Metropolihallintoa ja alueen kuntaliitoksia selvittävä työryhmä antoi perjantaina väliraporttinsa. Siinä esitellään kolme vaihtoehtoista mallia, joista vahva metropolihallinto vaikuttaa parhaalta ja toteuttamiskelpoisimmalta.
Pääkaupunkiseutu on yhtenäinen työssäkäynti-, asumis-, harrastus- ja asiointialue, yli miljoonan asukkaan keskittymä. Kuluneen sanonnan mukaan metropoli on koko kansantalouden veturi. Varsinaiseen metropolialueeseen lasketaan kuuluvan 14 kuntaa. Kunnat kilpailevat toisiaan vastaan osin epäterveillä tavoilla, minkä johdosta yhdyskuntarakenne on hajautunut, liikenne lisääntynyt rajusti ja segregaation vaara on suuri. Huono-osaisuus on kasautumassa itäiseen Helsinkiin ja Vantaalle.
Kuntien välistä yhteistyötä harjoitetaan erilaisissa kuntayhtymissä kuten HSY, HSL ja HUS, joita hallintoslangissa kutsutaan himmeleiksi. Himmelit toimivat erilaisilla aluejaoilla ja eri hallintomalleilla. Seudun kokonaisuudesta ja sen kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho. Tämä ei ole kansantalouden etu.
Etenkin kokoomuslaiset tuppaavat vastustamaan metropolihallintoa sillä, ettei uutta hallinnon tasoa tarvita ja että sellainen lisää byrokratiaa. Tämä on höpö-puhetta, koska tällä hetkellä tuo toinen hallinnon taso on jo olemassa, edellä kuvatun kaltaisena sillisalaattimallina!
Vahva metropolihallinto ratkaisisi seudun päätöksentekoa vaivaavat ongelmat: kuntarajojen yli ulottuvat alueellisen tason asiat ratkaistaisiin metropolihallinnossa ja lähipalvelut ja -demokratia jäisivät kunnissa hoidettaviksi. Kaksitasoinen malli on metropolialueella harvinaisen luonteva, koska seututason ratkaisut vaativat toisenlaista, laajempaa näkökulmaa kuin paikalliset asiat.
Selvityshenkilöiden esityksessä hyvää on myös se, että metropolivaltuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Seutuhallinto päättäisi maankäyttöön, asumiseen, liikenteeseen, kilpailukykyyn, maahanmuuttoon ja segregaation ehkäisyyn liittyvistä kysymyksistä. Tulevassa metropolilaissa voitaisiin metropolin vastuulle siirtää myös joitakin valtion tehtäviä, esimerkiksi ELY-keskuksesta.
Selvityshenkilöiden hahmottelemat kaksi muuta vaihtoehtoista mallia perustuvat molemmat pitkälti kuntaliitoksiin: toisessa syntyisi viisi suurehkoa ja toisessa kaksi suurta kaupunkia. Tällaiset mallit eivät poistaisi kuntien välistä kilpailua, päin vastoin ”rautaa rajalle” -politiikka saattaisi vahvistua nykyisestään. Se merkitsisi yhdyskuntarakenteen hajautumista ja lisääntyvää segregaatiota. Lisäksi mallit näyttävät epärealistisilta, koska kunnilla ja kaupungeilla ei tunnu olevan suurempia yhdistymishaluja.
Kaikissa kolmessa mallissa on yksi yhteinen piirre: Kauniainen esitetään sulautettavaksi Espooseen. Tämä on paikallaan: maan sisäinen ”veroparatiisi” joutaakin historian lehdille! 😉