Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.
Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.
Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.
Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.
Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.
Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.