Ensimmäinen uuden lainsäädännön mukainen kansalaisaloite on jätetty eduskunnalle. Nyt eduskunnasta kumpuaa oudonsävyistä keskustelua siitä, miten kansalaisaloitteita käsiteltäisiin.
Kansalaisaloite on meillä uudenlainen demokratian ja osallistumisen muoto. On mainio asia, että kansalaiset voivat vaikuttaa vaalien välillä; kerran neljässä vuodessa annettava ääni ei ole riittävä vaikuttamisen muoto nykyaikaisessa demokratiassa.
On tärkeää, että eduskunta antaa kansalaisten aktiivisuudelle arvoa. Kansalaisaloitteet on käsiteltävä asianmukaisella vakavuudella eri valiokunnissa ja sen jälkeen suuressa salissa että niihin voi ottaa kantaa koko eduskunta. Muussa tapauksessa syntyy maku, että kansalaisten aktiivisuus palkitaan kölin ali vetämisellä.
Kunnollinen, aito käsittely on ollut myös lainsäätäjän eli eduskunnan itsensä tarkoitus, sillä lain perusteluissa esitetään kansalaisaloitteen rinnastamista yli sadan kansanedustajan lakialoitteeseen. Eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen linjaus Hesarissa on hyvin outo, kun hän vähättelee lain perusteluiden merkitystä ja jopa väittää kirjausta ”varomattomaksi”.
Turkistarhauksen lopettamista vaativan aloitteen on allekirjoittanut noin 70 000 kansalaista. Nimien kerääminen ei ole mikään vähäinen ponnistus, ja noin suuri allekirjoitusten määrä osoittaa asian olevan kansalaisille tärkeä. Jo 50 000 äänellä valitaan keskimäärin noin neljä kansanedustajaa.
Niin tämä aloite kuin mahdolliset tulevat kansalaisaloitteetkin ansaitsevat asiallisen ja arvoisensa kohtelun eduskunnassa. Kansalaisaloite on uusi ja tärkeä demokraattinen väline, eikä sitä saa vesittää.