Monipuolinen ja rikas ravintolaelämä on elävän kaupunkikulttuurin välttämätön edellytys. Sillä on suuri merkitys niin asukkaille kuin matkailullekin: ruuan ja juoman parista etsitään elämyksiä, seuraa ja nautintoja.
Suomalainen alkoholipolitiikka ei
kuitenkaan millään lailla tue ravintoloiden menestymistä – päin vastoin.
Viimeisten 20 vuoden aikana ravintolassa nautitun alkoholin osuus on pudonnut
merkittävästi, se on enää noin 10 prosenttia kulutuksesta. Tämä näkyy myös ravintoloiden
kannattavuudessa.
Ravintola on kuitenkin kaikkein paras
paikka alkoholin nauttimiseen: siellä on sosiaalinen ja virallinen kontrolli ja
lisäksi korkea hinta rajoittaa ylenmääräistä juomista. Soittoruokalat ovat myös
merkittäviä elävän musiikin esittämispaikkoja.
Ravintolakulttuurin nousua uuteen
kukoistukseen pitää tukea alentamalla anniskellun alkoholin ALV samalle tasolle
ruuan kanssa eli 14 prosenttiin. Alennus lisäisi juomien ohella myös ruuan
menekkiä, siirtäisi juomista kodeista ravintoloihin ja parantaisi näin alan
työllisyyttä sekä lisäisi verotuloja. Haittoja on vaikea nähdä – ei ole
todennäköistä, että tämä lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta.
Toisekseen on syytä helpottaa terassi-
ja aukiolosäädöksiä. Tarvitsemme elävää kaupunkikulttuuria, ja vähemmälläkin
säätelyllä pärjätään kyllä. Kesäterassit ja yökerhot ovat tärkeä osa
kaupunkielämää!
Lisäksi naurettavuuksiin ulottuvaa
anniskelusääntelyä pitää höllentää. Nykyisin useamman ravintolan yhteiset
anniskelutilat on kielletty, hotellin aulabaarin anniskelutilassa ei saa olla
hotdog-kauppiasta eikä festarien olutkarsinassa sallita ulkopuolista katuruuan
myyjää. Tuplaviskin myynti on kielletty.
Sarvikuono-tyyppisen, yliholhoavan
alkoholisääntelyn aika ohi. Vapaamielisempi suhtautuminen alkoholiin liittyviin
sääntöihin normalisoisi suomalaisten traumaattista alkoholisuhdetta.