Koulujen työrauhaongelmat ovat puhuttaneet julkisuudessa jo pitkään. Nyt opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) on laittanut lausunnoille perusopetuslain muutoksen eli esitykset koulujen työrauhan vahvistamisesta. Uudistukselle annettu liikanimi ”kuripaketti” antaa kovin puutteellisen kuvan kokonaisuudesta.
On selvää, ettei nykykoulujen työrauhaongelmia pystytä ratkaisemaan vain kuria koventamalla. Työrauha rakentuu monille eri tekijöille, joista koulun yhteisöllisyys on yksi keskeisimpiä.
Lakiesityksessä oppilaiden ja huoltajien osallisuutta koulun toimintaan vahvistetaan. Oppilaskunnat tulevat pakollisiksi kaikissa peruskouluissa, ja niiden tehtävänä on muun muassa osallistua järjestyssääntöjen ja opetussuunnitelman tekemiseen.
Tällä tavoin oppilaat, koulun tärkeimmät työntekijät, pääsevät nykyistä enemmän osallisiksi itseään koskeviin päätöksiin. Tämä on hyvin tervetullutta osallisuuden vahvistamista, joka tulee parantamaan kouluviihtyvyyttä ja sitä kautta myös työrauhaa sekä oppimistuloksia. Koulujen täytyy jatkossa myös osana arviointia selvittää oppilaiden, huoltajien ja henkilöstön näkemyksiä koulun toiminnasta.
Opettajat ovat toivoneet selkeyttä kurinpidon reunaehtoihin ja sitä kautta auktoriteetin vahvistamista. Kenties tärkein asia tällä saralla on, että opettajalle ja rehtorille on tulossa oikeus poistaa oppilaalta vaarallinen tai häiritsevä esine, tarvittaessa jopa voimakeinoin. Uhkatilanteissa opettajat ovat toki teräaseita ja vastaavia poistaneet tähänkin mennessä, mutta nyt asiaan saadaan selvät säädökset.
Nämä ovat vaikeita asioita, koska lapsen ja nuoren intimiteetti ja yksilönsuoja ovat tärkeitä arvoja. Uudistuksen jälkeenkään opettajalla ei ole noin vain oikeutta käydä penkomaan oppilaan reppua, vaan edellytyksenä on välttämätön tarve turvallisuuden tai opiskelurauhan varmistamiseksi. Säädökset on laadittu huolellisesti niin, että sekä oppilaan oikeusturva että turvallisuus voidaan taata.
Jälki-istuntojen osalta tehdään mahdolliseksi myös tehtävien teettäminen, jos ne liittyvät rangaistavaan tekoon ja ovat muuten sopivia. Lisäksi oppilas voidaan velvoittaa siivoamaan aiheuttamansa sotku. Nämä ovat terveen talonpoikaisjärjen mukaisia muutoksia.
Koulun velvollisuus puuttua koulumatkoilla tapahtuviin rikkeisiin ja kiusaamiseen vahvistuu, mutta tältä osin näyttää jäävän aimo annos tulkinnanvaraisuutta: miten koulun puuttumisvelvoite käytännössä rajataan, kun koulumatkat kuitenkin ovat vapaa-aikaa?
Perusopetuslakiin on tulossa myös kasvatuskeskustelu, jossa työrauhaongelmia käsitellään kolmikantaisesti: oppilas, huoltaja ja koulu. Tällaisia on monissa kouluissa jo käytettykin hyvällä menestyksellä, mutta keskustelun kirjaaminen lakiin varmasti lisää sen käyttöä. Kasvatuskeskustelun virallistaminen vahvistaa sen asemaa, mikä ehkäisee ennalta ongelmien kriisiytymistä.
Opettajilla on aihetta olla tyytyväisiä uudistukseen: tällä kertaa kentän ääntä on kuultu.
Kaikkiaan koulujen työrauhan vahvistamista koskeva uudistus on tasapainoinen paketti, jossa pääpaino on koulujen yhteisöllisyyden lisäämisessä ja kurinpidon reunaehtojen selkeyttämisessä. Molemmat ulottuvuudet ovat tärkeitä.