Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.