Viime päivien kotimainen ykkösuutinen on ollut Talvivaaran kaivos – taas kerran! Happamia, nikkeli-, uraani- ja suolapitoisia vesiä on vuotanut kipsisakka-altaasta varoaltaisiin ja myös kaivosalueen ulkopuolelle suuria määriä. Talvivaaran ympäristöongelmien historia on kaiken kaikkiaan murheellinen: voimakkaita hajuhaittoja, toistuvia vuotoja, kuolleita lintuja ja jopa menehtynyt työntekijä! Eikä kaivos ole edes toiminut vielä kovin monta vuotta.
On vaikea uskoa, että tällainen ympäristökatastrofi on mahdollinen 2010-luvun Suomessa, jota on jopa pidetty ympäristönsuojelun mallimaana!
Kainuun ELY-keskuksen toiminta vaikuttaa hämmentävän lepsulta. Vakavat päästöongelmat ovat seuranneet toisiaan, mutta vastuullinen valvontaviranomainen on vain tyytynyt jakamaan kasapäin huomautuksia. Kaivosyhtiö on selkeästi ja toistuvasti epäonnistunut ympäristöasioidensa hoidossa. Valvovalta viranomaiselta olisi odottanut – ja odotetaan edelleen – järeämpiä toimia. Löperön valvonnan seuraamuksena on vaarassa syntyä laajamittainen ympäristötuho, jos ei nyt niin seuraavalla kerralla. Korkealla riskitasolla mennään.
Keskustapuolue ajoi viime hallituskaudella väkisin läpi aluehallintouudistuksen, jossa ympäristökeskukset yhdistettiin tiepiirien ja TE-keskusten kera ELY-keskuksiksi. Mitä ilmeisimmin ympäristönsuojelun valvontaa heikentää nyt se, että elinkeino- ja ympäristöasiat ovat samassa putiikissa. Elinkeinotoiminnan edistäminen tunkee sordiinoa ympäristövalvonnan suuhun.
Ainoa oikea ratkaisu tällä hetkellä olisi se, että kaivoksen toiminta keskeytetään siihen saakka, että hyvä ympäristönsuojelun tila voidaan varmistaa.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että koko jättimäinenn 60 hehtaarin kipsisakka-allas on tiivistettävä kokonaan uudelleen. Nyt on meneillään jo kolmas vuoto – on jokseenkin varmaa, että ilman altaan suojauksien perusteellista uudistamista ohut muovikalvo repeää yhä uudelleen ja uudelleen.
Lisäksi nyt käyttöön otettujen varoaltaiden suojaustasoa on nostettava. Varoaltaiden pohjat ovat lehtitietojen mukaan moreenia ja turvetta, joten myrkylliset, happamat ja suolaiset vedet tihkuvat niiden pohjan läpi päätyen pinta ja/tai pohjavesiin.
Valitettavasti ympäristöministeri Ville Niinistöllä (vihr) ei ole lainmukaisia mahdollisuuksia puuttua Talvivaaran tai edes ELY-keskuksen toimintaan. Hän on sentään ryhtynyt toimenpiteisiin toisin kuin elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok), jonka hallinnonalan ohjauksessa ELY-keskukset ovat.
Talvivaara-tapaus on mykistävä episodi suomalaisen ympäristönsuojelun historiassa. Yksittäisenä tapauksena se on osoitus ympäristöluvituksen ja -valvonnan perusteellisesta epäonnistumisesta sekä ennen kaikkea rahanahneen yhtiön piittaamattomuudesta, huolimattomuudesta ja puutteellisesta osaamisesta.
Mykistävä ja pysäyttävä Talvivaara-tapaus on myös siksi, että pohjoiseen Suomeen on lähivuosina tuloillaan laajamittainen kaivosbuumi. Lainsäädäntöä on pikaisesti korjattava ja valviontaviranomaisia vahvistettava, jotta talvivaaralaisuudesta ei muodostu maan tapaa!