Sähköauto on kehittynyt jo niin pitkälle, että se on todellinen vaihtoehto perinteisille bensa- ja dieselkärryille. Vielä sähköautossa on kuitenkin kaksi vikaa: lyhyt toimintasäde ja korkea hinta fossiiliautoihin verrattuna.
Tavallinen sähköauto kykenee menemään täydellä akulla
100-200 kilometriä, joka on todella vähän verrattuna fossiiliautojen jopa
tuhannen kilometrin toimintasäteeseen. Ja lisäksi täysimääräinen ”tankkaus” kestää tuntikausia ja pikaversiokin puoli
tuntia, kun bensapousarilta voi lorottaa tankin täyteen parissa minuutissa. Ei
ole sähköautosta vielä mökkimatkojen tekijäksi eikä kaupparatsun työkaluksi –
paitsi Teslan huippumallista, joka selviää 500 km täysillä akuilla. Mutta sellainen
maksaa yli sata tonnia.
Toisaalta ylivoimainen valtaosa eli yli 90 prosenttia auton
käytöstä on alle sata kilometriä päivässä – työmatkat, kauppamatkat, kyläilyt,
matkat harrastuksiin onnistuvat ongelmitta sähköllä. Tavallisella autoilijalla
sähköauton toimintasäde rajoittaisi käyttöä vain muutamana päivänä vuodessa. Ainakin
kahden auton perheissä toinen auto voisi olla sähköauto.
Sähköauton hankintahinta on tuntuvasti fossiiliautoa
kalliimpi: käytännössä näyttävän perheauton hinnalla saa sähköisen torikassin.
Ostohetkellä ei paljon paina se, että sähköauton käyttökulut ovat vain
murto-osa verrattuna perinneautojen polttoainekuluihin. Myös huollontarve on
vähäisempi – ei esimerkiksi öljynvaihtoja.
Osa korkeammasta hankintahinnasta siis kuroutuu kiinni
vuosien käytön aikana. Käytetyn sähköauton myyntihinta on kuitenkin
todennäköisesti alempi kuin vastaavanlaisen fossiiliauton. Euroistaan tarkka
ostaja ei siis päädy ostamaan sähköautoa.
Tulevaisuus on kuitenkin sähköautojen: ne ovat hiljaisia,
taloudellisia ja saasteettomia. Akkuteknologian kehittyminen tulee sekä
pidentämään toimintamatkaa että alentamaan hintoja.
Sähköautojen yleistymistä tuetaan monissa maissa selvällä
setelirahalla. Tällaiseen subventioon ei minusta ole tarpeen ryhtyä, mutta
nollapäästöisille autoille pitäisi asettaa nollaverot – siis nollat tauluun
sekä auto- että ajoneuvoveron osalta. Lisäksi työsuhdeautojen verokohtelussa
voitaisiin suosia voimakkaasti nollapäästöautoja eli käytännössä sähkö- ja
biokaasukäyttöisiä vekottimia.
Tällä tavoin sähkö- ja biokaasuautojen kilpailuasema
paranisi ja nollapäästöautot alkaisivat yleistyä meilläkin. Liikenteen
päästöjen vähentäminen saisi vauhtia.