Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.

Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.

Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.

Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.

Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.

Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.

Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.

Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.

Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.

Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.

Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.

Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.

Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.

Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.

Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.

Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.