Nyt näyttää vahvasti siltä, ettei metropolihallintoa tule. Kokoomus on harjoittanut erikoista kolmiraajajarrutusta: yhdellä raajalla on lyöty kättä päälle hallituksessa ja kolmella muulla jarrutettu ja viskelty kapuloita rattaisiin.
Lausunnoilla ollut luonnos metropolilaiksi ei ollut ehkä
briljantti esitys, mutta siinä oli kuitenkin muutamia tärkeitä edistysaskeleita.
Ensinnäkin metropolikaavan ja sen toteuttamissuunnitelman
avulla yhdyskuntarakenteen kehitys olisi saatu järkevään kuosiin. Yhdyskuntarakenteen
hajaantuminen olisi pysähtynyt, ja samalla olisi voitu torjua alueellista
eriytymistä.
Toisekseen olisi saatu syntymään nykyistä laajempi
yhtenäinen joukkoliikennejärjestelmä. Toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen
olisi helpottunut, kun lippujärjestelmät olisi yhdistetty ja kehitetty
liityntäpysäköintiä.
Kolmanneksi seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämisestä
olisi vastannut suorilla vaaleilla valittu metropolivaltuusto. Nurkkakuntaisen
edunvalvonnan vaikuttavuus olisi heikentynyt.
Mutta nyt siis palaillaan lähtöruutuun. Metropolin
tulevaisuutta on vaikea ennustaa – voi olla että vanhoissa poteroissa pysytään vielä
pitkään. Se ei ole seudun eikä kansakunnan etu.
Kataisen ja Stubbin hallitusten isot hankkeet taitavat
kaikki jäädä suutareiksi. Kuntarakenne-, sote- ja metropoliuudistus olisivat
vaatineet huolellista yhteensovitusta, koska ne kaikki vaikuttavat niin paljon
kuntien toimintaan. Kokonaiskuvaa ei kyetty hahmottamaan missään vaiheessa.
Tästä eivät vastuussa ole niinkään yksittäiset vastuuministerit
Guzenina-Richardson ja Huovinen tahi Virkkunen ja Risikko, vaan kapellimestarit
Katainen ja Stubb. Johtajuutta olisi tarvittu enemmän.