Espoon lällättelykohun lomassa huomio siirtyy ikävä kyllä Vantaalle. Kaupunginjohtaja Kari Nenonen on jättänyt poliisille tutkintapyynnön kolmesta kaupungin omistamasta kiinteistöyhtiöstä eli niin kutsutuista Kehäyhtiöistä. Yhtiöissä epäillään tapahtuneen väärinkäytöksiä ja monenmoista pienen piirin suhmurointia.
Kehäyhtiöissä on pitkään ollut hyvin pienet hallitukset,
vain kolme henkilöä. Tätä on perusteltu sillä, että yhtiöissä on vähänlaisesti
operatiivista toimintaa.
Hallituksen tehtävä on johtaa yhtiötä ja valvoa sen
toimintaa. Mitä pienempi piiri, sen helpommin syntyy tiivis hyväveliverkko,
jonka piirissä hämärähköjä touhuja katsotaan läpi sormien.
Yhtiöiden hallitusten (jotka siis ovat kaikissa Kehäyhtiöissä
kokoonpanoltaan samat) ohella toiminnan valvonta on kaupungin konsernihallinnon
vastuulla. Tässä tapauksessa myös tämä valvonta näyttää tyystin epäonnistuneen.
Kehäyhtiöt ovat toimineet viime vuosituhannen puolelta
alkaen – mitähän kaikkea siellä on touhuttu näinä vuosikymmeninä?
Konsernivalvonnan rooli täytyy tässä yhteydessä selvittää perusteellisesti ja
siihen pitää tehdä tarvittavat parannukset. Tämä voi tarkoittaa isoa muutosta –
valvonnan toimivuus on joka tapauksessa varmistettava.
Vantaan tapaus herättää myös laajempaa huolta: kunnallisia
yhtiöitä on Suomessa tuhatmäärin ja lisää on tulossa mm. EU-säädösten vuoksi.
Esimerkiksi kunnanvaltuutettujen tiedonsaanti kunnan omistamista osakeyhtiöistä
on varsin rajoitettua.
Lisääntyvien väärinkäytösten vaara on hyvin suuri, mikäli
valvontaa ei rajusti tehosteta ja mikäli valtuutettujen tiedonsaantia edelleen
rajoitetaan.
Asia on vakava, sillä kuntayhtiöt operoivat veronmaksajien
rahoilla ja omaisuudella.