S-ryhmä ilmoitti alkuviikosta ”halpuuttavansa” muutaman sadan elintarvikkeen hintaa. Tätä olikin odotettu: kunnon kilpailua Suomen keskittyneille ruokamarkkinoille. Mutta mitä siitä seurasikaan – erilaisten eturyhmien itkuvirsiä!
Vuosikaudet ellei -kymmenet meillä on laajalti paheksuttu
ruokakaupan heikkoa kilpailutilannetta ja ruuan kallista hintaa. S-ketjun
siirto saikin aikaan melkoisen julkisen polemiikin.
Suuren huomion saivat osakseen myös selkänahkaporukat,
joista ensimmäisenä apajalle ryntäsi MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Hän
kritisoi voimakkaasti hinnanalennuksia ja epäili, että ne aiotaan repiä
viljelijän selkänahasta. Näin hän todisti, vaikka tiettävästi minkäänlaisia
neuvotteluja tuottajahintojen alentamisesta ei ole käynnistetty.
Seuraavana kritisointiin yhtyi PAMin Ann Selin. Hän
puolestaan arveli, että alennukset ollaan aikeissa kiskoa myyjien
palkkapussista ja työajoista. Myöskään tällaisesta ei ole näkyvissä merkkejä.
Varmaan joku ekonomisti on lisäksi tuonut esiin huolen, että
ruuan hinnanalennukset saavat aikaan pelätyn deflaation. Hinnat tippuvat, eikä
kukaan enää osta mitään kun porukat odottavat hintojen alenevan lisää…
Tällaisessa ilmapiirissä on vaikea tehdä mitään. Pahan ilman
linnut ovat valmiina maalaamaan uhkakuvia heti, kun jotain tapahtuu.
Olisivatkohan Marttila ja Selin riemuinneet telkkarissa, jos
S-ryhmä olisikin ilmoittanut nostavansa 400 elintarvikkeen hintaa?