle 3-vuotiaiden päivähoito tulisi halvemmaksi kuin kotihoito? Ei se tule. Tässä asiassa olisi syytä myös konsultoida lastenpsykiatreja ja lastenlääkäreitä. On vanhempia, joille lasten kotona hoitaminen on niin tärkeä asia, että he ilman mitään tukiakin sinnittelisivät kotona, mutta näitä on vain hyvin pieni osa pienten lasten vanhemmista. Useimpien on katsottava asiaa aivan realistisesti, laskien jokainen euro. Kun Vantaa-lisä loppuu, on useimpien pakko viedä lapsensa päiväkotiin.
Demarien enemmistö on aina ollut pienten lasten päivähoidon puolella kotihoitoa vastaan. Onko tämä nyt myönnytys demareille, kun kokoomusjohtoinen kaupunginhallitus on saanut demarit kelkkaansa siinä, että vastaus lähes kaikkien palveluiden järjestämiseen näyttää olevan yksityistäminen, ulkoistaminen, yhtiöittäminen?
Kaikki ymmärtävät, että Vantaan talous on huonossa jamassa. Heikoimmilta on helpointa säästää. Aika moni ymmärtää oikeustajunsa perusteella, että on väärin leikata kaikkein heikoimpien hyvinvoinnista. Mutta ymmärretäänkö vieläkään sitä, että leikkaamalla esimerkiksi lastensuojelusta, siis perheiden kotipalveluista, tai vaikkapa etsivästä nuorisotyöstä, ei voida puhua säästöstä, vaan nämä leikkaukset maksetaan monin kerroin takaisin muutamassa vuodessa. Kun kotona annettavaa apua ei enää riitä kriisiperheille, tulevat lasten huostaanotot entistä yelisemmiksi. Tämä on todella kallista sekä inhimillisesti että rahassa lakettuna. Tai jos etsivä nuorisotyö lopetetaan, jäävät kaikkein vaikeimmat ja eniten syrjäytymisvaarassa olevat nuoret hoitamatta. Seuraukset tietää jokainen.
Kun kysyin syrjäytymisriskistä valtuustoinfossa, vastaajat välttelivät ja ihan kuin kiemurtelivat ja selittelivät eivätkä uskaltaneet katsoa vaikeaa asiaa suoraan silmiin. Jos kaupungin johdon mukaan ei ole riittäviä tutkimustuloksia siitä, että tiettyjen palvelujen leikkaaminen aiheuttaa moninkertaiset kulut toisaalla tai jos he eivät ole lukeneet näitä tutkimuksia, on asiaa ajateltava järjellä ja omalla kokemuksella eikä kiellettävä sitä. Velkaohjelmassa kuitenkin mainitaan esim lasten ja nuorten hyvinvointierojen kasvu ja syrjäytymisen riski. Onko unohdettu 90-luvun laman seuraukset, mistä monet silloiset lapset kärsivät vieläkin – syrjäytyneinä. Syrjäytymisen hinta yhteiskunnalle tiedetään kyllä, mutta eikö tiedetä miten ihminen syrjäytyy? Voidaan sanoa, että vastuu lapsesta ja nuoresta on perheellä. Aivan varmasti on. Mutta jos perhe ei pysty kantamaan vastuutaan, seuraukset tulevat kuitenkin yhteiskunnan kannettaviksi sekä taloudellisesti että inhimillisesti. Esimerkiksi luokassa riehuva lapsi aiheuttaa sekä pelkoa että oppimisen häiriintymistä kaikkiin luokan oppilaisiin mikä vaikuttaa luokan jokaisen oppilaan perheeseen. Jos riehuvia tai vaikkapa suurista oppimisvaikeuksista kärsiviä on luokassa useita, ei siellä kohtuudella pärjätä ilman avustajaa, varsinkin jos aluopetuksen oppituntimäärä vielä pienennetään alhaisimmalle sallitulle tasolle. Ennaltaehkäisy on huomattavasti halvempaa kuin syrjäytyminen – kaikkien tutkimusten mukaan.
Löysin netistä Petteri Niskasen kirjoituksen, jonka mukaan hän esitti jo vuosia sitten, että taseeseen merkittävän euromääräisen velan, sekä kiinteistövelkojen että infran korjausvelan rinnalla tulisi seurata hyvinvointivelkaa, jota kertyy, kun säästetään ennelta ehkäisevistä ja asukkaiden hyvinvointia vahvistavista palveluista. Tässä vielä toinen lainaus samalta henkilöltä: ”Sen sijaan, että päähuomio kiinnitetään säästöjen vyöryttämiseen muille toimialoille, kannattaisi miettiä miten veropohjaa tulisi vahvistaa. Mielestäni meillä on kaksi avainkysymystä: 1) syrjäytymisen torjuminen ja sitä kautta työllisyysasteen nostaminen ja 2) akateemisesti koulutettujen määrän lisääminen väestössä. Muuten joudumme vuodesta toiseen palaamaan uusien säästölistojen ääreen.”
Mikäli Vantaalle halutaan niin sanottuja hyviä veronmaksajia ja työntekijöitä, on syytä pitää huolta palveluista ja Vantaan maineesta. Koulutetut ymmärtävät kyllä ottaa selvää esim päivähoidon ja koulutuksen laadusta ja ympäristön viihtyisyydestä. Leikkaukset saattavat johtaa juuri niiden joukkopakoon, joiden me toivoisimme jäävän Vantaan veronmaksajiksi.
Eräs Helsingin Sanomien toimittaja sanoi minulle, että ”ei Vantaan kannata säästää. Ottakaa velkaa! Liitoksen jälkeen maksetaan ne sitten kimpassa.” Olen kuullut monen sanovan, että Vantaa on ajettu tahallaan kriisiin, jotta se taipuisi liitokseen Helsingin kanssa. Minä olin liitosta vastaan, kun siitä äänestettiin. Olisi vaikea antaa monisatavuotisen kaupungin päätösvalta pois, varsinkin, kun liitosselvityksen mukaan reuna-alueet eivät liitoksesta olisi hyötyneet, päin vastoin, ja koska asukasdemokratiaa ei olisi saatu toimivaksi. Tällä hetkellä ajattelen, että palveluiden kurjistaminen olisi niin vakava asia, että parempi olisi, jos joku meidät ottaisi siipiensä suojaan. Mutta Helsinkiin ei ole luottamista, ei Helsinki millään hyväntekeväisyydellä ole liikkeellä tässä asiassa. Helsinkiin liityttäessä edessä olisivat todennäköisesti vielä kovemmat leikkaukset.Yksi vaihtoehto olisi verojen korottaminen esim neljäsosaprosentilla; yli puolet suomalaisista korottaisi mieluummin veroja kuin kuin nitistäisi palvelut.
Vantaan johdon tulisi myös enemmän lobata Vantaata valtion suuntaan. Onko Vantaalla kansanedustajaa joka pystyisi tähän? Pitäisi vaatia valtio maksamaan osuutensa Kehätien rakentamisessa; tällaisessa tilanteessa Vantaalla ei ole varaa lainata valtiolle. Samoin verontasausjärjestelmää pitäisi kiireellisesti kohtuullistaa vantaan osalta. Kannatan tietysti vihreiden esitystä lainanmaksuajan pidentämisesä virkamiesten esitykseen nähden.