Tänään vietetään asunnottomien yötä. Kuntavaalikampanjani aikana olen keskustellun useiden asunnottomien kanssa ja kuullut erilaisia tarinoita ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Eräs mieleenpainuva kohtaaminen tapahtui Tikkurilassa. Eläkkeellä oleva mieshenkilö kertoi, että on ollut 14 vuotta asunnottomana. Hän on yrittänyt etsiä asuntoa kaikkialta mistä vain voi, mutta turhaan. Hän on yrittänyt kysellä, että miksi ei ole saanut asuntoa ja vastaus on yleensä ollut, että hän on yksineläjä ja perheet ovat etusijalla.
Miehen on ollut vaikeaa saada myöskään mitään tukia sillä hänellä on säännölliset tulot, nimittäin pieni eläke. Elämiseen ei kuitenkaan jää juuri mitään, sillä hän omien sanojensa mukaan maksaa asunnottomien asuntolan paikasta n. 500 euroa kuukaudessa. Sillä hinnalla voisi jo saada pienen asunnon, jos se ei sijaitse aivan suurimpien keskustojen alueella.
Asunnottomuus voi olla todella lannistavaa. Onneksi on olemassa yömajoja ja asuntoloita, jotta ei tarvitse jäädä ulos. Monille silti ainoana vaihtoehtona näyttäytyy putkaan hankkiutuminen tai rappukäytävään murtautuminen, ettei tarvitse jäädä pakkaseen.
Vantaalle täytyy saada lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, jotta asuntojonoja saadaan lyhennettyä ja hintatasoa alennettua. Koti on perusoikeus.