Loppuviikosta selviää, miten sote-uudistuksen käy – jatkuuko päättymättömältä tuntuva erilaisten vaiheiden saaga vai päästäänkö askel eteenpäin. Oletan ja melkeinpä toivonkin, että perustuslakivaliokunta ei olisi itsensä kanssa eri mieltä kahden viikon välein, vaan puhaltaisi pelin poikki.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta rustasi uuden esityksensä
pikavauhdilla kasaan. Sote-rakenne muuttui olennaisesti, mutta lausuntokierrokseen
ei ollut aikaa. Isoa uudistusta ei pitäisi juosta kasaan tällä tavalla. Eri
vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia pitää pystyä punnitsemaan paremmin. En
ymmärrä valiokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk) höyryämistä.
Silti on sanottava, että uusi esitys on etevämpi ja
hallinnollisesti selkeämpi kuin edellinen. Itse asiassa tämä malli on parempi
kuin yksikään aikaisempi. Mutta vielä parempaan voidaan pystyä.
Tuoreimman soten suurin ongelma on edelleen rahoitus, joka
kohtelee kuntia jokseenkin sattumanvaraisesti. Rahoitus on uudistuksen yksi
tärkeä elementti, ja se pitäisi ratkaista oikeudenmukaisesti ja niin, että se
kannustaa hyvään hoitoon ja vahvaan ennaltaehkäisyyn.
Rahoitusta pohtivan parlamentaarisen ryhmän työ on kesken.
Ryhmä joutuu myös miettimään vaihtoehtojaan uudelleen, kun soten rakenne nyt on
muuttumassa. Olisi viisasta ratkaista rakenne ja rahoitus yhtä aikaa.
Sote-uudistus on erittäin tärkeä, mutta sen jääminen
seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi ei ole mikään lopullinen katastrofi. Uudistuksen
takuumiehinä ovat kaikki eduskuntapuolueet, joten tulevan kauden alussa se on
mahdollista saattaa maaliin.
Ehkä suurin riski on taas kerran Kokoomus, joka
mahdollisesti yrittää lypsää päätymään yksityisiä terveysyrityksiä enemmän
suosivaan malliin.