Sotesta vaarassa tulla susi
Suuren sote-uudistuksen takkuinen taival jatkuu. Nyt lausuntokierroksella on Sipilän hallituksen viritys valinnanvapausmalliksi. Vantaa antaa oman kriittisen lausuntonsa ensi maanantaina.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on yritetty tehdä
jo yli kymmenen vuotta. Uudistuksen tarpeesta ja tavoitteistakin on vallalla
suuri yksimielisyys kaikkien puolueiden kesken. Siksi on ihmeellistä, että
hallitus näyttää onnistuvan sössimään tämänkin kierroksen.
Nykyisessä lakipaketissa on monia ongelmia alkaen liian
monista ja liian erikokoisista maakunnista ja itsehallinnon ja
kansavaltaisuuden toteutumisesta. Ylivoimaisesti suurin murhe on kuitenkin
valinnanvapausmalli, joka hallituksen esittämässä muodossa raunioittaa jokseenkin
kaikki soten tavoitteet.
Sipilän hallituksen mallissa suurin piirtein koko
terveyskeskustoiminta pantaisiin vapaaseen kilpailuun asiakkaista. Tähän
kilpailuun voisivat osallistua terveysfirmojen lisäksi myös järjestöjen ja
säätiöiden perustamat sote-keskukset sekä uusien maakuntien perustamat yhtiöt.
Kansalainen voisi valita haluamansa keskuksen.
Nämä firmat eivät kuitenkaan antaisi vaativampia hoitoja kuten
leikkauksia, vaan niitä pitäisi hakea maakunnan toimipisteistä. Toisin sanoen
nykyisin haitalliseksi katsottu raja perusterveydenhuollon ja
erikoissairaanhoidon välillä vain syvenisi entisestään. Kustannusten kasvun
hillitsemiseksi oli nimenomaan tarkoitus lisätä integraatiota eli
palveluketjujen sujuvuutta ja palveluiden yhteensopivuutta.
Kansalaiselle Sipilän hallituksen esittämä systeemi olisi
monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Viritelmä ei myöskään auttaisi kustannusten
hillinnässä. Eikä se pienentäisi terveyseroja, koska erilaisilla alueilla
palvelutarjonta olisi hyvin erilaista. Syrjäseuduilla ja pienemmillä
paikkakunnilla ei valinnanvapautta olisi, koska markkinat olisivat liian
pienet.
Tätä ongelmien listaa voisi jatkaa vielä pitkään.
Hallituksen mallin ovatkin tyrmänneet kaikki sitä kommentoineet asiantuntijat
ja valtaosa lausunnonantajista – oppositiosta toki puhumattakaan. Myös
hallituksen omat vaikutusarviot korostavat riskejä. Ja kaiken huipuksi myös
hallituksen keskeiset valmistelijat ovat esittäneet vähintäänkin aikalisän
ottamista.
Hallitus onkin nyt pulassa huonosti harkitun esityksensä
kanssa. Valinnanvapausmallia on pakko korjata, mutta jos korjaukset ovat
suuria, esitys pitää laittaa uudelleen lausunnoille. Ja silloin aikataulut
paukkuvat.
Jos korjaukset taas ovat kosmeettisia, koko esitys kaatunee eduskunnassa,
viimeistään perustuslakiongelmiin.
Hallituksen pitää nyt ottaa lusikka kauniiseen kouraan.
Esitystä on muutettava niin, että se toteuttaa soten tärkeitä tavoitteita ja
lisäksi on perustuslain mukainen.
Jos aikataulu tämän vuoksi pettää, niin se on pieni murhe
siihen verrattuna, että jättiuudistuksen tulos on täysi susi!
