Sosiaali- ja terveysministeriön väistyvä kansliapäällikkö Kari Välimäki on esittänyt uuden mallin sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi. Välimäen mallissa sote-palveluista vastaisivat 20 aluetta, ja kunkin alueen keskuskaupunki toimisi vastuukuntana.
Lauantain 25.8. Hesarissa vastuulliset ministerit Paula Risikko (kok) ja Maria Guzenina-Richardson (sd) sekä valtiosihteeri Sinikka Näätsaari (sd) kiirehtivät tyrmäämään Välimäen mallin. Ministereillä ja valtiosihteerillä ei ollut tyrmäykselleen muita perusteita kuin se, että malli ei noudata orjallisesti hallitusohjelmaa!
Välimäen mallia ei kuitenkaan kannattaisi lyödä selkäydinreaktiolla lyttyyn, sillä se on suuntaviivoiltaan oikea ja sen mukaan edeten pystyttäisiin vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden ankariin tulevaisuuden haasteisiin. Eikä malli edes tarkkaan ottaen ole hallitusohjelman kanssa ristiriidassa, sillä Välimäen hahmotelmassa sote-palvelut järjestäisi vastuuKUNTA yhdessä laajemman alueen kanssa.
Välimäen mallissa sote-palveluiden väestöpohja on reilut 200 000 asukasta, mitä voidaan pitää miniminä. Mallissa myös poistuvat tarpeettomat raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä, mikä järkeistää toimintaa ja vähentää potilaiden pompottelua sekä säästää kustannuksia. Malli on myös hallinnollisesti selkeä, kun samantyyppinen rakenne koskisi koko maata.
Mallissa otetaan myös iso ja tärkeä askel rahoituksen yksinkertaistamiseksi. Suomen terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä on monikanavainen (valtio, kunnat, Kela, vakuutusyhtiöt, yksityinen sektori, asukkaat jne), mikä synnyttää tehottomuutta ja kustannusten vyöryttämistä toisten tahojen maksettavaksi. Yksikanavainen rahoitusmalli on ensiarvoisen tärkeä, jotta sosiaali- ja terveydenhuolto kykenevät selviytymään tulevaisuudesta: väestön ikääntymisestä ja kustannusten kasvusta.
Ainoa kohta, joka Välimäen mallissa herättää kummastusta, on ehdotus HUS-alueen pilkkomisesta kolmeen osaan. HUS on ollut menestystarina, eikä sen purkaminen tunnu viisaalta. Metropolialueen terveydenhoito voitaisiin mainiosti jatkossa järjestää siten, että Helsingin metropolialue toimisi ”vastuukuntana”, johon sen ulkopuoliset HUS-kunnat liittyisivät.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistavasta pitää nyt jatkaa analyyttista keskustelua, eikä missään nimessä tyytyä siihen, että pari ministeriä noin vain lonkalta tyrmää Välimäen esittämän mallin – jota muuten valtaosa alan asiantuntijoista pitää erinomaisena!
Hallituksen tähänastiset kaavailut sote-uudistuksesta ovat olleet epämääräisiä, eikä niissä olla määrätietoisesti puuttumassa suurimpiin ongelmiin kuten liian kapeaan väestöpohjaan, monikanavaiseen rahoitukseen tai siihen, että koko palveluketju olisi yhden järjestäjän vastuulla.
Haloo Risikko ja Guzenina-Richardson, hyvää mallia ei kannata ampua upoksiin pelkkien arvovaltasyiden nojalla!
Onnistunut sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus helpottaisi myös osaltaan kuntarakenneuudistuksen läpivientiä, kun sote-palveluiden järjestäminen ratkaistaisiin omana kokonaisuutenaan.