by Timo Juurikkalan blogi | 24.3.2013 | Blogit
Hallituksen yksi tärkeimmistä hankkeista eli sote-uudistus saa yhä kummallisempia piirteitä. Torstain kehysriihen jälkeen kaikki ovat huuli pyöreänä: mitä nyt ollaan tekemässä?
Hallituksen linjauksia lukemalla ei tule juuri hullua hurskaammaksi, eikä muutakaan tietoa ole tihkunut. Ministerit vaikenevat.
Näyttää kuitenkin selvältä, että 15 alueellisen selvityshenkilön viime viikolla julkistetulla raportilla pyyhitään lattiaa. Raportissa esitettiin, ettei 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille pitäisi antaa sote-järjestämisvastuuta.
Hallituksen mukaan tämänkokoisille kunnille kuitenkin säädetään oikeus järjestää perustason sote-palveluita ja jopa ”ns. peruserikoissairaanhoidon” palveluita. Käsitteiden viljelykin on melko luovaa – erikseen linjauksissa vielä todetaan, että yli 50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää ”laajan perustason” palveluita.
Kuvaavaa sotkulle on, että sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee ällistelee tilannetta Ylen sivuilla: ”Sitä odotellessa, että saadaan poliitikoilta karttaa siitä, mihin suuntaan yhteistyötä lähdetään rakentamaan missäkin päin Suomea”. Eli edes ministeriön korkeimmalla viranhaltijalla ei ole nyt tietoa uudistuksen jatkosta! Ja uudistuksella olisi kiire.
Edellinen kansliapäällikkö Kari Välimäki nosti kytkintä viime kesänä.
Tälle puskafarssin kaltaiselle näytelmälle olisi kaikki syy nauraa, jollei asia olisi siihen liian vakava.
Sote-uudistus on maallemme tärkeä. Sitä tarvitaan, koska perusterveydenhuolto on rapautumassa, väestö ikääntymässä ja kustannukset karkaamassa käsistä. Nykyinen järjestelmä ei haasteisiin kykene vastaamaan.
Nyt on mahdoton sanoa, onko hallituksen sote-uudistus viemässä järjestelmää parempaan vai huonompaan suuntaan kuin nykyinen. Arviointi on mahdotonta, koska uudistuksen suuntaviivoista on vain hatarasti tietoa.
Tätä vauhtia voi käydä niinkin, ettei koko uudistuksesta tule mitään.
by Timo Juurikkalan blogi | 24.3.2013 | Blogit
Hallituksen yksi tärkeimmistä hankkeista eli sote-uudistus saa yhä kummallisempia piirteitä. Torstain kehysriihen jälkeen kaikki ovat huuli pyöreänä: mitä nyt ollaan tekemässä?
Hallituksen linjauksia lukemalla ei tule juuri hullua hurskaammaksi, eikä muutakaan tietoa ole tihkunut. Ministerit vaikenevat.
Näyttää kuitenkin selvältä, että 15 alueellisen selvityshenkilön viime viikolla julkistetulla raportilla pyyhitään lattiaa. Raportissa esitettiin, ettei 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille pitäisi antaa sote-järjestämisvastuuta.
Hallituksen mukaan tämänkokoisille kunnille kuitenkin säädetään oikeus järjestää perustason sote-palveluita ja jopa ”ns. peruserikoissairaanhoidon” palveluita. Käsitteiden viljelykin on melko luovaa – erikseen linjauksissa vielä todetaan, että yli 50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää ”laajan perustason” palveluita.
Kuvaavaa sotkulle on, että sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee ällistelee tilannetta Ylen sivuilla: ”Sitä odotellessa, että saadaan poliitikoilta karttaa siitä, mihin suuntaan yhteistyötä lähdetään rakentamaan missäkin päin Suomea”. Eli edes ministeriön korkeimmalla viranhaltijalla ei ole nyt tietoa uudistuksen jatkosta! Ja uudistuksella olisi kiire.
Edellinen kansliapäällikkö Kari Välimäki nosti kytkintä viime kesänä.
Tälle puskafarssin kaltaiselle näytelmälle olisi kaikki syy nauraa, jollei asia olisi siihen liian vakava.
Sote-uudistus on maallemme tärkeä. Sitä tarvitaan, koska perusterveydenhuolto on rapautumassa, väestö ikääntymässä ja kustannukset karkaamassa käsistä. Nykyinen järjestelmä ei haasteisiin kykene vastaamaan.
Nyt on mahdoton sanoa, onko hallituksen sote-uudistus viemässä järjestelmää parempaan vai huonompaan suuntaan kuin nykyinen. Arviointi on mahdotonta, koska uudistuksen suuntaviivoista on vain hatarasti tietoa.
Tätä vauhtia voi käydä niinkin, ettei koko uudistuksesta tule mitään.
by Timo Juurikkalan blogi | 24.3.2013 | Blogit
Hallituksen yksi tärkeimmistä hankkeista eli sote-uudistus saa yhä kummallisempia piirteitä. Torstain kehysriihen jälkeen kaikki ovat huuli pyöreänä: mitä nyt ollaan tekemässä?
Hallituksen linjauksia lukemalla ei tule juuri hullua hurskaammaksi, eikä muutakaan tietoa ole tihkunut. Ministerit vaikenevat.
Näyttää kuitenkin selvältä, että 15 alueellisen selvityshenkilön viime viikolla julkistetulla raportilla pyyhitään lattiaa. Raportissa esitettiin, ettei 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille pitäisi antaa sote-järjestämisvastuuta.
Hallituksen mukaan tämänkokoisille kunnille kuitenkin säädetään oikeus järjestää perustason sote-palveluita ja jopa ”ns. peruserikoissairaanhoidon” palveluita. Käsitteiden viljelykin on melko luovaa – erikseen linjauksissa vielä todetaan, että yli 50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää ”laajan perustason” palveluita.
Kuvaavaa sotkulle on, että sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee ällistelee tilannetta Ylen sivuilla: ”Sitä odotellessa, että saadaan poliitikoilta karttaa siitä, mihin suuntaan yhteistyötä lähdetään rakentamaan missäkin päin Suomea”. Eli edes ministeriön korkeimmalla viranhaltijalla ei ole nyt tietoa uudistuksen jatkosta! Ja uudistuksella olisi kiire.
Edellinen kansliapäällikkö Kari Välimäki nosti kytkintä viime kesänä.
Tälle puskafarssin kaltaiselle näytelmälle olisi kaikki syy nauraa, jollei asia olisi siihen liian vakava.
Sote-uudistus on maallemme tärkeä. Sitä tarvitaan, koska perusterveydenhuolto on rapautumassa, väestö ikääntymässä ja kustannukset karkaamassa käsistä. Nykyinen järjestelmä ei haasteisiin kykene vastaamaan.
Nyt on mahdoton sanoa, onko hallituksen sote-uudistus viemässä järjestelmää parempaan vai huonompaan suuntaan kuin nykyinen. Arviointi on mahdotonta, koska uudistuksen suuntaviivoista on vain hatarasti tietoa.
Tätä vauhtia voi käydä niinkin, ettei koko uudistuksesta tule mitään.
by Timo Juurikkalan blogi | 24.3.2013 | Blogit
Hallituksen yksi tärkeimmistä hankkeista eli sote-uudistus saa yhä kummallisempia piirteitä. Torstain kehysriihen jälkeen kaikki ovat huuli pyöreänä: mitä nyt ollaan tekemässä?
Hallituksen linjauksia lukemalla ei tule juuri hullua hurskaammaksi, eikä muutakaan tietoa ole tihkunut. Ministerit vaikenevat.
Näyttää kuitenkin selvältä, että 15 alueellisen selvityshenkilön viime viikolla julkistetulla raportilla pyyhitään lattiaa. Raportissa esitettiin, ettei 20 000 – 50 000 asukkaan kunnille pitäisi antaa sote-järjestämisvastuuta.
Hallituksen mukaan tämänkokoisille kunnille kuitenkin säädetään oikeus järjestää perustason sote-palveluita ja jopa ”ns. peruserikoissairaanhoidon” palveluita. Käsitteiden viljelykin on melko luovaa – erikseen linjauksissa vielä todetaan, että yli 50 000 asukkaan kunnat voivat järjestää ”laajan perustason” palveluita.
Kuvaavaa sotkulle on, että sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee ällistelee tilannetta Ylen sivuilla: ”Sitä odotellessa, että saadaan poliitikoilta karttaa siitä, mihin suuntaan yhteistyötä lähdetään rakentamaan missäkin päin Suomea”. Eli edes ministeriön korkeimmalla viranhaltijalla ei ole nyt tietoa uudistuksen jatkosta! Ja uudistuksella olisi kiire.
Edellinen kansliapäällikkö Kari Välimäki nosti kytkintä viime kesänä.
Tälle puskafarssin kaltaiselle näytelmälle olisi kaikki syy nauraa, jollei asia olisi siihen liian vakava.
Sote-uudistus on maallemme tärkeä. Sitä tarvitaan, koska perusterveydenhuolto on rapautumassa, väestö ikääntymässä ja kustannukset karkaamassa käsistä. Nykyinen järjestelmä ei haasteisiin kykene vastaamaan.
Nyt on mahdoton sanoa, onko hallituksen sote-uudistus viemässä järjestelmää parempaan vai huonompaan suuntaan kuin nykyinen. Arviointi on mahdotonta, koska uudistuksen suuntaviivoista on vain hatarasti tietoa.
Tätä vauhtia voi käydä niinkin, ettei koko uudistuksesta tule mitään.
by Timo Juurikkalan blogi | 12.3.2013 | Blogit
Ensimmäinen uuden lainsäädännön mukainen kansalaisaloite on jätetty eduskunnalle. Nyt eduskunnasta kumpuaa oudonsävyistä keskustelua siitä, miten kansalaisaloitteita käsiteltäisiin.
Kansalaisaloite on meillä uudenlainen demokratian ja osallistumisen muoto. On mainio asia, että kansalaiset voivat vaikuttaa vaalien välillä; kerran neljässä vuodessa annettava ääni ei ole riittävä vaikuttamisen muoto nykyaikaisessa demokratiassa.
On tärkeää, että eduskunta antaa kansalaisten aktiivisuudelle arvoa. Kansalaisaloitteet on käsiteltävä asianmukaisella vakavuudella eri valiokunnissa ja sen jälkeen suuressa salissa että niihin voi ottaa kantaa koko eduskunta. Muussa tapauksessa syntyy maku, että kansalaisten aktiivisuus palkitaan kölin ali vetämisellä.
Kunnollinen, aito käsittely on ollut myös lainsäätäjän eli eduskunnan itsensä tarkoitus, sillä lain perusteluissa esitetään kansalaisaloitteen rinnastamista yli sadan kansanedustajan lakialoitteeseen. Eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen linjaus Hesarissa on hyvin outo, kun hän vähättelee lain perusteluiden merkitystä ja jopa väittää kirjausta ”varomattomaksi”.
Turkistarhauksen lopettamista vaativan aloitteen on allekirjoittanut noin 70 000 kansalaista. Nimien kerääminen ei ole mikään vähäinen ponnistus, ja noin suuri allekirjoitusten määrä osoittaa asian olevan kansalaisille tärkeä. Jo 50 000 äänellä valitaan keskimäärin noin neljä kansanedustajaa.
Niin tämä aloite kuin mahdolliset tulevat kansalaisaloitteetkin ansaitsevat asiallisen ja arvoisensa kohtelun eduskunnassa. Kansalaisaloite on uusi ja tärkeä demokraattinen väline, eikä sitä saa vesittää.
