mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 29.3.2015 | Blogit
Luomutuotannolle kuuluu hyvää. Luomutilojen keskikoko on tavanomaista suurempi (yli 50 ha) ja viljelijät keskimääräistä nuorempia. Kulutetuista luomutuotteista vain 60 % on kotimaisia, joten tilaa kasvuun on. Lisäksi luomutuotteilla on kysyntää maailmalla, ja entistä enemmän viedään jalostettuja tuotteita. Luomu on hyvä brändi Suomen puhtaalle ruuantuotannolle.
Luomun kiistaton etu on luonnon monimuotoisuudelle koituvat hyödyt:
luomupellolla esiintyy enemmän lajeja kuin tavanomaisella. Luomuun kuuluvat
myös säästäväisyys ja kierrätys. Ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierrätys
ja monipuolinen viljelykierto auttavat vesistö- ja ilmastopäästöjen
hillitsemisessä. Luomussa tuotannon riippuvuus uusiutumattomista
luonnonvaroista on vähäinen. Luomutuotanto alentaa myös tuotantopanosten
tuontia, mikä parantaa huoltovarmuutta ja on eduksi vaihtotaseen kannalta.
Eläinten lääkintä ja torjunta-aineiden käyttö on Eviran tilastojen
mukaan kasvussa. Ruoka-aineallergiat ovat lisääntyneet. Tiedetään, että
torjunta-ainejäämillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen.
Antibioottiresistenssi on joidenkin alan tutkijoiden käsityksen mukaan
globaalisti yhtä vakava ongelma kuin ilmastonmuutos. Yksi merkittävä syy
antibioottiresistenssiin on antibioottien käyttö eläinten ruokinnassa. Luomuelintarviketuotannossa
antibioottien käyttö on rajoitettua, eikä kemiallisia torjunta-aineita käytetä.
Luomu työllistää tavanomaista tuotantoa enemmän. Tämä on
tietysti hyväksi maaseudulle ja työllisyydelle, mutta samalla taakka
viljelijöille. Jotta kuluttajien luottamus luomuun säilyy, täytyy sen täyttää
kaikki luomusertifioinnin ehdot.
Hyvien luomu-uutisten lisäksi ilon aihe on lähiruuan noste.
Viime viikolla pietarsaarelainen Thomas Snellman ja lähiruokaa välittävät
REKO-renkaat palkittiin vuoden lähiruokatekona. Facebookissa toimivissa
REKO-renkaissa on mukana jo yli 8000 kuluttajaa. Ruuan tuottajat ilmoittavat,
mitä heillä on tarjolla ja mihin hintaan. Kuluttajat jättävät tilauksensa ja ne
toimitetaan kerran viikossa sovitulle paikalle. Tämä on yksi hyvä esimerkki
sähköisten palvelujen tehokkuudesta.
Aiemmin ruokapiirien toiminta on vaatinut aktiivisia ihmisiä,
jotka ottavat vastaan tilauksia, pitävät yhteyttä tuottajiin, hakevat tuotteita
ja välittävät maksuja. Nyt tämä kaikki voidaan unohtaa, ja tuottajat ja
kuluttajat voivat olla helposti suoraan yhteydessä toisiinsa. Tuottajat saavat
paremman hinnan tuotteistaan ja kuluttajat selviävät halvemmalla, kun mukana ei
ole välikäsiä. Pienillekin tuote-erille löytyy ostaja. Yritysten on helpompi
laajentaa tuotantoaan, kun heillä on tiedossaan sitoutunut ostajajoukko. Tässä
mallissa kaikki voittavat – paitsi S-ryhmä ja K-ketju!
Kataisen hallitus käynnisti hallituksen luomu- ja
lähiruokaohjelmat ja myös seuraavan hallituksen tulee niihin sitoutua. Tärkeää
on lisäksi saada kuntapäättäjät tietoisiksi siitä, miten luomu- ja lähiruokaa
voidaan edistää kunnan julkisissa hankinnoissa.
mennessä Anniina Kostilainen | 27.3.2015 | Blogit
Suomen kansallisen biotalousstrategian kunnianhimoisena tavoitteena on luoda uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Mutta mitä biotaloudella oikein tarkoitetaan? Valtaosa poliitikoista tuntuu pitävän biotaloutta pelkkänä puun polttamisena, ja varsin usein keskusteluissa biotalous … Lue lisää
mennessä Anniina Kostilainen | 26.3.2015 | Blogit
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
