Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on esittänyt maakuntahallinnon vahvistamista. Tämä ei ole mikään yllätys, kuten ei myöskään kokoomuksen Paula Risikon ja ruotsalaisten Anna-Maja Henrikssonin nopea vastaisku. Demarien Maarit Feldt-Ranta lupaili MTV3:n uutisissa puolueensa kantaa vasta hallitusneuvotteluihin, mikä on hämmentävä linja viikkoa ennen vaaleja.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen pitää siirtää
kunnilta leveämmille hartioille eli käytännössä aluehallinnolle. Nykyisistä
maakunnista ei pidä puhua, koska niitä on liikaa. Kymmenen plus miinus kaksi on
sopiva määrä.
Soten siirtäminen pois kunnilta on iso muutos, joka hävittää
noin puolet kuntien menoista ja velvollisuuksista. Sosiaali- ja terveyspalvelut
ovat merkittävä osa hyvinvointiyhteiskuntaa, ja niiden poistaminen suoran
demokraattisen päätöksenteon piiristä ei tule kyseeseen. Tarvitaan siis
maakuntavaalit.
Jos tällaiset maakunnat pannaan pystyyn, niin niille on syytä
antaa myös muita tehtäviä. Yksittäistä kuntaa laajemmalla alueella päätettäviä
asioita olisivat ainakin joukkoliikenne, liikennesuunnittelu, maankäyttö,
elinkeinopolitiikka, aluekehitys ja toisen asteen koulutus. Seututason asiat on
hyvä päättää seudullisella tasolla, jotta kuntien välinen osaoptimointi ei
haittaa järkevää kehitystä. Myös valtion aluehallinnosta voidaan siirtää
tehtäviä vahvoille maakunnille.
Samalla törmätään myös verotukseen: rahoituksen ja
päätösvallan on oltava samoissa käsissä. Maakuntien verotusoikeutta pelätään
esimerkiksi Risikon ja Henrikssonin taholta, koska simppelin logiikan mukaan
verotus kiristyy kun verottajat lisääntyvät. Tämä on kuitenkin mahdollista
estää, siirtyyhän maakunnille tehtäviä sekä kunnilta että valtiolta.
Kokonaisveroaste ei saa nousta sen johdosta, että tehtäviä siirtyy yhdeltä
taholta toiselle.
Kunnallisveroprosenttien on alennuttava merkittävästi, koska
suuri osa tehtävistä siirtyy muualle. Samalla voidaan poistaa yksi iso
yhdenvertaisuusongelma: tällä hetkellä suurimman ja pienimmän
kuntaveroprosentin ero on yli kuusi prosenttiyksikköä! Siis 6,25!!
Ainakin Paula Risikko oli heti kuumissaan siitä, että mitä
hommaa kunnille enää jää. Asukkaita lähellä päätettäviä asioita ovat ainakin varhaiskasvatus
ja peruskoulu, asemakaavoitus, vapaa-ajan palvelut, puistot. Eikä kuntia sinänsä
tarvitse sääliä, ei kunta tunne ahdistusta J,
ja kyllä niille paikkansa jää lähidemokratian toteuttajina.
Useimmissa Euroopan maissa on maakuntahallinto, koska
asioita on hyvä päättää oikealla tasolla: laajat asiat valtion tasolla,
seututason asiat alueellisella tasolla ja lähipalvelut paikallistasolla.
Lopetteleva hallitus yritti saada aikaan mahtavia jättikuntia. Jos se olisi
onnistunut, olisi tarvittu kaupungin- ja kunnanosademokratiaa.
Kolmiportainen hallinto sopii demokraattiseen
hyvinvointivaltioon.