Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla valmisteltu Vantaan talous- ja velkaohjelma on puhuttanut paljon vaalikentällä. Sitä on kiitelty vakavaotteisesta tarttumisesta kaupungin velkaantumiseen, mutta kritiikkiäkin on kuulunut. Minua hämmästyttää eniten ohjelman näköalattomuus.
Investoinnit on tarkoitus painaa minimiin, kaikkein välttämättömimpään – jos edes siihen. Hetkeksi, esimerkiksi pariksi vuodeksi, tämä voi olla hyväkin linjaus, mutta pitemmällä tähtäimellä kestämätön. Kaupunkimme on osa voimakkaasti kasvavaa pääkaupunkiseutua, eikä liinojen kiinni lyöminen Vantaalla ole seudun tasapainoisen kehityksen kannalta hyväksi. Se vain voimistaa yhdyskuntarakenteen hajautumista (”nurmijärveläistyminen”) ja on liikenteen, asumisen hinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta väärää kehitystä.
Osa säästöesityksistä on myös harvinaisen lyhytnäköisiä – julkista taloutta ei pidä suunnitella yhden vuoden aikajänteellä. Monet Nenosen säästöesitykset tuovat mieleen 1990-luvun laman aikana tehdyt virheet, joista maksettiin kalliisti ja pitkään, ja maksetaan osin yhä edelleen. Pahimpia näistä ovat lastensuojelun ja perheneuvolan resurssien alasajo, vanhusväestön kotona asumisen vaikeuttaminen, terveyskeskuslääkärien vähentäminen, terveysneuvontapuhelimen lopettaminen sekä koulunkäyntiavustajien raju vähentäminen. Jokainen näistä aiheuttaa takuuvarmasti paisuvia kustannuksia jatkossa – toiset nopeammin ja toiset pitemmällä viiveellä. Kaupunki ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan silloin, kun kuntalaisella, lapsella tai vanhuksella on edessään viimesijainen avuntarve kuten huostaanotto tai laitossijoitus.
Tuoreen kaupunginjohtajan linja tavallaan kiteytyy siinä, että erityisesti ennaltaehkäisevien hyvinvointipalveluiden ja kansalaisten aktiivisuuden tukemiseen keskittynyt vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala hajotetaan alkutekijöihinsä. Vantaalla ei tällä hetkellä ole näkemystä siitä, miten nykyaikaisessa kunnassa voidaan vahvistaa kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ennaltaehkäisyä!
Vantaan keskeisimpään hyvinvointi- ja talousongelmaan eli korkeaan työttömyyteen talous- ja velkaohjelma ei tarjoa juuri mitään. Hyvin toimivan nuorten Petra-hankkeen avulla nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan ripeästi, ja nyt tarvittaisiin vastaavia toimia pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden puolella. Tähän pitäisi keskittyä, koska korkea työttömyys rasittaa kaupungin taloutta vakavasti.
Kaupunkimme velkaongelma on vakava ja sen hoitamiseksi tarvitaan vahvoja toimia. Tätä tosiasiaa ei varmaankaan kiellä kukaan. Nyt ollaan kuitenkin lähtemässä vaaralliselle tielle: näköalattonuus ja lyhytnäköinen säästäminen pahentaa ongelmiamme pitemmällä tähtäimellä. Näillä lääkkeillä Vantaan tulevaisuuskuva on taantuva ja nuutuva kaupunki, jonka talousongelmatkin vain syvenevät vuosikymmenen lopulle tultaessa.
Vantaa on kuitenkin kasvava, väestö- ja elinkeinorakenteeltaan terve ja elinvoimainen kaupunki verrataanpa sitä melkein mihin tahansa muuhun Suomen kuntaan!