Sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteiden uudistamista käsitellyt asiantuntijatyöryhmä jätti tänään raporttinsa, johon sisältyy eriäviä mielipiteitä. Koko uudistus näyttää olevan huolestuttavalla tavalla levällään.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen on tärkeää, jotta pystymme vastaamaan yhä vaativampiin haasteisiin: väestön ikääntyminen, terveyserojen kasvu, julkisen terveydenhuollon rapautuminen, potilaiden hoitoketjujen katkonaisuus, väärin toimivat kannusteet, kasvavat kustannukset, palveluiden yhdenvertaisuus. Ja uudistuksella olisi kiire!
Tärkeintä on, että sosiaali- ja terveydenhuolto toteutetaan integroidusti ja riittävän suurena kokonaisuutena. Perusterveydenhoito ja koko erikoissairaanhoito pitää koota saman järjestäjän vastuulle, jotta perustaso ja hoitoketjut toimivat hyvin, palvelut ovat yhdenvertaisia ja jotta kalliilta kilpavarustelulta vältytään. Järjestäjällä pitää olla myös rahoitusvastuu.
Nykyisessä mallissa kehittämisen painopiste on ollut vahvasti erikoissairaanhoidossa. Tämän johdosta perusterveydenhuolto on päässyt rapautumaan – terveyskeskuksista on monin paikoin vaikea saada aikoja ja asiakasvuoto yksityiselle puolelle on huomattava.
Valitettavasti asiantuntijatyöryhmän raportti ei viitoita tietä onnistuneen sote-uudistuksen suuntaan. Pahimmat ongelmat siinä ovat sote-järjestäjän liian pieni väestöpohja sekä hahmotellun mallin pirstaleisuus. Lisäksi terveydenhuollon monikanavaiseen rahoitukseen ei olla tuomassa muutosta.
Sote-järjestäjän väestöpohjan pitäisi olla vähintään 200 000 asukasta, jotta sairaanhoidon kokonaisuus ja päivystykset ovat asiallisesti järjestettävissä. Koko valtakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjiä tarvitaan korkeintaan viitisentoista. Nyt näyttää siltä, että niitä tulee useita kymmeniä!
Työryhmäraportissa linjataan, että alle 20 000 asukkaan kunnat eivät voi olla sote-järjestäjinä. Toisaalta väestöpohjan minimiksi ilmoitetaan 50 000 – 100 000 asukasta. Tämä jättää hämärän alueen välille 20 000 – 50 000; tuossa kokoluokassa olevat kunnat voisivat järjestää ”joitakin” terveydenhuollon peruspalveluita. Tällainen linjaus tekee kokonaisuudesta erinomaisen sekavan ja sirpaleisen. Palveluista ja kustannuksista pitäisi sopia kussakin tapauksessa erikseen, jolloin päällekkäisyyksiä on vaikea välttää.
Nyt kentälle on jo päästetty 15 (!) selvityshenkilöä hahmottelemaan karttoja sote-palveluiden toteuttajista. Ikävä kyllä uudistuksen suunta tuskin tästä paranee, koska selvitysjoukko joutunee noudattamaan toimeksiantoaan.
Näillä eväillä on olemassa suuri pelko, että uudistus vie sosiaali- ja terveydenhuoltoa vielä nykyistäkin sekavampaan ja ongelmallisempaan suuntaan.
Herääkin perusteltu kysymys, että olisiko parempi pidättäytyä kokonaan sellaisesta uudistuksesta, joka ei toteuta sille asetettuja tavoitteita!