mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Suomen maahanmuuttajien määrä on kasvanut aika nopeasti, mutta edelleen olemme hyvin kaukana useimpien Euroopan maiden tasosta. Suurin osa maahanmuutosta on työ-, opiskelu- tai avioliittoperäistä – pakolaisia ja turvapaikan saaneita on vain pieni vähemmistö. Maahanmuuttajakeskusteluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja myös pelkoja.
Kotoutuminen uuteen
kulttuuriin ei ole helppoa. Kieli on outo ja vaikeakin, ja jurot suomalaiset
ovat hieman vaikeasti lähestyttäviä. On kuitenkin kantasuomalaisten,
uussuomalaisten ja koko yhteiskunnan etu, että maahanmuuttajat tuntevat itsensä
hyväksytyiksi ja oppivat tulemaan toimeen suomalaisessa kulttuurissa.
Meillä ajatellaan
usein, että kotoutuminen tarkoittaa ensi sijassa työllistymistä. Työpaikan
saaminen onkin tärkeää, mutta usein sen edellytys on kohtuullinen suomen kielen
taito.
On käsittämätöntä,
että ainakin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien suomen kielen kursseille on
jopa puolen vuoden jonot! Tässä ei ole mitään järkeä – on viisaampaa lisätä
tuntuvasti kielikurssien tarjontaa kuin pitää ihmisiä odottamassa tyhjän
panttina. Lisäksi kielen opetusta pitää järjestää myös työpaikoilla, ihmisten
arkisessa ympäristössä.
Mutta ei elämä ole
pelkkää työntekoa. Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että maahanmuuttajat
osallistuvat myös vapaa-ajan toimintoihin samalla tavoin kuin
kantasuomalaisetkin. Varsinkin lapsille ja nuorille on aktiivisesti esiteltävä erilaisia
harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jalkapalloseuran tai musiikkiharrastuksen
löytäminen ei vieraassa kulttuurissa välttämättä ole helppoa.
Arkipäivän puuhailu
yhteisten harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden parissa poistaa puolin ja
toisin ennakkoluuloja paremmin kuin minkäänlaiset kurssit tai asennekasvatukset.
Lisäksi on tarjottava kokoontumistiloja
ja tapaamispaikkoja eri maahanmuuttajaryhmille. Useimmissa kunnissa tällaisia
on, mutta tieto niistä ei kulkeudu kunnolla maahanmuuttajille.
Kokoontumispaikat tukevat yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat vertaistukea ja sitä
kautta edistävät myös kotoutumista.
Meillä on melko lyhyt
perinne maahanmuuttajien vastaanottamisessa verrattuna useimpiin muihin
länsieurooppalaisiin maihin. Niinpä opettelemista vielä on.
Mallia ei kuitenkaan
tässä kohdin ole syytä ottaa suoraan esimerkiksi Ruotsista. Voimme hoitaa asian
paremmin, jotta Malmön ja Rinkebyn kehityskulut eivät toteudu Suomessa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Sähköntuotanto on hankala juttu, kun nykyaikainen yhteiskunta käyttää hirvittävät määrät energiaa ja jokseenkin kaikissa sähkön tuotantomuodoissa on omat merkittävät haittansa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta määrätietoisia valintoja on tehtävä, jotta kehitys lähtee oikeaan suuntaan.
Pitkällä tähtäimellä eli viimeistään vuoteen 2050 mennessä on
siirryttävä kokonaan uusiutuvaan energiaan. Ilmastosyiden vuoksi fossiilisten
polttoaineiden, turve mukaan lukien, käytöstä on päästävä eroon, eikä
moniongelmaista ydinvoimaa pidä rakentaa enää yhtään. On valittava kestävän
energian polku.
Muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, mutta tavoitteeseen
pääsemiseksi energiapolitiikan suunta on käännettävä nopeasti. Pääomat ja
ponnistukset on kohdistettava uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja
energiatehokkuuteen.
Suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa tarkoittaa sitä,
että painopiste siirtyy suurista keskitetyistä yksiköistä kohti hajautettua
pientuotantoa. Auringon, tuulen ja biomassan energia on kerättävä kokoon paljon
pienemmissä erissä kuin fossiili- tai ydinenergia. On selvää, ettei vahva
energiateollisuus ole tällaisesta ajattelusta mielissään. Muutosvastarinta
onkin massiivista.
Tuulivoiman syöttötariffi on toiminut suurin piirtein niin
kuin oli ajateltukin, ja tuulisähkön tuotanto on lähtenyt nopeahkoon kasvuun. Tällä
tiellä on syytä jatkaa, sillä tuulisähkön tuotannossa on meillä vielä paljon
kasvunvaraa. Syöttötariffia tarvitaan vielä, mutta ensi vuosikymmenellä siitä
voidaan päästä eroon.
Aurinkoenergian tekniikka on kehittynyt nopeasti, ja
tuotanto alkaa jo olla hinnaltaan kilpailukykyistä. Aurinkopaneelien
lisääntymistä voidaan edistää velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt
nettolaskutukseen, jossa kuluttaja-tuottaja maksaa vain kuluttamansa ja
tuottamansa sähkön erotuksesta. Lisäksi koko maassa on sallittava
kattopaneelien asennus ilman erillistä toimenpidelupaa. Turhaa lupabyrokratiaa pitää
karsia.
Kivihiilen ja turpeen käytöstä on rimpuiltava nopeasti eroon
– hyvä tavoitevuosi on 2025. Pääasiallinen korvaava polttoaine on metsähake,
mutta myös maakaasun käyttöä joudutaan todennäköisesti siirtymäajan kuluessa
lisäämään. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta hiilipäästöiltään selvästi
vähäisempi.
Myös ydinvoimasta pitää päästä eroon, mutta
lähitulevaisuudessa ei toiminnassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen taida olla
realistista – kiireisintä on korvata hiili ja turve uusiutuvilla. Uusia
atomipannuja ei kuitenkaan pidä rakentaa ja taitaisi olla myös parempi, ettei
Olkiluodon kolmosyksikkö ikinä valmistuisi!
Hajautettuun
uusiutuvaan energiaan siirtyminen on iso muutos. Sen kanssa samanaikaisesti on
kehitettävä älykästä sähköverkkoa, joka kykenee joustamaan ja ohjaamaan myös
kulutusta sähköntuotannon muutosten mukaan. Lisäksi sähkön varastoinnin
kehittäminen on iso kehityshaaste, koska uusiutuvan energian tuotanto vaihtelee
sääolojen mukaan.
Kaiken ei onneksi tarvitse olla valmista vielä huomenna.
Uusiutuvan energian tielle suuntaaminen vaatii kuitenkin selkeitä päätöksiä
kehityksen suunnasta. Pääomia ei pidä enää sitoa ydinvoimaan tai
fossiilienergialaitoksiin.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Suomen maahanmuuttajien määrä on kasvanut aika nopeasti, mutta edelleen olemme hyvin kaukana useimpien Euroopan maiden tasosta. Suurin osa maahanmuutosta on työ-, opiskelu- tai avioliittoperäistä – pakolaisia ja turvapaikan saaneita on vain pieni vähemmistö. Maahanmuuttajakeskusteluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja myös pelkoja.
Kotoutuminen uuteen
kulttuuriin ei ole helppoa. Kieli on outo ja vaikeakin, ja jurot suomalaiset
ovat hieman vaikeasti lähestyttäviä. On kuitenkin kantasuomalaisten,
uussuomalaisten ja koko yhteiskunnan etu, että maahanmuuttajat tuntevat itsensä
hyväksytyiksi ja oppivat tulemaan toimeen suomalaisessa kulttuurissa.
Meillä ajatellaan
usein, että kotoutuminen tarkoittaa ensi sijassa työllistymistä. Työpaikan
saaminen onkin tärkeää, mutta usein sen edellytys on kohtuullinen suomen kielen
taito.
On käsittämätöntä,
että ainakin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien suomen kielen kursseille on
jopa puolen vuoden jonot! Tässä ei ole mitään järkeä – on viisaampaa lisätä
tuntuvasti kielikurssien tarjontaa kuin pitää ihmisiä odottamassa tyhjän
panttina. Lisäksi kielen opetusta pitää järjestää myös työpaikoilla, ihmisten
arkisessa ympäristössä.
Mutta ei elämä ole
pelkkää työntekoa. Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että maahanmuuttajat
osallistuvat myös vapaa-ajan toimintoihin samalla tavoin kuin
kantasuomalaisetkin. Varsinkin lapsille ja nuorille on aktiivisesti esiteltävä erilaisia
harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jalkapalloseuran tai musiikkiharrastuksen
löytäminen ei vieraassa kulttuurissa välttämättä ole helppoa.
Arkipäivän puuhailu
yhteisten harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden parissa poistaa puolin ja
toisin ennakkoluuloja paremmin kuin minkäänlaiset kurssit tai asennekasvatukset.
Lisäksi on tarjottava kokoontumistiloja
ja tapaamispaikkoja eri maahanmuuttajaryhmille. Useimmissa kunnissa tällaisia
on, mutta tieto niistä ei kulkeudu kunnolla maahanmuuttajille.
Kokoontumispaikat tukevat yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat vertaistukea ja sitä
kautta edistävät myös kotoutumista.
Meillä on melko lyhyt
perinne maahanmuuttajien vastaanottamisessa verrattuna useimpiin muihin
länsieurooppalaisiin maihin. Niinpä opettelemista vielä on.
Mallia ei kuitenkaan
tässä kohdin ole syytä ottaa suoraan esimerkiksi Ruotsista. Voimme hoitaa asian
paremmin, jotta Malmön ja Rinkebyn kehityskulut eivät toteudu Suomessa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Sähköntuotanto on hankala juttu, kun nykyaikainen yhteiskunta käyttää hirvittävät määrät energiaa ja jokseenkin kaikissa sähkön tuotantomuodoissa on omat merkittävät haittansa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta määrätietoisia valintoja on tehtävä, jotta kehitys lähtee oikeaan suuntaan.
Pitkällä tähtäimellä eli viimeistään vuoteen 2050 mennessä on
siirryttävä kokonaan uusiutuvaan energiaan. Ilmastosyiden vuoksi fossiilisten
polttoaineiden, turve mukaan lukien, käytöstä on päästävä eroon, eikä
moniongelmaista ydinvoimaa pidä rakentaa enää yhtään. On valittava kestävän
energian polku.
Muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, mutta tavoitteeseen
pääsemiseksi energiapolitiikan suunta on käännettävä nopeasti. Pääomat ja
ponnistukset on kohdistettava uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja
energiatehokkuuteen.
Suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa tarkoittaa sitä,
että painopiste siirtyy suurista keskitetyistä yksiköistä kohti hajautettua
pientuotantoa. Auringon, tuulen ja biomassan energia on kerättävä kokoon paljon
pienemmissä erissä kuin fossiili- tai ydinenergia. On selvää, ettei vahva
energiateollisuus ole tällaisesta ajattelusta mielissään. Muutosvastarinta
onkin massiivista.
Tuulivoiman syöttötariffi on toiminut suurin piirtein niin
kuin oli ajateltukin, ja tuulisähkön tuotanto on lähtenyt nopeahkoon kasvuun. Tällä
tiellä on syytä jatkaa, sillä tuulisähkön tuotannossa on meillä vielä paljon
kasvunvaraa. Syöttötariffia tarvitaan vielä, mutta ensi vuosikymmenellä siitä
voidaan päästä eroon.
Aurinkoenergian tekniikka on kehittynyt nopeasti, ja
tuotanto alkaa jo olla hinnaltaan kilpailukykyistä. Aurinkopaneelien
lisääntymistä voidaan edistää velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt
nettolaskutukseen, jossa kuluttaja-tuottaja maksaa vain kuluttamansa ja
tuottamansa sähkön erotuksesta. Lisäksi koko maassa on sallittava
kattopaneelien asennus ilman erillistä toimenpidelupaa. Turhaa lupabyrokratiaa pitää
karsia.
Kivihiilen ja turpeen käytöstä on rimpuiltava nopeasti eroon
– hyvä tavoitevuosi on 2025. Pääasiallinen korvaava polttoaine on metsähake,
mutta myös maakaasun käyttöä joudutaan todennäköisesti siirtymäajan kuluessa
lisäämään. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta hiilipäästöiltään selvästi
vähäisempi.
Myös ydinvoimasta pitää päästä eroon, mutta
lähitulevaisuudessa ei toiminnassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen taida olla
realistista – kiireisintä on korvata hiili ja turve uusiutuvilla. Uusia
atomipannuja ei kuitenkaan pidä rakentaa ja taitaisi olla myös parempi, ettei
Olkiluodon kolmosyksikkö ikinä valmistuisi!
Hajautettuun
uusiutuvaan energiaan siirtyminen on iso muutos. Sen kanssa samanaikaisesti on
kehitettävä älykästä sähköverkkoa, joka kykenee joustamaan ja ohjaamaan myös
kulutusta sähköntuotannon muutosten mukaan. Lisäksi sähkön varastoinnin
kehittäminen on iso kehityshaaste, koska uusiutuvan energian tuotanto vaihtelee
sääolojen mukaan.
Kaiken ei onneksi tarvitse olla valmista vielä huomenna.
Uusiutuvan energian tielle suuntaaminen vaatii kuitenkin selkeitä päätöksiä
kehityksen suunnasta. Pääomia ei pidä enää sitoa ydinvoimaan tai
fossiilienergialaitoksiin.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Suomen maahanmuuttajien määrä on kasvanut aika nopeasti, mutta edelleen olemme hyvin kaukana useimpien Euroopan maiden tasosta. Suurin osa maahanmuutosta on työ-, opiskelu- tai avioliittoperäistä – pakolaisia ja turvapaikan saaneita on vain pieni vähemmistö. Maahanmuuttajakeskusteluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja myös pelkoja.
Kotoutuminen uuteen
kulttuuriin ei ole helppoa. Kieli on outo ja vaikeakin, ja jurot suomalaiset
ovat hieman vaikeasti lähestyttäviä. On kuitenkin kantasuomalaisten,
uussuomalaisten ja koko yhteiskunnan etu, että maahanmuuttajat tuntevat itsensä
hyväksytyiksi ja oppivat tulemaan toimeen suomalaisessa kulttuurissa.
Meillä ajatellaan
usein, että kotoutuminen tarkoittaa ensi sijassa työllistymistä. Työpaikan
saaminen onkin tärkeää, mutta usein sen edellytys on kohtuullinen suomen kielen
taito.
On käsittämätöntä,
että ainakin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien suomen kielen kursseille on
jopa puolen vuoden jonot! Tässä ei ole mitään järkeä – on viisaampaa lisätä
tuntuvasti kielikurssien tarjontaa kuin pitää ihmisiä odottamassa tyhjän
panttina. Lisäksi kielen opetusta pitää järjestää myös työpaikoilla, ihmisten
arkisessa ympäristössä.
Mutta ei elämä ole
pelkkää työntekoa. Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että maahanmuuttajat
osallistuvat myös vapaa-ajan toimintoihin samalla tavoin kuin
kantasuomalaisetkin. Varsinkin lapsille ja nuorille on aktiivisesti esiteltävä erilaisia
harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jalkapalloseuran tai musiikkiharrastuksen
löytäminen ei vieraassa kulttuurissa välttämättä ole helppoa.
Arkipäivän puuhailu
yhteisten harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden parissa poistaa puolin ja
toisin ennakkoluuloja paremmin kuin minkäänlaiset kurssit tai asennekasvatukset.
Lisäksi on tarjottava kokoontumistiloja
ja tapaamispaikkoja eri maahanmuuttajaryhmille. Useimmissa kunnissa tällaisia
on, mutta tieto niistä ei kulkeudu kunnolla maahanmuuttajille.
Kokoontumispaikat tukevat yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat vertaistukea ja sitä
kautta edistävät myös kotoutumista.
Meillä on melko lyhyt
perinne maahanmuuttajien vastaanottamisessa verrattuna useimpiin muihin
länsieurooppalaisiin maihin. Niinpä opettelemista vielä on.
Mallia ei kuitenkaan
tässä kohdin ole syytä ottaa suoraan esimerkiksi Ruotsista. Voimme hoitaa asian
paremmin, jotta Malmön ja Rinkebyn kehityskulut eivät toteudu Suomessa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Sähköntuotanto on hankala juttu, kun nykyaikainen yhteiskunta käyttää hirvittävät määrät energiaa ja jokseenkin kaikissa sähkön tuotantomuodoissa on omat merkittävät haittansa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta määrätietoisia valintoja on tehtävä, jotta kehitys lähtee oikeaan suuntaan.
Pitkällä tähtäimellä eli viimeistään vuoteen 2050 mennessä on
siirryttävä kokonaan uusiutuvaan energiaan. Ilmastosyiden vuoksi fossiilisten
polttoaineiden, turve mukaan lukien, käytöstä on päästävä eroon, eikä
moniongelmaista ydinvoimaa pidä rakentaa enää yhtään. On valittava kestävän
energian polku.
Muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, mutta tavoitteeseen
pääsemiseksi energiapolitiikan suunta on käännettävä nopeasti. Pääomat ja
ponnistukset on kohdistettava uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja
energiatehokkuuteen.
Suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa tarkoittaa sitä,
että painopiste siirtyy suurista keskitetyistä yksiköistä kohti hajautettua
pientuotantoa. Auringon, tuulen ja biomassan energia on kerättävä kokoon paljon
pienemmissä erissä kuin fossiili- tai ydinenergia. On selvää, ettei vahva
energiateollisuus ole tällaisesta ajattelusta mielissään. Muutosvastarinta
onkin massiivista.
Tuulivoiman syöttötariffi on toiminut suurin piirtein niin
kuin oli ajateltukin, ja tuulisähkön tuotanto on lähtenyt nopeahkoon kasvuun. Tällä
tiellä on syytä jatkaa, sillä tuulisähkön tuotannossa on meillä vielä paljon
kasvunvaraa. Syöttötariffia tarvitaan vielä, mutta ensi vuosikymmenellä siitä
voidaan päästä eroon.
Aurinkoenergian tekniikka on kehittynyt nopeasti, ja
tuotanto alkaa jo olla hinnaltaan kilpailukykyistä. Aurinkopaneelien
lisääntymistä voidaan edistää velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt
nettolaskutukseen, jossa kuluttaja-tuottaja maksaa vain kuluttamansa ja
tuottamansa sähkön erotuksesta. Lisäksi koko maassa on sallittava
kattopaneelien asennus ilman erillistä toimenpidelupaa. Turhaa lupabyrokratiaa pitää
karsia.
Kivihiilen ja turpeen käytöstä on rimpuiltava nopeasti eroon
– hyvä tavoitevuosi on 2025. Pääasiallinen korvaava polttoaine on metsähake,
mutta myös maakaasun käyttöä joudutaan todennäköisesti siirtymäajan kuluessa
lisäämään. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta hiilipäästöiltään selvästi
vähäisempi.
Myös ydinvoimasta pitää päästä eroon, mutta
lähitulevaisuudessa ei toiminnassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen taida olla
realistista – kiireisintä on korvata hiili ja turve uusiutuvilla. Uusia
atomipannuja ei kuitenkaan pidä rakentaa ja taitaisi olla myös parempi, ettei
Olkiluodon kolmosyksikkö ikinä valmistuisi!
Hajautettuun
uusiutuvaan energiaan siirtyminen on iso muutos. Sen kanssa samanaikaisesti on
kehitettävä älykästä sähköverkkoa, joka kykenee joustamaan ja ohjaamaan myös
kulutusta sähköntuotannon muutosten mukaan. Lisäksi sähkön varastoinnin
kehittäminen on iso kehityshaaste, koska uusiutuvan energian tuotanto vaihtelee
sääolojen mukaan.
Kaiken ei onneksi tarvitse olla valmista vielä huomenna.
Uusiutuvan energian tielle suuntaaminen vaatii kuitenkin selkeitä päätöksiä
kehityksen suunnasta. Pääomia ei pidä enää sitoa ydinvoimaan tai
fossiilienergialaitoksiin.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Suomen maahanmuuttajien määrä on kasvanut aika nopeasti, mutta edelleen olemme hyvin kaukana useimpien Euroopan maiden tasosta. Suurin osa maahanmuutosta on työ-, opiskelu- tai avioliittoperäistä – pakolaisia ja turvapaikan saaneita on vain pieni vähemmistö. Maahanmuuttajakeskusteluun liittyy paljon ennakkoluuloja ja myös pelkoja.
Kotoutuminen uuteen
kulttuuriin ei ole helppoa. Kieli on outo ja vaikeakin, ja jurot suomalaiset
ovat hieman vaikeasti lähestyttäviä. On kuitenkin kantasuomalaisten,
uussuomalaisten ja koko yhteiskunnan etu, että maahanmuuttajat tuntevat itsensä
hyväksytyiksi ja oppivat tulemaan toimeen suomalaisessa kulttuurissa.
Meillä ajatellaan
usein, että kotoutuminen tarkoittaa ensi sijassa työllistymistä. Työpaikan
saaminen onkin tärkeää, mutta usein sen edellytys on kohtuullinen suomen kielen
taito.
On käsittämätöntä,
että ainakin pääkaupunkiseudulla maahanmuuttajien suomen kielen kursseille on
jopa puolen vuoden jonot! Tässä ei ole mitään järkeä – on viisaampaa lisätä
tuntuvasti kielikurssien tarjontaa kuin pitää ihmisiä odottamassa tyhjän
panttina. Lisäksi kielen opetusta pitää järjestää myös työpaikoilla, ihmisten
arkisessa ympäristössä.
Mutta ei elämä ole
pelkkää työntekoa. Kotoutumisen kannalta on tärkeää, että maahanmuuttajat
osallistuvat myös vapaa-ajan toimintoihin samalla tavoin kuin
kantasuomalaisetkin. Varsinkin lapsille ja nuorille on aktiivisesti esiteltävä erilaisia
harrastusmahdollisuuksia. Esimerkiksi jalkapalloseuran tai musiikkiharrastuksen
löytäminen ei vieraassa kulttuurissa välttämättä ole helppoa.
Arkipäivän puuhailu
yhteisten harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden parissa poistaa puolin ja
toisin ennakkoluuloja paremmin kuin minkäänlaiset kurssit tai asennekasvatukset.
Lisäksi on tarjottava kokoontumistiloja
ja tapaamispaikkoja eri maahanmuuttajaryhmille. Useimmissa kunnissa tällaisia
on, mutta tieto niistä ei kulkeudu kunnolla maahanmuuttajille.
Kokoontumispaikat tukevat yhteisöllisyyttä sekä tarjoavat vertaistukea ja sitä
kautta edistävät myös kotoutumista.
Meillä on melko lyhyt
perinne maahanmuuttajien vastaanottamisessa verrattuna useimpiin muihin
länsieurooppalaisiin maihin. Niinpä opettelemista vielä on.
Mallia ei kuitenkaan
tässä kohdin ole syytä ottaa suoraan esimerkiksi Ruotsista. Voimme hoitaa asian
paremmin, jotta Malmön ja Rinkebyn kehityskulut eivät toteudu Suomessa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 10.4.2015 | Blogit
Sähköntuotanto on hankala juttu, kun nykyaikainen yhteiskunta käyttää hirvittävät määrät energiaa ja jokseenkin kaikissa sähkön tuotantomuodoissa on omat merkittävät haittansa. Muutos ei tapahdu nopeasti, mutta määrätietoisia valintoja on tehtävä, jotta kehitys lähtee oikeaan suuntaan.
Pitkällä tähtäimellä eli viimeistään vuoteen 2050 mennessä on
siirryttävä kokonaan uusiutuvaan energiaan. Ilmastosyiden vuoksi fossiilisten
polttoaineiden, turve mukaan lukien, käytöstä on päästävä eroon, eikä
moniongelmaista ydinvoimaa pidä rakentaa enää yhtään. On valittava kestävän
energian polku.
Muutos ei voi tapahtua yhdessä yössä, mutta tavoitteeseen
pääsemiseksi energiapolitiikan suunta on käännettävä nopeasti. Pääomat ja
ponnistukset on kohdistettava uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseen ja
energiatehokkuuteen.
Suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa tarkoittaa sitä,
että painopiste siirtyy suurista keskitetyistä yksiköistä kohti hajautettua
pientuotantoa. Auringon, tuulen ja biomassan energia on kerättävä kokoon paljon
pienemmissä erissä kuin fossiili- tai ydinenergia. On selvää, ettei vahva
energiateollisuus ole tällaisesta ajattelusta mielissään. Muutosvastarinta
onkin massiivista.
Tuulivoiman syöttötariffi on toiminut suurin piirtein niin
kuin oli ajateltukin, ja tuulisähkön tuotanto on lähtenyt nopeahkoon kasvuun. Tällä
tiellä on syytä jatkaa, sillä tuulisähkön tuotannossa on meillä vielä paljon
kasvunvaraa. Syöttötariffia tarvitaan vielä, mutta ensi vuosikymmenellä siitä
voidaan päästä eroon.
Aurinkoenergian tekniikka on kehittynyt nopeasti, ja
tuotanto alkaa jo olla hinnaltaan kilpailukykyistä. Aurinkopaneelien
lisääntymistä voidaan edistää velvoittamalla sähköverkkoyhtiöt
nettolaskutukseen, jossa kuluttaja-tuottaja maksaa vain kuluttamansa ja
tuottamansa sähkön erotuksesta. Lisäksi koko maassa on sallittava
kattopaneelien asennus ilman erillistä toimenpidelupaa. Turhaa lupabyrokratiaa pitää
karsia.
Kivihiilen ja turpeen käytöstä on rimpuiltava nopeasti eroon
– hyvä tavoitevuosi on 2025. Pääasiallinen korvaava polttoaine on metsähake,
mutta myös maakaasun käyttöä joudutaan todennäköisesti siirtymäajan kuluessa
lisäämään. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta hiilipäästöiltään selvästi
vähäisempi.
Myös ydinvoimasta pitää päästä eroon, mutta
lähitulevaisuudessa ei toiminnassa olevien ydinvoimaloiden sulkeminen taida olla
realistista – kiireisintä on korvata hiili ja turve uusiutuvilla. Uusia
atomipannuja ei kuitenkaan pidä rakentaa ja taitaisi olla myös parempi, ettei
Olkiluodon kolmosyksikkö ikinä valmistuisi!
Hajautettuun
uusiutuvaan energiaan siirtyminen on iso muutos. Sen kanssa samanaikaisesti on
kehitettävä älykästä sähköverkkoa, joka kykenee joustamaan ja ohjaamaan myös
kulutusta sähköntuotannon muutosten mukaan. Lisäksi sähkön varastoinnin
kehittäminen on iso kehityshaaste, koska uusiutuvan energian tuotanto vaihtelee
sääolojen mukaan.
Kaiken ei onneksi tarvitse olla valmista vielä huomenna.
Uusiutuvan energian tielle suuntaaminen vaatii kuitenkin selkeitä päätöksiä
kehityksen suunnasta. Pääomia ei pidä enää sitoa ydinvoimaan tai
fossiilienergialaitoksiin.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 9.4.2015 | Blogit
Puhumme mielellämme siitä, että Suomi on puhtaan luonnon ja korkeatasoisen ympäristönsuojelun maa. Tämä on matkailuvaltti ja myös hyvä lähtökohta puhtaan teknologian viennille. Ja lisäksi suomalaiset ovat metsäkansaa: koskemattoman luonnon arvostus on…
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 9.4.2015 | Blogit
Puhumme mielellämme siitä, että Suomi on puhtaan luonnon ja korkeatasoisen ympäristönsuojelun maa. Tämä on matkailuvaltti ja myös hyvä lähtökohta puhtaan teknologian viennille. Ja lisäksi suomalaiset ovat metsäkansaa: koskemattoman luonnon arvostus on…