mennessä Timo Juurikkalan blogi | 1.4.2015 | Blogit
Nuorisotakuusta päättäminen oli yksi kuluneen hallituskauden kauden parhaista päätöksistä. Takuu ei ole toteutunut toivotulla tavalla, mutta ajatuksesta ei saa luopua. Jokaiselle nuorelle täytyy löytyä paikka yhteiskunnasta – nuorisotakuuta on jatkettava ja parannettava ensi kaudella, entistä vahvemmin panoksin.
Nuorisotakuun ideana on tarjota jokaiselle nuorelle työ-, koulutus-,
harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa
työttömyyden alkamisesta. Takuun tarkoitus on, ettei kenenkään joutenolo
pitene. Ongelmat tuppaavat pahenemaan pitkittyessään.
Suurella osalla työttömiksi joutuvista nuorista puuttuu
toisen asteen tutkinto – nyky-yhteiskunnassa on varsin vaikea työllistyä ilman
pätevyyttä. Siksi koulutusvaihtoehdon pitää olla ensisijainen, kun
takuunuorelle mietitään jatkoa.
Meidän koulutusjärjestelmämme on kovin pulpettipainotteinen.
Monelle nuorelle sopisi paljon paremmin käytännönläheinen oppisopimus, jossa
ammattitaito opitaan työn ääressä. Oppisopimuspaikkoja pitää lisätä tekemällä
niistä työnantajien kannalta houkuttelevampia ja byrokratialtaan kevyempiä. Ja
opiskelijan tuen on oltava vahvempaa, sillä nykymuotoinen oppisopimus vaatii
nuorelta hyvää elämänhallintaa, oma-aloitteisuutta ja kurinalaisuutta.
Esimerkiksi Vantaalla on kehitetty tuetun oppisopimuksen malli, jossa apua on
tarjolla sekä opiskelijoille että työnantajille.
Mutta ei oppisopimuskaan kaikille nuorille noin vain sovi.
Monen kohdalla tarvitaan kuntoutusta ja monialaisten ongelmien selvittelyä ennen
kuin oikea polku löytyy. Tällaisissa tapauksissa läheinen, luottamuksellinen
ohjaus ja toimenpiteiden räätälöinti on tärkeää ja välttämätöntä. Nuori, joka
on kokenut koulu-urallaan lähinnä vain epäonnistumisia, tarvitsee
pitkäkestoista tukea ja ohjausta ennen kuin itsetunto kohenee riittävästi
haasteiden voittamiseen.
Niin sanottu etsivä nuorisotyö on onnistunut tavoittamaan
monia vaikeassa asemassa olevia nuoria ja löytämään heille polun eteenpäin.
Hyvä näin.
Mutta meidän systeemimme pitää kehittää sellaiseksi, ettei
mitään ”etsivää” nuorisotyötä tarvita. Ei ketään pidä päästää katoamaan niin,
että heitä pitää uudestaan etsiä!
Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan, ja ammattitaitoiset
opettajat pystyvät suurella osumatarkkuudella havaitsemaan jokaisen
syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan. Ei tätä porukkaa pidä päästää katoamaan.
Auttaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se aloitetaan. Opinto-ohjauksen,
erityisnuorisotyön ja lastensuojelun yhteistyöllä on varmistettava, että
jokaisella huolinuorella on läheinen vastuutyöntekijä. Silloin ketään ei
tarvitse etsiä.
Ehdin toimia erityisopettajana Vantaalla 25 vuotta. Tuona
aikana opin hiljalleen huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on luottamus. Nuoren
kohdalla se tarkoittaa kahta asiaa: nuoren omaa itseluottamusta sekä sitä, että
nuori pystyy luottamaan ainakin yhteen ihmiseen – nuorisotyöntekijään, opettajaan,
sosiaalityöntekijään tai muuhun läheiseen aikuiseen. Toimiva nuorisotakuu rakentuu luottamukselle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 1.4.2015 | Blogit
Nuorisotakuusta päättäminen oli yksi kuluneen hallituskauden kauden parhaista päätöksistä. Takuu ei ole toteutunut toivotulla tavalla, mutta ajatuksesta ei saa luopua. Jokaiselle nuorelle täytyy löytyä paikka yhteiskunnasta – nuorisotakuuta on jatkettava ja parannettava ensi kaudella, entistä vahvemmin panoksin.
Nuorisotakuun ideana on tarjota jokaiselle nuorelle työ-, koulutus-,
harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa
työttömyyden alkamisesta. Takuun tarkoitus on, ettei kenenkään joutenolo
pitene. Ongelmat tuppaavat pahenemaan pitkittyessään.
Suurella osalla työttömiksi joutuvista nuorista puuttuu
toisen asteen tutkinto – nyky-yhteiskunnassa on varsin vaikea työllistyä ilman
pätevyyttä. Siksi koulutusvaihtoehdon pitää olla ensisijainen, kun
takuunuorelle mietitään jatkoa.
Meidän koulutusjärjestelmämme on kovin pulpettipainotteinen.
Monelle nuorelle sopisi paljon paremmin käytännönläheinen oppisopimus, jossa
ammattitaito opitaan työn ääressä. Oppisopimuspaikkoja pitää lisätä tekemällä
niistä työnantajien kannalta houkuttelevampia ja byrokratialtaan kevyempiä. Ja
opiskelijan tuen on oltava vahvempaa, sillä nykymuotoinen oppisopimus vaatii
nuorelta hyvää elämänhallintaa, oma-aloitteisuutta ja kurinalaisuutta.
Esimerkiksi Vantaalla on kehitetty tuetun oppisopimuksen malli, jossa apua on
tarjolla sekä opiskelijoille että työnantajille.
Mutta ei oppisopimuskaan kaikille nuorille noin vain sovi.
Monen kohdalla tarvitaan kuntoutusta ja monialaisten ongelmien selvittelyä ennen
kuin oikea polku löytyy. Tällaisissa tapauksissa läheinen, luottamuksellinen
ohjaus ja toimenpiteiden räätälöinti on tärkeää ja välttämätöntä. Nuori, joka
on kokenut koulu-urallaan lähinnä vain epäonnistumisia, tarvitsee
pitkäkestoista tukea ja ohjausta ennen kuin itsetunto kohenee riittävästi
haasteiden voittamiseen.
Niin sanottu etsivä nuorisotyö on onnistunut tavoittamaan
monia vaikeassa asemassa olevia nuoria ja löytämään heille polun eteenpäin.
Hyvä näin.
Mutta meidän systeemimme pitää kehittää sellaiseksi, ettei
mitään ”etsivää” nuorisotyötä tarvita. Ei ketään pidä päästää katoamaan niin,
että heitä pitää uudestaan etsiä!
Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan, ja ammattitaitoiset
opettajat pystyvät suurella osumatarkkuudella havaitsemaan jokaisen
syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan. Ei tätä porukkaa pidä päästää katoamaan.
Auttaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se aloitetaan. Opinto-ohjauksen,
erityisnuorisotyön ja lastensuojelun yhteistyöllä on varmistettava, että
jokaisella huolinuorella on läheinen vastuutyöntekijä. Silloin ketään ei
tarvitse etsiä.
Ehdin toimia erityisopettajana Vantaalla 25 vuotta. Tuona
aikana opin hiljalleen huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on luottamus. Nuoren
kohdalla se tarkoittaa kahta asiaa: nuoren omaa itseluottamusta sekä sitä, että
nuori pystyy luottamaan ainakin yhteen ihmiseen – nuorisotyöntekijään, opettajaan,
sosiaalityöntekijään tai muuhun läheiseen aikuiseen. Toimiva nuorisotakuu rakentuu luottamukselle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 1.4.2015 | Blogit
Nuorisotakuusta päättäminen oli yksi kuluneen hallituskauden kauden parhaista päätöksistä. Takuu ei ole toteutunut toivotulla tavalla, mutta ajatuksesta ei saa luopua. Jokaiselle nuorelle täytyy löytyä paikka yhteiskunnasta – nuorisotakuuta on jatkettava ja parannettava ensi kaudella, entistä vahvemmin panoksin.
Nuorisotakuun ideana on tarjota jokaiselle nuorelle työ-, koulutus-,
harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa
työttömyyden alkamisesta. Takuun tarkoitus on, ettei kenenkään joutenolo
pitene. Ongelmat tuppaavat pahenemaan pitkittyessään.
Suurella osalla työttömiksi joutuvista nuorista puuttuu
toisen asteen tutkinto – nyky-yhteiskunnassa on varsin vaikea työllistyä ilman
pätevyyttä. Siksi koulutusvaihtoehdon pitää olla ensisijainen, kun
takuunuorelle mietitään jatkoa.
Meidän koulutusjärjestelmämme on kovin pulpettipainotteinen.
Monelle nuorelle sopisi paljon paremmin käytännönläheinen oppisopimus, jossa
ammattitaito opitaan työn ääressä. Oppisopimuspaikkoja pitää lisätä tekemällä
niistä työnantajien kannalta houkuttelevampia ja byrokratialtaan kevyempiä. Ja
opiskelijan tuen on oltava vahvempaa, sillä nykymuotoinen oppisopimus vaatii
nuorelta hyvää elämänhallintaa, oma-aloitteisuutta ja kurinalaisuutta.
Esimerkiksi Vantaalla on kehitetty tuetun oppisopimuksen malli, jossa apua on
tarjolla sekä opiskelijoille että työnantajille.
Mutta ei oppisopimuskaan kaikille nuorille noin vain sovi.
Monen kohdalla tarvitaan kuntoutusta ja monialaisten ongelmien selvittelyä ennen
kuin oikea polku löytyy. Tällaisissa tapauksissa läheinen, luottamuksellinen
ohjaus ja toimenpiteiden räätälöinti on tärkeää ja välttämätöntä. Nuori, joka
on kokenut koulu-urallaan lähinnä vain epäonnistumisia, tarvitsee
pitkäkestoista tukea ja ohjausta ennen kuin itsetunto kohenee riittävästi
haasteiden voittamiseen.
Niin sanottu etsivä nuorisotyö on onnistunut tavoittamaan
monia vaikeassa asemassa olevia nuoria ja löytämään heille polun eteenpäin.
Hyvä näin.
Mutta meidän systeemimme pitää kehittää sellaiseksi, ettei
mitään ”etsivää” nuorisotyötä tarvita. Ei ketään pidä päästää katoamaan niin,
että heitä pitää uudestaan etsiä!
Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan, ja ammattitaitoiset
opettajat pystyvät suurella osumatarkkuudella havaitsemaan jokaisen
syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan. Ei tätä porukkaa pidä päästää katoamaan.
Auttaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se aloitetaan. Opinto-ohjauksen,
erityisnuorisotyön ja lastensuojelun yhteistyöllä on varmistettava, että
jokaisella huolinuorella on läheinen vastuutyöntekijä. Silloin ketään ei
tarvitse etsiä.
Ehdin toimia erityisopettajana Vantaalla 25 vuotta. Tuona
aikana opin hiljalleen huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on luottamus. Nuoren
kohdalla se tarkoittaa kahta asiaa: nuoren omaa itseluottamusta sekä sitä, että
nuori pystyy luottamaan ainakin yhteen ihmiseen – nuorisotyöntekijään, opettajaan,
sosiaalityöntekijään tai muuhun läheiseen aikuiseen. Toimiva nuorisotakuu rakentuu luottamukselle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 1.4.2015 | Blogit
Nuorisotakuusta päättäminen oli yksi kuluneen hallituskauden kauden parhaista päätöksistä. Takuu ei ole toteutunut toivotulla tavalla, mutta ajatuksesta ei saa luopua. Jokaiselle nuorelle täytyy löytyä paikka yhteiskunnasta – nuorisotakuuta on jatkettava ja parannettava ensi kaudella, entistä vahvemmin panoksin.
Nuorisotakuun ideana on tarjota jokaiselle nuorelle työ-, koulutus-,
harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa
työttömyyden alkamisesta. Takuun tarkoitus on, ettei kenenkään joutenolo
pitene. Ongelmat tuppaavat pahenemaan pitkittyessään.
Suurella osalla työttömiksi joutuvista nuorista puuttuu
toisen asteen tutkinto – nyky-yhteiskunnassa on varsin vaikea työllistyä ilman
pätevyyttä. Siksi koulutusvaihtoehdon pitää olla ensisijainen, kun
takuunuorelle mietitään jatkoa.
Meidän koulutusjärjestelmämme on kovin pulpettipainotteinen.
Monelle nuorelle sopisi paljon paremmin käytännönläheinen oppisopimus, jossa
ammattitaito opitaan työn ääressä. Oppisopimuspaikkoja pitää lisätä tekemällä
niistä työnantajien kannalta houkuttelevampia ja byrokratialtaan kevyempiä. Ja
opiskelijan tuen on oltava vahvempaa, sillä nykymuotoinen oppisopimus vaatii
nuorelta hyvää elämänhallintaa, oma-aloitteisuutta ja kurinalaisuutta.
Esimerkiksi Vantaalla on kehitetty tuetun oppisopimuksen malli, jossa apua on
tarjolla sekä opiskelijoille että työnantajille.
Mutta ei oppisopimuskaan kaikille nuorille noin vain sovi.
Monen kohdalla tarvitaan kuntoutusta ja monialaisten ongelmien selvittelyä ennen
kuin oikea polku löytyy. Tällaisissa tapauksissa läheinen, luottamuksellinen
ohjaus ja toimenpiteiden räätälöinti on tärkeää ja välttämätöntä. Nuori, joka
on kokenut koulu-urallaan lähinnä vain epäonnistumisia, tarvitsee
pitkäkestoista tukea ja ohjausta ennen kuin itsetunto kohenee riittävästi
haasteiden voittamiseen.
Niin sanottu etsivä nuorisotyö on onnistunut tavoittamaan
monia vaikeassa asemassa olevia nuoria ja löytämään heille polun eteenpäin.
Hyvä näin.
Mutta meidän systeemimme pitää kehittää sellaiseksi, ettei
mitään ”etsivää” nuorisotyötä tarvita. Ei ketään pidä päästää katoamaan niin,
että heitä pitää uudestaan etsiä!
Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan, ja ammattitaitoiset
opettajat pystyvät suurella osumatarkkuudella havaitsemaan jokaisen
syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan. Ei tätä porukkaa pidä päästää katoamaan.
Auttaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se aloitetaan. Opinto-ohjauksen,
erityisnuorisotyön ja lastensuojelun yhteistyöllä on varmistettava, että
jokaisella huolinuorella on läheinen vastuutyöntekijä. Silloin ketään ei
tarvitse etsiä.
Ehdin toimia erityisopettajana Vantaalla 25 vuotta. Tuona
aikana opin hiljalleen huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on luottamus. Nuoren
kohdalla se tarkoittaa kahta asiaa: nuoren omaa itseluottamusta sekä sitä, että
nuori pystyy luottamaan ainakin yhteen ihmiseen – nuorisotyöntekijään, opettajaan,
sosiaalityöntekijään tai muuhun läheiseen aikuiseen. Toimiva nuorisotakuu rakentuu luottamukselle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 1.4.2015 | Blogit
Nuorisotakuusta päättäminen oli yksi kuluneen hallituskauden kauden parhaista päätöksistä. Takuu ei ole toteutunut toivotulla tavalla, mutta ajatuksesta ei saa luopua. Jokaiselle nuorelle täytyy löytyä paikka yhteiskunnasta – nuorisotakuuta on jatkettava ja parannettava ensi kaudella, entistä vahvemmin panoksin.
Nuorisotakuun ideana on tarjota jokaiselle nuorelle työ-, koulutus-,
harjoittelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa
työttömyyden alkamisesta. Takuun tarkoitus on, ettei kenenkään joutenolo
pitene. Ongelmat tuppaavat pahenemaan pitkittyessään.
Suurella osalla työttömiksi joutuvista nuorista puuttuu
toisen asteen tutkinto – nyky-yhteiskunnassa on varsin vaikea työllistyä ilman
pätevyyttä. Siksi koulutusvaihtoehdon pitää olla ensisijainen, kun
takuunuorelle mietitään jatkoa.
Meidän koulutusjärjestelmämme on kovin pulpettipainotteinen.
Monelle nuorelle sopisi paljon paremmin käytännönläheinen oppisopimus, jossa
ammattitaito opitaan työn ääressä. Oppisopimuspaikkoja pitää lisätä tekemällä
niistä työnantajien kannalta houkuttelevampia ja byrokratialtaan kevyempiä. Ja
opiskelijan tuen on oltava vahvempaa, sillä nykymuotoinen oppisopimus vaatii
nuorelta hyvää elämänhallintaa, oma-aloitteisuutta ja kurinalaisuutta.
Esimerkiksi Vantaalla on kehitetty tuetun oppisopimuksen malli, jossa apua on
tarjolla sekä opiskelijoille että työnantajille.
Mutta ei oppisopimuskaan kaikille nuorille noin vain sovi.
Monen kohdalla tarvitaan kuntoutusta ja monialaisten ongelmien selvittelyä ennen
kuin oikea polku löytyy. Tällaisissa tapauksissa läheinen, luottamuksellinen
ohjaus ja toimenpiteiden räätälöinti on tärkeää ja välttämätöntä. Nuori, joka
on kokenut koulu-urallaan lähinnä vain epäonnistumisia, tarvitsee
pitkäkestoista tukea ja ohjausta ennen kuin itsetunto kohenee riittävästi
haasteiden voittamiseen.
Niin sanottu etsivä nuorisotyö on onnistunut tavoittamaan
monia vaikeassa asemassa olevia nuoria ja löytämään heille polun eteenpäin.
Hyvä näin.
Mutta meidän systeemimme pitää kehittää sellaiseksi, ettei
mitään ”etsivää” nuorisotyötä tarvita. Ei ketään pidä päästää katoamaan niin,
että heitä pitää uudestaan etsiä!
Peruskoulu tavoittaa koko ikäluokan, ja ammattitaitoiset
opettajat pystyvät suurella osumatarkkuudella havaitsemaan jokaisen
syrjäytymisvaarassa olevan oppilaan. Ei tätä porukkaa pidä päästää katoamaan.
Auttaminen on sitä helpompaa mitä nopeammin se aloitetaan. Opinto-ohjauksen,
erityisnuorisotyön ja lastensuojelun yhteistyöllä on varmistettava, että
jokaisella huolinuorella on läheinen vastuutyöntekijä. Silloin ketään ei
tarvitse etsiä.
Ehdin toimia erityisopettajana Vantaalla 25 vuotta. Tuona
aikana opin hiljalleen huomaamaan, että kaikkein tärkeintä on luottamus. Nuoren
kohdalla se tarkoittaa kahta asiaa: nuoren omaa itseluottamusta sekä sitä, että
nuori pystyy luottamaan ainakin yhteen ihmiseen – nuorisotyöntekijään, opettajaan,
sosiaalityöntekijään tai muuhun läheiseen aikuiseen. Toimiva nuorisotakuu rakentuu luottamukselle.
mennessä Anniina Kostilainen | 30.3.2015 | Blogit
Olen lähtöisin tavallisesta perheestä, jossa kannustettiin kouluttautumaan, ja koulussa pärjäämistä arvostettiin. Minulle yliopistokoulutus oli itsestäänselvyys. Uskon, että siihen olisi perheessäni myös panostettu rahallisesti muista menoista tinkien, jos olisi ollut pakko.
… Lue lisää
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
