Sisäilmaongelmista on tullut suuri riesa Vantaan ja laajemminkin Suomen julkisissa rakennuksissa. Kosteus-, home- ja muista sisäilmahaitat ovat olleet paljon julkisuudessa.
Ongelmille altistuneiden tarinat ovat pahimmillaan
järkyttäviä. Oppivelvollisuuskoulua käyvä lapsi voi saada elinikäisen
terveyshaitan, joka rajoittaa hänen elämäänsä. Opettajasta voi tulla
työkyvytön.
Ongelma on monisyinen, eikä siihen ole patenttiratkaisuja
olemassa. Vantaalla tehtiin vuosi sitten päätös Hämeenkylän koulun purkamisesta.
Se päätös oli oikea, mutta kaikkien sisäilmaongelmaisten rakennusten kanssa ei
voida menetellä samalla lailla.
Koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten rakennusten
sisäilmaongelmien voittamiseksi tarvitaan nopeaa reagointia ja oikeaan osuvia
toimia. Tarvitaan myös hyvää ja avointa vuorovaikutusta asukkaiden ja kaupungin
päättäjien ja viranhaltijoiden välillä, jotta epäluulot ja huhut eivät
vahvistu. Tässä ei Vantaalla ole onnistuttu.
On tärkeää havaita orastavat ongelmat hyvissä ajoin ennen
kuin haitat ehtivät pahentua. Tässä pitää käyttää oirekyselyjä, jotka paljastavat
kohonneen altistuksen varsin luotettavasti. Vantaan kouluissa on useimmiten yli
200 oppilasta ja opettajaa, joten oirekyselyjen tulokset ovat oikein
tulkittuina varsin luotettavia. Tarvittaessa terveitä väistötiloja on
tarjottava ripeästi.
Mittaus- ja tutkimustekniikan kehittämiselle on kova tarve,
sillä monessa kohteessa ongelman aiheuttajaa on ollut vaikea saada selville. Käytännössä
joudutaan käyttämään lukuisia eri menetelmiä aina homekoiria myöten, jotta
oirehtimisen alkusyy saadaan selville. Syyn selvittäminen on olennaista, jotta
ongelma voidaan korjaamalla poistaa – Hämeenkylän koulun kohdalla tämä ei ikinä
onnistunut. Koulua korjattiin miljoonilla euroilla mutta ongelmat eivät helpottaneet.
Mutta skarppaamisen paikkoja on muitakin. Ensinnäkin kiinteistöjen
kunnossapito, huolto ja siivous on saatava paremmalle tolalle. Karkeimpia tosielämän
esimerkkejä ovat pitkään vuotaneet katot ja toisaalta olemattomalla huollolla vuosikausia
pyörineet ilmastointilaitteet.
Toisekseen uusien koulujen rakennuttamisessa on osattava
paremmin ennaltaehkäistä sisäilmaongelmia. Esimerkiksi sääsuojausta on
parannettava, aikataulujen on mahdollistettava betonin riittävä kuivuminen ja
rakennusliikkeen on vastattava takuusta myös sisäilman suhteen. Hirsi- ja muuta
puurakentamista voidaan suosia.
Vantaalla sisäilmaongelmien hoitamisessa ei ole onnistuttu
tähän mennessä kovin hyvin. Laihanpuoleinen lohtu on, että tilanne on samankaltainen
hyvin monissa suomalaisissa kunnissa – myös pääkaupunkiseudulla.
Sisäilmaongelmien hallintaan saaminen on tulevan
valtuustokauden yksi iso haaste. Uuden valtuuston on tartuttava siihen
välittömästi.