Ympäristöministeri Ville Niinistö on julkistanut esityksensä uusista kansallispuistoista. Ympäristöministeriö on käsitellyt kesällä kerättyjä kansallispuistoehdotuksia, joista neljää esitetään nyt jatkoselvitykseen.

On hienoa, että Suomen 37 kansallispuiston kansallispuiston verkkoa kehitetään ja laajennetaan. Käsivarren Suurtunturit, Pohjois-Pohjanmaan Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo ovat ne ehdotukset, jotka ministeriön analyysin perusteella on nostettu ykkösryhmään. Näistä jokainen sijoittuu pääosin valtion maille, mikä helpottaa kansallispuistojen perustamista.

Neljän uuden kansallispuiston perustaminen ei kuitenkaan vielä tällä päätöksellä ole varmaa. Nyt Metsähallitus käynnistää jatkoselvitykset puistojen perustamisedellytyksistä, ja parhaassa tapauksessa uusia kansallispuistoja pystytään perustamaan jo tämän hallituskauden aikana. Selvitysten jälkeen tehdään mahdolliset lakiesitykset puistojen perustamisista.

Ministeri Niinistön ehdotuksen ulkopuolelle jäi pitkälle toistakymmentä kansallispuistoehdotusta. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta Porkkalan puuttuminen tuntuu pettymykseltä, mutta siihen aiotaan palata Suomenlahti-teemavuoden yhteydessä 2014, jolloin merellisten suojelualueiden verkkoa tarkastellaan. Porkkalan kansallispuisto täydentäisi hienosti pääkaupunkiseudun viherkehää, johon jo kuuluvat Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot sekä muutamat muut suojelualueet. Helsingin seudun miljoonaväestön piirissä kansallispuistoilla ja retkeilyalueilla on poikkeuksellisen suuri merkitys ja kysyntä.

Myös muiden nyt tältä kierrokselta syrjään jääneiden ehdotusten luontoarvot ovat huomattavia, ja ympäristöministeriö aikookin tehdä ehdotuksia niiden turvaamiseksi. Kansallispuiston perustaminen ei tietenkään ole ainoa keino, jolla luonnon monimuotoisuuden säilyminen voidaan varmistaa. Etenkin Oulun eteläpuoleisessa Suomessa metsien ja soiden suojeluasteet ovat kovin alhaiset, joten suojelutoimia tarvitaan laajalti.

Joka tapauksessa kaikki neljä jatkoselvitykseen menevää kansallispuistohanketta ovat hyviä, ja niille on syytä toivottaa menestystä. Käsivarren Suurtunturit edustavat sellaista pohjoisen luontotyyppiä, jota ei kansallispuistoverkossa vielä ole. Olvassuo Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa taas on laaja erämainen aapasuoalue, Konnevesi edustaa hienosti keskisuomalaista ja pohjoissavolaista järviluontoa ja Teijo puolestaan rannikon mantereista, rehevää ja rikasta luontoa.

Ympäristöministeri Niinistön kansallispuistoehdotusta on syytä tervehtiä ilolla: Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tarvitaan kansallispuistoverkon täydentämistä. Neljän uuden puiston esittäminen on reipas veto; toivottavasti ne kaikki saadaan vietyä maaliin vielä tällä hallituskaudella.

Muun hyvän lisäksi kansallispuistot tarjoavat kaikille kansalaisille virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia sekä matkailuyrittäjille työtä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö on julkistanut esityksensä uusista kansallispuistoista. Ympäristöministeriö on käsitellyt kesällä kerättyjä kansallispuistoehdotuksia, joista neljää esitetään nyt jatkoselvitykseen.

On hienoa, että Suomen 37 kansallispuiston kansallispuiston verkkoa kehitetään ja laajennetaan. Käsivarren Suurtunturit, Pohjois-Pohjanmaan Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo ovat ne ehdotukset, jotka ministeriön analyysin perusteella on nostettu ykkösryhmään. Näistä jokainen sijoittuu pääosin valtion maille, mikä helpottaa kansallispuistojen perustamista.

Neljän uuden kansallispuiston perustaminen ei kuitenkaan vielä tällä päätöksellä ole varmaa. Nyt Metsähallitus käynnistää jatkoselvitykset puistojen perustamisedellytyksistä, ja parhaassa tapauksessa uusia kansallispuistoja pystytään perustamaan jo tämän hallituskauden aikana. Selvitysten jälkeen tehdään mahdolliset lakiesitykset puistojen perustamisista.

Ministeri Niinistön ehdotuksen ulkopuolelle jäi pitkälle toistakymmentä kansallispuistoehdotusta. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta Porkkalan puuttuminen tuntuu pettymykseltä, mutta siihen aiotaan palata Suomenlahti-teemavuoden yhteydessä 2014, jolloin merellisten suojelualueiden verkkoa tarkastellaan. Porkkalan kansallispuisto täydentäisi hienosti pääkaupunkiseudun viherkehää, johon jo kuuluvat Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot sekä muutamat muut suojelualueet. Helsingin seudun miljoonaväestön piirissä kansallispuistoilla ja retkeilyalueilla on poikkeuksellisen suuri merkitys ja kysyntä.

Myös muiden nyt tältä kierrokselta syrjään jääneiden ehdotusten luontoarvot ovat huomattavia, ja ympäristöministeriö aikookin tehdä ehdotuksia niiden turvaamiseksi. Kansallispuiston perustaminen ei tietenkään ole ainoa keino, jolla luonnon monimuotoisuuden säilyminen voidaan varmistaa. Etenkin Oulun eteläpuoleisessa Suomessa metsien ja soiden suojeluasteet ovat kovin alhaiset, joten suojelutoimia tarvitaan laajalti.

Joka tapauksessa kaikki neljä jatkoselvitykseen menevää kansallispuistohanketta ovat hyviä, ja niille on syytä toivottaa menestystä. Käsivarren Suurtunturit edustavat sellaista pohjoisen luontotyyppiä, jota ei kansallispuistoverkossa vielä ole. Olvassuo Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa taas on laaja erämainen aapasuoalue, Konnevesi edustaa hienosti keskisuomalaista ja pohjoissavolaista järviluontoa ja Teijo puolestaan rannikon mantereista, rehevää ja rikasta luontoa.

Ympäristöministeri Niinistön kansallispuistoehdotusta on syytä tervehtiä ilolla: Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tarvitaan kansallispuistoverkon täydentämistä. Neljän uuden puiston esittäminen on reipas veto; toivottavasti ne kaikki saadaan vietyä maaliin vielä tällä hallituskaudella.

Muun hyvän lisäksi kansallispuistot tarjoavat kaikille kansalaisille virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia sekä matkailuyrittäjille työtä.