Hallituksen loppukiri on ollut murheellista seurattavaa: monen lakihankkeen kanssa on kompuroitu ja sählätty. Kiusanteko ja kostonkierre ovat leimanneet istuntokauden viimeisiä päiviä, mikä ei anna kansalaisiin päin hyvää kuvaa demokratian toimivuudesta. Homma on lähtenyt pääministeri Stubbin lapasesta.
Loppumetreillä kaatuneiden hallituksen esitysten lista on
pitkä: toisen asteen koulutuksen rakenne ja rahoitus, ILO169-sopimus, opintotuki,
Pisara, metropoli, sote. Oma erikoisuutensa oli vielä kansanedustaja Kari
Rajamäen soolo paperittomien terveydenhuoltolain kaatamiseksi. Likainen temppu
onnistui, kun hallitus oli huolimaton eikä varmistanut eduskuntakäsittelyn läpivientiä.
Puhtain paperein tästä ei selviä myöskään eduskunnan puhemiehistö.
Stubbin hallituksen piti olla toimeenpanohallitus. On
kansakunnan kannalta vakava asia, että hallituksen saldo jää heiveröiseksi. Maa tarvitsee osaavaa johtamista ja
määrätietoisia päätöksiä.
Hallituksen yhteistyötä on leimannut luottamuksen puute.
Kysymys on osin vaalien lähestymisen synnyttämästä hermoilusta, mutta oma
merkityksensä on varmaan myös pääministeri Stubbin ja valtiovarainministeri
Rinteen henkilökemialla. Miehet ovat vähän eri puusta veistettyjä.
Monipuoluehallituksen toimintakyky on kiinni yhteisesti
sovituista pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Nyt näyttää, että säännöt
ovat epäselvät – eikä niitäkään enää noudateta. Kansan silmissä loppupäivien
hullunmylly näyttäytyy lähinnä sähläämisenä ellei peräti onnettomana tunarointina.
On surullista, että juuri vaalien alla koko demokraattisen
järjestelmämme toimivuus näyttää näin huonolta. Kansalaisten luottamus hallituksen
ja eduskunnan toimintaan rapautuu.
Tämä on vakava paikka uudelle eduskunnalle ja hallitukselle.
Toivon mukaan näistä kokemuksista osataan ottaa opiksi, kun uusi hallitus
muodostetaan ja pelisäännöistä sovitaan. Viime päivien ja viikkojen tyylisellä
touhulla Suomen ongelmia ei saada korjaantumaan.