Puhumme mielellämme siitä, että Suomi on puhtaan luonnon ja korkeatasoisen ympäristönsuojelun maa. Tämä on matkailuvaltti ja myös hyvä lähtökohta puhtaan teknologian viennille. Ja lisäksi suomalaiset ovat metsäkansaa: koskemattoman luonnon arvostus on kansalaisten keskuudessa korkealla.

Tarkemmassa syynissä emme
kuitenkaan saa ihan niin puhtaita papereita. Luonnon monimuotoisuus on
heikentynyt varsinkin eteläisessä Suomessa, rannikon joet ja merivedet ovat
vain välttävässä kunnossa ja ilmastopäästömme per asukas ovat maailmanmitassa korkealla
tasolla. Luonnon- ja ympäristönsuojelussa on runsaasti urakkaa.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa
keskeisellä sijalla ovat Etelä-Suomen metsät ja suot. Tämän takia on pantu
pystyyn METSO-ohjelma ja valmisteltu pitkään soidensuojelun täydennysohjelmaa.
Valitettavasti kokoomuslainen ympäristöministeri häröili soidensuojelun kanssa
niin, että sen jatkosta ei ole mitään varmuutta. Ja METSOa on venytetty niin,
että tavoitevuosi on siirtynyt melkein kuin Olkiluodon ydinvoimalan
valmistuminen. Alun perin valmista piti tulla 2016, mutta nyt tähtäin on
vuodessa 2025!

Vesiensuojelussakin edistyminen on
ollut hidasta. Uudistettu maatalouden ympäristötukisysteemi on vähän – mutta vain
vähän – parempi kuin aiempi. Merkittävää parannusta jokien ja rannikon
merialueiden tilaan ei ole näillä konsteilla näköpiirissä. Ja kirsikkana kakun
päällä vielä se, että hajajätevesisäätelylle annettiin lisäaikaa ja luotiin
epävarmuutta koko lainsäädännön tulevaisuudesta.

Nyt ovat vaalit huulilla, mutta
kovin luottavainen en uskalla olla. Gallupkuningas keskusta vannoo biotalouden
nimiin, mutta kepu tuppaa keskittymään enemmän luonnonvarojen täysimääräiseen
hyväksikäyttöön kuin suojelun ja käytön tasapainoon.

Huolestuttavia ovat puheet
koskiensuojelulain purkamisesta ja Kollajan ja Vuotoksen jo haudattujen
tekoallashankkeiden elättelystä. Eikä tässä vielä kaikki, monet flirttailevat
edelleen ympäristöministeriön lakkauttamisella ja sulattamisella maa- ja
metsätalousministeriöön. Luonnonystävä ei siis ole turvallisella mielellä.
Luonnon puolestapuhujia tarvitaan tulevassa eduskunnassa – ja hallituksessa.

Vahva ja itsenäinen
ympäristöhallinto on tärkeä tae sille, että luonnon ja ympäristön eduista pidetään
valtakunnassa huolta. Kaikkea ei saa alistaa lyhytnäköisen talouden
juoksupojaksi.

Vähänkään pitemmällä tähtäimellä
katsottuna luonnon ja talouden edut eivät ole ristiriidassa. Kuten
helsinkiläinen vihreä ehdokas, cleantech-ekspertti Kaisa Hernberg sanoo,
ympäristön pelastaminen on maailman parasta bisnestä.

Joka puolella maapalloa on tarve voittaa
pahenevat ympäristöongelmat. Ratkaisuilla, joilla suojellaan ja puhdistetaan
vesiä, vähennetään ilmansaasteita ja suojellaan luontoa sekä ilmastoa, on
runsaasti kysyntää. Korkean osaamisen maana Suomi voi olla edelläkävijä ja
ratkaisujen löytäjä. Parhaat eväät tähän syntyvät siitä, että hoidamme
oman pesämme kuntoon.

Puhumme mielellämme siitä, että Suomi on puhtaan luonnon ja korkeatasoisen ympäristönsuojelun maa. Tämä on matkailuvaltti ja myös hyvä lähtökohta puhtaan teknologian viennille. Ja lisäksi suomalaiset ovat metsäkansaa: koskemattoman luonnon arvostus on kansalaisten keskuudessa korkealla.

Tarkemmassa syynissä emme
kuitenkaan saa ihan niin puhtaita papereita. Luonnon monimuotoisuus on
heikentynyt varsinkin eteläisessä Suomessa, rannikon joet ja merivedet ovat
vain välttävässä kunnossa ja ilmastopäästömme per asukas ovat maailmanmitassa korkealla
tasolla. Luonnon- ja ympäristönsuojelussa on runsaasti urakkaa.

Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa
keskeisellä sijalla ovat Etelä-Suomen metsät ja suot. Tämän takia on pantu
pystyyn METSO-ohjelma ja valmisteltu pitkään soidensuojelun täydennysohjelmaa.
Valitettavasti kokoomuslainen ympäristöministeri häröili soidensuojelun kanssa
niin, että sen jatkosta ei ole mitään varmuutta. Ja METSOa on venytetty niin,
että tavoitevuosi on siirtynyt melkein kuin Olkiluodon ydinvoimalan
valmistuminen. Alun perin valmista piti tulla 2016, mutta nyt tähtäin on
vuodessa 2025!

Vesiensuojelussakin edistyminen on
ollut hidasta. Uudistettu maatalouden ympäristötukisysteemi on vähän – mutta vain
vähän – parempi kuin aiempi. Merkittävää parannusta jokien ja rannikon
merialueiden tilaan ei ole näillä konsteilla näköpiirissä. Ja kirsikkana kakun
päällä vielä se, että hajajätevesisäätelylle annettiin lisäaikaa ja luotiin
epävarmuutta koko lainsäädännön tulevaisuudesta.

Nyt ovat vaalit huulilla, mutta
kovin luottavainen en uskalla olla. Gallupkuningas keskusta vannoo biotalouden
nimiin, mutta kepu tuppaa keskittymään enemmän luonnonvarojen täysimääräiseen
hyväksikäyttöön kuin suojelun ja käytön tasapainoon.

Huolestuttavia ovat puheet
koskiensuojelulain purkamisesta ja Kollajan ja Vuotoksen jo haudattujen
tekoallashankkeiden elättelystä. Eikä tässä vielä kaikki, monet flirttailevat
edelleen ympäristöministeriön lakkauttamisella ja sulattamisella maa- ja
metsätalousministeriöön. Luonnonystävä ei siis ole turvallisella mielellä.
Luonnon puolestapuhujia tarvitaan tulevassa eduskunnassa – ja hallituksessa.

Vahva ja itsenäinen
ympäristöhallinto on tärkeä tae sille, että luonnon ja ympäristön eduista pidetään
valtakunnassa huolta. Kaikkea ei saa alistaa lyhytnäköisen talouden
juoksupojaksi.

Vähänkään pitemmällä tähtäimellä
katsottuna luonnon ja talouden edut eivät ole ristiriidassa. Kuten
helsinkiläinen vihreä ehdokas, cleantech-ekspertti Kaisa Hernberg sanoo,
ympäristön pelastaminen on maailman parasta bisnestä.

Joka puolella maapalloa on tarve voittaa
pahenevat ympäristöongelmat. Ratkaisuilla, joilla suojellaan ja puhdistetaan
vesiä, vähennetään ilmansaasteita ja suojellaan luontoa sekä ilmastoa, on
runsaasti kysyntää. Korkean osaamisen maana Suomi voi olla edelläkävijä ja
ratkaisujen löytäjä. Parhaat eväät tähän syntyvät siitä, että hoidamme
oman pesämme kuntoon.