mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.
Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan
kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että
koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa
tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän
kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta
vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.
Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten
muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen
kaventaminen – nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään
paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan
riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja
kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa
toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin
tuloksiin.
Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän
ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki
demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus.
Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja
toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.
Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla
mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja
liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen
ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat
tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.
Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää,
mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.
Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan
kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että
koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa
tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän
kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta
vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.
Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten
muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen
kaventaminen – nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään
paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan
riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja
kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa
toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin
tuloksiin.
Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän
ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki
demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus.
Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja
toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.
Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla
mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja
liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen
ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat
tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.
Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää,
mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Luonnonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen mullistavat teollisen tuotannon ja kulutustottumuksemme. Biotaloudesta haetaan ratkaisua talouskasvun ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa biotalous nähdään kuitenkin varsin yksipuolisesti biopohjaisten tuotteiden tuotannon lisäämisenä ja biomassojen energiakäytön lisäämisenä. Biotalous on kuitenkin paljon monipuolisempaa.
Biotalouteen kuuluu biopohjaisten raaka-aineiden lisäksi kaiken käytettävän materiaalin kierrättäminen, tehokkaat tuotantoprosessit sekä biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa. Biotaloudessa oleellista on tehdä enemmän vähemmällä – käyttää arvokas raaka-aine paremmin ja älykkäämmin. Biotaloudessa halutaan myös nostaa tuotteiden jalostusastetta.
Kansallinen biotaloustyöryhmä arvioi, että biotalouden myötä biomassan käyttö jopa kaksinkertaistuisi. Valtaosa tästä olisi tärkeintä biomassaamme eli puuta. Metsäsektori on ollut huolissaan kotimaisen puun riittävyydestä kasvavan biotalouden tarpeisiin. Huoli ei ole tuulesta temmattu, etenkin kun biotaloutta on juhlapuheissa hahmoteltu pitkälti nykyisten tuotantoprosessien pohjalle. Innovaatio- ja kehitystyön täytyy jatkossa suuntautua nimenomaan tuotantoprosessien kehittämiseen ja jalostusasteen merkittävään nostamiseen.
Metsien kestävä käyttö on edellytys biotalouden kestävyydelle. Vaikka metsäala on hakenut aktiivisesti ratkaisuja ekologisen kestävyyden parantamiseen, on tehtävää vielä paljon. Metsien hoitoon täytyy soveltaa uusia toimintamalleja, joissa talousmetsien monimuotoisuus vahvistuu nykyisestä. Uudet pehmeämmät metsätalouden menetelmät ja yhä laajemmin yksityismetsissä käyttöön otettava FSC-sertifiointi tarjoavat konkreettisia keinoja metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseen.
Metsäpalvelujen tarjonta on perustunut vuosikymmeniä samalle kaavalle, jossa metsänomistajia aktivoidaan taloudellisilla kannusteilla. Tosiasiassa vain viidennes metsänomistajista hakee metsistään välitöntä tuloa. On tärkeää, että metsiensä ekologisia ja sosiaalisia arvoja vaaliva metsänomistaja saa itselleen sopivaa palvelua. Monitavoitteisille metsänomistajille räätälöidyt palvelut lisäisivät heidän aktiivisuuttaan. Sekä puun tarjonta että aktiiviset suojelupäätökset lisääntyisivät.
On hienoa, että biotalouden edistäminen on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tulevalla hallituskaudella täytyy tehdä ratkaisuja kestävän biotalouden edistämisen konkreettisista keinoista.
Valtion rooli biotalouden edistämisessä liittyy kehitys- ja innovaatiotyön tukemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseen ja fossiilisten vähentämiseen. Alkuvaiheessa on tarpeen myös tukea ympäristöä säästäviin teknologioihin siirtymistä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämistä. Tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoisuus, tukea tarvitaan vain siemenvaiheessa. Puurakentaminen on tästä hyvä esimerkki: puukerrostalot alkavat jo nyt olla kilpailukykyisiä – edistämisessä onkin jo kysymys enemmän asenteista kuin taloudellisesta tuesta.
Biotalouden menestymisessä on myös riskejä. Jo nyt on nähtävissä, että biomassan kysyntä tulee tulevaisuudessa ylittämään sen kestävän tarjontapotentiaalin. Nyt on tärkeää aloittaa keskustelu raaka-aineen käytön suuntaamisesta niihin tuotteisiin, joiden ilmastohyöty on merkittävin ja joista saatava taloudellinen lisäarvo on kaikkein suurin. Nykykeskustelu keskittyy tuotannon lisäämiseen kaikilla saroilla, kun itse asiassa tarvitaan kattavaa analyysia siitä, millaisessa tuotannossa kallisarvoinen biopohjainen raaka-aineemme kannattaa hyödyntää. Matalan jalostusasteen tuotteet, jotka tuovat meille vain vähäistä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta huono valinta. Tarvitsemme pitkälle jalostettua uuden sukupolven tuotantoa, joka luo työpaikkoja ja varmistaa menestymisemme vientimarkkinoilla myös tulevaisuudessa.
(kirjoitettu yhdessä ehdokas Anniina Kostilaisen kanssa)
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Luonnonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen mullistavat teollisen tuotannon ja kulutustottumuksemme. Biotaloudesta haetaan ratkaisua talouskasvun ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa biotalous nähdään kuitenkin varsin yksipuolisesti biopohjaisten tuotteiden tuotannon lisäämisenä ja biomassojen energiakäytön lisäämisenä. Biotalous on kuitenkin paljon monipuolisempaa.
Biotalouteen kuuluu biopohjaisten raaka-aineiden lisäksi kaiken käytettävän materiaalin kierrättäminen, tehokkaat tuotantoprosessit sekä biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa. Biotaloudessa oleellista on tehdä enemmän vähemmällä – käyttää arvokas raaka-aine paremmin ja älykkäämmin. Biotaloudessa halutaan myös nostaa tuotteiden jalostusastetta.
Kansallinen biotaloustyöryhmä arvioi, että biotalouden myötä biomassan käyttö jopa kaksinkertaistuisi. Valtaosa tästä olisi tärkeintä biomassaamme eli puuta. Metsäsektori on ollut huolissaan kotimaisen puun riittävyydestä kasvavan biotalouden tarpeisiin. Huoli ei ole tuulesta temmattu, etenkin kun biotaloutta on juhlapuheissa hahmoteltu pitkälti nykyisten tuotantoprosessien pohjalle. Innovaatio- ja kehitystyön täytyy jatkossa suuntautua nimenomaan tuotantoprosessien kehittämiseen ja jalostusasteen merkittävään nostamiseen.
Metsien kestävä käyttö on edellytys biotalouden kestävyydelle. Vaikka metsäala on hakenut aktiivisesti ratkaisuja ekologisen kestävyyden parantamiseen, on tehtävää vielä paljon. Metsien hoitoon täytyy soveltaa uusia toimintamalleja, joissa talousmetsien monimuotoisuus vahvistuu nykyisestä. Uudet pehmeämmät metsätalouden menetelmät ja yhä laajemmin yksityismetsissä käyttöön otettava FSC-sertifiointi tarjoavat konkreettisia keinoja metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseen.
Metsäpalvelujen tarjonta on perustunut vuosikymmeniä samalle kaavalle, jossa metsänomistajia aktivoidaan taloudellisilla kannusteilla. Tosiasiassa vain viidennes metsänomistajista hakee metsistään välitöntä tuloa. On tärkeää, että metsiensä ekologisia ja sosiaalisia arvoja vaaliva metsänomistaja saa itselleen sopivaa palvelua. Monitavoitteisille metsänomistajille räätälöidyt palvelut lisäisivät heidän aktiivisuuttaan. Sekä puun tarjonta että aktiiviset suojelupäätökset lisääntyisivät.
On hienoa, että biotalouden edistäminen on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tulevalla hallituskaudella täytyy tehdä ratkaisuja kestävän biotalouden edistämisen konkreettisista keinoista.
Valtion rooli biotalouden edistämisessä liittyy kehitys- ja innovaatiotyön tukemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseen ja fossiilisten vähentämiseen. Alkuvaiheessa on tarpeen myös tukea ympäristöä säästäviin teknologioihin siirtymistä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämistä. Tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoisuus, tukea tarvitaan vain siemenvaiheessa. Puurakentaminen on tästä hyvä esimerkki: puukerrostalot alkavat jo nyt olla kilpailukykyisiä – edistämisessä onkin jo kysymys enemmän asenteista kuin taloudellisesta tuesta.
Biotalouden menestymisessä on myös riskejä. Jo nyt on nähtävissä, että biomassan kysyntä tulee tulevaisuudessa ylittämään sen kestävän tarjontapotentiaalin. Nyt on tärkeää aloittaa keskustelu raaka-aineen käytön suuntaamisesta niihin tuotteisiin, joiden ilmastohyöty on merkittävin ja joista saatava taloudellinen lisäarvo on kaikkein suurin. Nykykeskustelu keskittyy tuotannon lisäämiseen kaikilla saroilla, kun itse asiassa tarvitaan kattavaa analyysia siitä, millaisessa tuotannossa kallisarvoinen biopohjainen raaka-aineemme kannattaa hyödyntää. Matalan jalostusasteen tuotteet, jotka tuovat meille vain vähäistä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta huono valinta. Tarvitsemme pitkälle jalostettua uuden sukupolven tuotantoa, joka luo työpaikkoja ja varmistaa menestymisemme vientimarkkinoilla myös tulevaisuudessa.
(kirjoitettu yhdessä ehdokas Anniina Kostilaisen kanssa)
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.
Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan
kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että
koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa
tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän
kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta
vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.
Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten
muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen
kaventaminen – nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään
paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan
riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja
kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa
toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin
tuloksiin.
Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän
ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki
demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus.
Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja
toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.
Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla
mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja
liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen
ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat
tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.
Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää,
mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Luonnonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen mullistavat teollisen tuotannon ja kulutustottumuksemme. Biotaloudesta haetaan ratkaisua talouskasvun ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa biotalous nähdään kuitenkin varsin yksipuolisesti biopohjaisten tuotteiden tuotannon lisäämisenä ja biomassojen energiakäytön lisäämisenä. Biotalous on kuitenkin paljon monipuolisempaa.
Biotalouteen kuuluu biopohjaisten raaka-aineiden lisäksi kaiken käytettävän materiaalin kierrättäminen, tehokkaat tuotantoprosessit sekä biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa. Biotaloudessa oleellista on tehdä enemmän vähemmällä – käyttää arvokas raaka-aine paremmin ja älykkäämmin. Biotaloudessa halutaan myös nostaa tuotteiden jalostusastetta.
Kansallinen biotaloustyöryhmä arvioi, että biotalouden myötä biomassan käyttö jopa kaksinkertaistuisi. Valtaosa tästä olisi tärkeintä biomassaamme eli puuta. Metsäsektori on ollut huolissaan kotimaisen puun riittävyydestä kasvavan biotalouden tarpeisiin. Huoli ei ole tuulesta temmattu, etenkin kun biotaloutta on juhlapuheissa hahmoteltu pitkälti nykyisten tuotantoprosessien pohjalle. Innovaatio- ja kehitystyön täytyy jatkossa suuntautua nimenomaan tuotantoprosessien kehittämiseen ja jalostusasteen merkittävään nostamiseen.
Metsien kestävä käyttö on edellytys biotalouden kestävyydelle. Vaikka metsäala on hakenut aktiivisesti ratkaisuja ekologisen kestävyyden parantamiseen, on tehtävää vielä paljon. Metsien hoitoon täytyy soveltaa uusia toimintamalleja, joissa talousmetsien monimuotoisuus vahvistuu nykyisestä. Uudet pehmeämmät metsätalouden menetelmät ja yhä laajemmin yksityismetsissä käyttöön otettava FSC-sertifiointi tarjoavat konkreettisia keinoja metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseen.
Metsäpalvelujen tarjonta on perustunut vuosikymmeniä samalle kaavalle, jossa metsänomistajia aktivoidaan taloudellisilla kannusteilla. Tosiasiassa vain viidennes metsänomistajista hakee metsistään välitöntä tuloa. On tärkeää, että metsiensä ekologisia ja sosiaalisia arvoja vaaliva metsänomistaja saa itselleen sopivaa palvelua. Monitavoitteisille metsänomistajille räätälöidyt palvelut lisäisivät heidän aktiivisuuttaan. Sekä puun tarjonta että aktiiviset suojelupäätökset lisääntyisivät.
On hienoa, että biotalouden edistäminen on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tulevalla hallituskaudella täytyy tehdä ratkaisuja kestävän biotalouden edistämisen konkreettisista keinoista.
Valtion rooli biotalouden edistämisessä liittyy kehitys- ja innovaatiotyön tukemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseen ja fossiilisten vähentämiseen. Alkuvaiheessa on tarpeen myös tukea ympäristöä säästäviin teknologioihin siirtymistä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämistä. Tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoisuus, tukea tarvitaan vain siemenvaiheessa. Puurakentaminen on tästä hyvä esimerkki: puukerrostalot alkavat jo nyt olla kilpailukykyisiä – edistämisessä onkin jo kysymys enemmän asenteista kuin taloudellisesta tuesta.
Biotalouden menestymisessä on myös riskejä. Jo nyt on nähtävissä, että biomassan kysyntä tulee tulevaisuudessa ylittämään sen kestävän tarjontapotentiaalin. Nyt on tärkeää aloittaa keskustelu raaka-aineen käytön suuntaamisesta niihin tuotteisiin, joiden ilmastohyöty on merkittävin ja joista saatava taloudellinen lisäarvo on kaikkein suurin. Nykykeskustelu keskittyy tuotannon lisäämiseen kaikilla saroilla, kun itse asiassa tarvitaan kattavaa analyysia siitä, millaisessa tuotannossa kallisarvoinen biopohjainen raaka-aineemme kannattaa hyödyntää. Matalan jalostusasteen tuotteet, jotka tuovat meille vain vähäistä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta huono valinta. Tarvitsemme pitkälle jalostettua uuden sukupolven tuotantoa, joka luo työpaikkoja ja varmistaa menestymisemme vientimarkkinoilla myös tulevaisuudessa.
(kirjoitettu yhdessä ehdokas Anniina Kostilaisen kanssa)
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.
Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan
kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että
koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa
tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän
kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta
vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.
Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten
muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen
kaventaminen – nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään
paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan
riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja
kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa
toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin
tuloksiin.
Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän
ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki
demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus.
Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja
toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.
Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla
mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja
liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen
ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat
tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.
Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää,
mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Hartaasti ja monimutkaisella tavalla valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kaatui lopettelevan eduskunnan viime metreillä. Kaikilla puolueilla taitaa yhteinen käsitys siitä, että sote pitää saattaa maaliin mahdollisimman pian tulevalla kaudella. Tähän nähden asiasta on keskusteltu yllättävän vähän vaalikamppailun aikana.
Uudistus on välttämätön, jotta terveyskeskukset saadaan toimimaan
kunnolla ja asiakkaiden pompottelu loppumaan tai ainakin vähenemään. Se, että
koko sosiaali- ja terveydenhuolto on saman, suuren järjestäjän vastuulla, antaa
tähän mahdollisuuden. Myös kaiken rahoituksen pitää kulkea sote-järjestäjän
kautta. Silloin kukkaronnyörit ovat yksissä käsissä, eikä synny kiusausta
vyöryttää kuluja toisten maksajien niskaan.
Soten käytännön onnistuminen on pitkälti kiinni siitä, miten
muutoksen johtaminen hoidetaan. Tähän pitää satsata.
Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on terveyserojen
kaventaminen – nykyään köyhemmät kuolevat selvästi rikkaita nuorempina. Pelkästään
paremmiksi viritettävät terveyskeskukset eivät tätä pysty korjaamaan ainakaan
riittävästi, vaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisyä ja hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistä. Tämä tarkoittaa muun muassa hyviä liikunta- ja
kulttuuripalveluja, onnistunutta kaavoitusta ja muuta yhteisöllisyyttä tukevaa
toimintaa. Nämä tehtävät jäävät edelleen kunnille, joita täytyykin kannustaa hyviin
tuloksiin.
Perustuslain vuoksi näyttää siltä, että sote-järjestäjän
ylin päättävä elin eli valtuusto pitää valita vaaleilla. Se on toki
demokraattista, mutta minua hiukan huolestuttaa äänestysaktiivisuus.
Riittäisikö kansalaisten innostus äänestämiseen? Sosiaali- ja
terveyspalveluiden järjestämisestä kuitenkin säädetään lakipykälillä, ja
toisaalta hoidoista päätetään pitkälti lääketieteellisin perustein.
Jos sote päätetään järjestää maakuntapohjalta, on samalla
mietittävä muita seututasolle siirrettäviä tehtäviä. Ainakin maankäytön ja
liikenteen suunnittelu, asumis-, työvoima- ja maahanmuuttoasiat sekä aluekehittäminen
ja elinkeinopolitiikka kuuluisivat luontevasti aluehallinnolle. Laajemmat
tehtävät varmasti lisäisivät myös kansalaisten äänestysintoa.
Samassa yhteydessä maakuntien lukumäärää pitää vähentää,
mielellään lähelle kymmentä nykyisten 19 asemesta.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Luonnonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen mullistavat teollisen tuotannon ja kulutustottumuksemme. Biotaloudesta haetaan ratkaisua talouskasvun ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa biotalous nähdään kuitenkin varsin yksipuolisesti biopohjaisten tuotteiden tuotannon lisäämisenä ja biomassojen energiakäytön lisäämisenä. Biotalous on kuitenkin paljon monipuolisempaa.
Biotalouteen kuuluu biopohjaisten raaka-aineiden lisäksi kaiken käytettävän materiaalin kierrättäminen, tehokkaat tuotantoprosessit sekä biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa. Biotaloudessa oleellista on tehdä enemmän vähemmällä – käyttää arvokas raaka-aine paremmin ja älykkäämmin. Biotaloudessa halutaan myös nostaa tuotteiden jalostusastetta.
Kansallinen biotaloustyöryhmä arvioi, että biotalouden myötä biomassan käyttö jopa kaksinkertaistuisi. Valtaosa tästä olisi tärkeintä biomassaamme eli puuta. Metsäsektori on ollut huolissaan kotimaisen puun riittävyydestä kasvavan biotalouden tarpeisiin. Huoli ei ole tuulesta temmattu, etenkin kun biotaloutta on juhlapuheissa hahmoteltu pitkälti nykyisten tuotantoprosessien pohjalle. Innovaatio- ja kehitystyön täytyy jatkossa suuntautua nimenomaan tuotantoprosessien kehittämiseen ja jalostusasteen merkittävään nostamiseen.
Metsien kestävä käyttö on edellytys biotalouden kestävyydelle. Vaikka metsäala on hakenut aktiivisesti ratkaisuja ekologisen kestävyyden parantamiseen, on tehtävää vielä paljon. Metsien hoitoon täytyy soveltaa uusia toimintamalleja, joissa talousmetsien monimuotoisuus vahvistuu nykyisestä. Uudet pehmeämmät metsätalouden menetelmät ja yhä laajemmin yksityismetsissä käyttöön otettava FSC-sertifiointi tarjoavat konkreettisia keinoja metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseen.
Metsäpalvelujen tarjonta on perustunut vuosikymmeniä samalle kaavalle, jossa metsänomistajia aktivoidaan taloudellisilla kannusteilla. Tosiasiassa vain viidennes metsänomistajista hakee metsistään välitöntä tuloa. On tärkeää, että metsiensä ekologisia ja sosiaalisia arvoja vaaliva metsänomistaja saa itselleen sopivaa palvelua. Monitavoitteisille metsänomistajille räätälöidyt palvelut lisäisivät heidän aktiivisuuttaan. Sekä puun tarjonta että aktiiviset suojelupäätökset lisääntyisivät.
On hienoa, että biotalouden edistäminen on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tulevalla hallituskaudella täytyy tehdä ratkaisuja kestävän biotalouden edistämisen konkreettisista keinoista.
Valtion rooli biotalouden edistämisessä liittyy kehitys- ja innovaatiotyön tukemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseen ja fossiilisten vähentämiseen. Alkuvaiheessa on tarpeen myös tukea ympäristöä säästäviin teknologioihin siirtymistä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämistä. Tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoisuus, tukea tarvitaan vain siemenvaiheessa. Puurakentaminen on tästä hyvä esimerkki: puukerrostalot alkavat jo nyt olla kilpailukykyisiä – edistämisessä onkin jo kysymys enemmän asenteista kuin taloudellisesta tuesta.
Biotalouden menestymisessä on myös riskejä. Jo nyt on nähtävissä, että biomassan kysyntä tulee tulevaisuudessa ylittämään sen kestävän tarjontapotentiaalin. Nyt on tärkeää aloittaa keskustelu raaka-aineen käytön suuntaamisesta niihin tuotteisiin, joiden ilmastohyöty on merkittävin ja joista saatava taloudellinen lisäarvo on kaikkein suurin. Nykykeskustelu keskittyy tuotannon lisäämiseen kaikilla saroilla, kun itse asiassa tarvitaan kattavaa analyysia siitä, millaisessa tuotannossa kallisarvoinen biopohjainen raaka-aineemme kannattaa hyödyntää. Matalan jalostusasteen tuotteet, jotka tuovat meille vain vähäistä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta huono valinta. Tarvitsemme pitkälle jalostettua uuden sukupolven tuotantoa, joka luo työpaikkoja ja varmistaa menestymisemme vientimarkkinoilla myös tulevaisuudessa.
(kirjoitettu yhdessä ehdokas Anniina Kostilaisen kanssa)
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 16.4.2015 | Blogit
Luonnonvarojen hupeneminen, ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden heikentyminen mullistavat teollisen tuotannon ja kulutustottumuksemme. Biotaloudesta haetaan ratkaisua talouskasvun ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Julkisuudessa käytävässä keskustelussa biotalous nähdään kuitenkin varsin yksipuolisesti biopohjaisten tuotteiden tuotannon lisäämisenä ja biomassojen energiakäytön lisäämisenä. Biotalous on kuitenkin paljon monipuolisempaa.
Biotalouteen kuuluu biopohjaisten raaka-aineiden lisäksi kaiken käytettävän materiaalin kierrättäminen, tehokkaat tuotantoprosessit sekä biologisten prosessien hyödyntäminen tuotannossa. Biotaloudessa oleellista on tehdä enemmän vähemmällä – käyttää arvokas raaka-aine paremmin ja älykkäämmin. Biotaloudessa halutaan myös nostaa tuotteiden jalostusastetta.
Kansallinen biotaloustyöryhmä arvioi, että biotalouden myötä biomassan käyttö jopa kaksinkertaistuisi. Valtaosa tästä olisi tärkeintä biomassaamme eli puuta. Metsäsektori on ollut huolissaan kotimaisen puun riittävyydestä kasvavan biotalouden tarpeisiin. Huoli ei ole tuulesta temmattu, etenkin kun biotaloutta on juhlapuheissa hahmoteltu pitkälti nykyisten tuotantoprosessien pohjalle. Innovaatio- ja kehitystyön täytyy jatkossa suuntautua nimenomaan tuotantoprosessien kehittämiseen ja jalostusasteen merkittävään nostamiseen.
Metsien kestävä käyttö on edellytys biotalouden kestävyydelle. Vaikka metsäala on hakenut aktiivisesti ratkaisuja ekologisen kestävyyden parantamiseen, on tehtävää vielä paljon. Metsien hoitoon täytyy soveltaa uusia toimintamalleja, joissa talousmetsien monimuotoisuus vahvistuu nykyisestä. Uudet pehmeämmät metsätalouden menetelmät ja yhä laajemmin yksityismetsissä käyttöön otettava FSC-sertifiointi tarjoavat konkreettisia keinoja metsien käytön ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseen.
Metsäpalvelujen tarjonta on perustunut vuosikymmeniä samalle kaavalle, jossa metsänomistajia aktivoidaan taloudellisilla kannusteilla. Tosiasiassa vain viidennes metsänomistajista hakee metsistään välitöntä tuloa. On tärkeää, että metsiensä ekologisia ja sosiaalisia arvoja vaaliva metsänomistaja saa itselleen sopivaa palvelua. Monitavoitteisille metsänomistajille räätälöidyt palvelut lisäisivät heidän aktiivisuuttaan. Sekä puun tarjonta että aktiiviset suojelupäätökset lisääntyisivät.
On hienoa, että biotalouden edistäminen on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tulevalla hallituskaudella täytyy tehdä ratkaisuja kestävän biotalouden edistämisen konkreettisista keinoista.
Valtion rooli biotalouden edistämisessä liittyy kehitys- ja innovaatiotyön tukemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseen ja fossiilisten vähentämiseen. Alkuvaiheessa on tarpeen myös tukea ympäristöä säästäviin teknologioihin siirtymistä ja uusiutuvien luonnonvarojen käytön edistämistä. Tavoitteena on kuitenkin markkinaehtoisuus, tukea tarvitaan vain siemenvaiheessa. Puurakentaminen on tästä hyvä esimerkki: puukerrostalot alkavat jo nyt olla kilpailukykyisiä – edistämisessä onkin jo kysymys enemmän asenteista kuin taloudellisesta tuesta.
Biotalouden menestymisessä on myös riskejä. Jo nyt on nähtävissä, että biomassan kysyntä tulee tulevaisuudessa ylittämään sen kestävän tarjontapotentiaalin. Nyt on tärkeää aloittaa keskustelu raaka-aineen käytön suuntaamisesta niihin tuotteisiin, joiden ilmastohyöty on merkittävin ja joista saatava taloudellinen lisäarvo on kaikkein suurin. Nykykeskustelu keskittyy tuotannon lisäämiseen kaikilla saroilla, kun itse asiassa tarvitaan kattavaa analyysia siitä, millaisessa tuotannossa kallisarvoinen biopohjainen raaka-aineemme kannattaa hyödyntää. Matalan jalostusasteen tuotteet, jotka tuovat meille vain vähäistä hyötyä ilmastonmuutoksen torjunnassa ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta huono valinta. Tarvitsemme pitkälle jalostettua uuden sukupolven tuotantoa, joka luo työpaikkoja ja varmistaa menestymisemme vientimarkkinoilla myös tulevaisuudessa.
(kirjoitettu yhdessä ehdokas Anniina Kostilaisen kanssa)
