Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) piti tänään tiedotustilaisuuden Talvivaaran asioista. Tilanne näyttää pahalta, ja koko kaivoksen historian retuperämeininki saa kiukun kohoamaan. Kuvaavaa on, että asiat alkoivat luistaa parempaan suuntaan vasta konkurssin jälkeen.
Talvivaaran kaivoksen ongelmakäyttäytyminen on ollut
nähtävissä jo vuosien ajan. Ympäristöriskeistä eivät yhtiö ja sen
toimitusjohtaja Pekka Perä ole piitanneet. Eikä valvonta ole pelannut.
Toimitusjohtaja Perä on hämmästyttävällä tavalla onnistunut
manipuloimaan eri tahoja uskomaan Talvivaaran menestykseen niin, ettei touhua
ole ajoissa pantu kuriin. Valtio pumppasi vielä vuonna 2013 Solidiumin kautta suuria määriä pääomia yhtiöön, ja jopa yhtiön saneerausmenettelyä vitkuteltiin
toivottomassa tilanteessa kuukausikaupalla. Pekka Perällä on poikkeuksellisia kykyjä.
Nyt homma on konkurssipesän julkisselvityksen ansiosta
sentään paremmissa käsissä. Aikaisemman holtittoman menon jälkiä on kuitenkin
vaikea korjata, ja ympäristökatastrofin vaara on edelleen suuri. Lisäksi
veronmaksajien rahaa palaa hirmuisia määriä – ennaltaehkäisy olisi tässäkin
asiassa ollut paljon edullisempaa.
Kaikkineen Talvivaaran tarina on uskomaton ketju
vauhtisokeutta, ahneutta ja piittaamattomuutta. Ei luulisi, että tämmöinen on
mahdollista Suomessa – ainakaan tässä mittakaavassa.
Usein ylvästelemme hyvällä ympäristönsuojelun tasollamme ja
hyvin toimivalla hallinnollamme.
Talvivaaran näyttöjen perusteella ylpeilyn aiheita ei ole.