Näin vaalien alla yrittäjällä on ystäviä, mutta miten yrittäjyyttä oikeasti voidaan vahvistaa? Ja miksi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä ylipäätään pitäisi vahvistaa? Seuraavassa muutamia konkreettisia ajatuksia.
Työllisyyden kohentamista on Suomessa ollut tapana hakea
suuryrityksistä. Ehkä taustalla on muistikuva metsäjättien keskeisestä
merkityksestä kansantaloudelle ja toisaalta tuoreemmasta historiasta Nokian
huima menestystarina. 1990-luvun lopulla Nokia-vetoinen elektroniikkaklusteri
kykeni luomaan muutamassa vuodessa yli 200 000 uutta työpaikkaa.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nyt suurin työllistämispotentiaali
on pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.
Suomessa on yli 160 000 yhden hengen yritystä. Monet
näistä yrittäjistä eivät edes haaveile kasvusta, mutta jos joka neljäs
työllistäisi yhden ulkopuolisen, syntyisi jo 40 000 uutta työpaikkaa.
Miniyritykselle ensimmäisen ulkopuolisen pestaaminen on kuitenkin suuri askel:
se tuplaa firman työvoiman. Aika harva sadan hengen yritys palkkaa kerralla
sata työntekijää lisää – suhteellisesti kyse on kuitenkin samanlaisesta
loikasta!
Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kynnystä voitaisiin
helposti alentaa: puolitetaan sivukulut ensimmäisenä vuonna tai
vaihtoehtoisesti poistetaan ne kokonaan puoleksi vuodeksi. Näin kynnys loivenee
ja yrityksellä on aikaa vahvistua.
Myös ALV-velvollisuuden rajan nostaminen nykyisestä 10 000
euron liikevaihdosta helpottaisi pienten yritysten asemaa. Tämä kuitenkaan ei
onnistu noin vain, vaan vaatisi EU:n hyväksynnän. Sen sijaan ALV-huojennuksen
rajan nostaminen voidaan tehdä ”omin päin”, ja sekin parantaisi pienten
yritysten toimintaedellytyksiä. Käsityö- ja luovan alan yritysten ALV:n
alentaminen olisi paikallaan, sillä niissä arvonlisä syntyy pääosin omasta
työstä eikä niinkään hankinnoista. Näissä yrityksissä tehdään vain vähän ALV-vähennyskelpoisia
ostoja.
Eikä tässä vielä kaikki: yrittäjän sosiaali- ja eläketurva on
luvattoman heikko. Yrittäjästä palkansaajaksi ja päinvastoin siirtyminen
synnyttää loukkuja, ja pääosin yrittäjän itsensä rahoittama YEL-eläke on kallis.
Pienyrittäjälle YEL-minimimaksutkin ovat suuria, eikä niiden suorittaminen
tuota edes takuueläkkeen tasoista turvaa.
Hieman suurempien yritysten kasvua ja työllistämistä
voitaisiin tukea investointi- ja työllisyysvarauksella. Osa voitosta
jätettäisiin verottamatta, varauksena tuleviin tarpeisiin. Jos investointia tai
lisätyöllistämistä ei tapahdu, varaus olisi purettava esimerkiksi neljän vuoden
päästä.
Byrokratian purkaminen on muotitrendi. Pienyrittäjän
kohdalla se tarkoittaisi selkeää yhden luukun palvelua ja myös joustavuutta
asioissa, jotka eivät liity asiakkaiden tai työntekijöiden turvallisuuteen.
Pienyrittäjällä on täysi työ keskittyä liiketoimintaan ja hallinnollisia
velvoitteita voitaisiin minimoida. Reaaliaikaisen tulorekisterin ja yritysten
taloushallinnon (RTE, Real Time Economy) aikaan saamisella on kiire. Nämä
sähköiset apuvälineet helpottavat myös viranomaisten työtä ja harmaan talouden
torjuntaa.
Paljon on siis mahdollista tehdä pienten ja keskisuurten
yritysten aseman parantamiseksi. Tähtäimessä on ennen kaikkea se, että
yritykset voisivat työllistää nykyistä enemmän.
Pienten yritysten toiminta- ja kasvuedellytysten
parantaminen on tärkeää myös siksi, että muuten vaarana on samanlainen kehitys
kuin esimerkiksi hoiva-alalla on jo käynnissä. Kansainvälisesti omistetut jätit
ostavat pienet yritykset pois markkinoilta ja kotiuttavat voittonsa
veroparatiiseihin.