Vantaanjoki taitaa olla Suomen tärkein joki. Ainakin sen välittömässä vaikutuspiirissä asuu monin verroin enemmän ihmisiä kuin minkään muun suomalaisen joen liepeillä. Tähän nähden jokeen on kiinnitetty ihmeen vähän huomiota.
Viime aikoina
Vantaanjoki on kuitenkin paistatellut julkisuuden valokeilassa, kun
helsinkiläisvaltuutettu Jukka Relanderin (vihr) aloite Vanhankaupunginkosken
padon purkamisesta on tullut käsittelyyn. Patoasia nostattaa tunteita, koska
vanhalla voimalaitoksella on museaalisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja.
Mutta niin on itse koskellakin. Vantaata koskevat
ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat peräisin 1300-luvulta, kun virolaismunkit
myönsivät lohenkalastusoikeuksia koskeen. Kalastuksen historia on monin verroin
pitempi kuin sähköntuotannon.
Vanhankaupunginkosken padon purkaminen parantaisi kalojen
elinoloja: vaellussiika pystyisi nousemaan jokeen ja myös taimenen ja lohen
nousu helpottuisi. Tämä vaikuttaisi kauas Helsingin kaupungin rajoja
pitemmälle. Ehkä pääkaupungin päättäjät voisivat ajatella myös tätä?
Mutta ei Vanhankaupunginkosken pato ole ainoa eikä edes
tärkein asia, jota pitäisi Vantaanjoella muuttaa. Olennaisinta on parantaa
veden laatua.
Aika paljon on edistyttykin. Muistan kultaiselta 60-luvulta,
kun kavereiden kanssa ongiskelimme Tikkurilankoskella. Vesi haisi viemäriltä ja
sukulaispoika sai kahlaamisesta ikävän ihottuman kinttuihinsa. Äitinsä kielsi
harrastuksen.
Joen kunto on
kohentunut, mutta edelleen veden laatu on vain välttävää tasoa. Suurin
rehevöittäjä on maatalous, mutta myös hajajätevedet (mummojen pissat 😉 ja puhdistamoiden
ohijuoksutukset kuormittavat jokea. Yksi syntipukki on lisäksi Helsinki-Vantaan
lentoasema, jossa lutrataan glykolilla jääneston nimissä.
Ja onpa joen suurimmassa sivuhaarassa Keravanjoessa myös
pari patoa, jotka pitäisi purkaa. Varsinkin Tikkurilankosken padon poistaminen
avaisi aivan keskelle Vantaan kaupungin keskustaa mahtavan kalaparatiisin.
Vantaanjoki on aika tyypillinen rannikon joki – se virtaa
viljelymaiden halki ja sen vedenlaatu on heikko. Tällaisten jokien ansiosta
myös rannikon merivedet ovat raskaasti rehevöityneitä ja samentuneita.
Vantaanjoki virtaa Suomen suurimman asutuskeskittymän läpi.
Siksi se olisi mitä parhain pilottikohde, jossa voitaisiin soveltaa kaikkia
tunnettuja konsteja veden laadun parantamiseksi. Vantaanjoelta saatuja hyviä
kokemuksia voitaisiin levittää kaikille rannikon huonokuntoisille jokiseuduille.
Projekti pystyyn vaan!
Itämeri ja rannikkoseutujen asukkaat kiittäisivät.
(julkaistu Vantaan Sanomissa 11.4.2015)