mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 25.3.2015 | Blogit
Lapsen oikeudet ovat meillä hieman yllättäen lapsipuolen asemassa. Tulevassa hallitusohjelmassa ne pitää nostaa esiin ja parantaa niitä sekä lainsäädännössä että käytännössä.
Lapsiasiainvaltuutettu,
lapsijärjestöt ja lasten oikeuksien spesialisti apulaisprofessori Suvianna
Hakalehto ovat nostaneet puutteita vuosikausia esiin. Mutta edelleen lasten oikeudet
tunnetaan huonosti.
Suomen jo vuonna 1991
ratifioima lasten oikeuksien sopimus on velvoittavaa oikeutta. Lapsella on samankaltaiset
itsenäiset perus- ja ihmisoikeudet kuin aikuisillakin: lasten oikeus kehitykseen, syrjimättömyys,
lasten osallisuus sekä lapsen edun ensisijaisuus.
Lapsen etuun viitataan
usein, mutta varsin heppoisin perustein. Tässä ei nimittäin ole kysymys pelkistä
mutu-arvioista – oikeasti lapsen etu toteutuu vasta, kun kaikki hänelle lapsen
oikeuksien sopimuksessa turvatut asiat toteutuvat.
Lapsen edun
ensisijaisuus edellyttää lapsivaikutusten arviointia. Se ei kuitenkaan tarkoita
mitä tahansa pikaselvitystä, vaan edellyttää vaikutusten arviointia monista eri
näkökulmista. Kunnollinen arviointi jää useimmiten tekemättä uusia lakeja
säädettäessä.
Lapsen oikeuksien
sopimuksen täytäntöönpano kuuluu valtion vastuulle, mutta myös kuntien tulee
noudattaa samoja periaatteita. Esimerkiksi lasten kuuleminen ja näkemysten
huomioon ottaminen on edelleen puutteellista, vaikkapa lastensuojelussa ja kouluissa.
Koulu on lasten työpaikka, mutta kuinka paljon lapset voivat vaikuttaa työnsä
sisältöön ja koulun käytäntöihin?
Ehkä tämä vaikuttaa
myös siihen, että suomalaisten lasten kouluviihtyvyys painii rapasarjassa. Työviihtyvyyden
yksi keskeinen tekijä on se, kuinka paljon työntekijä kokee voivansa vaikuttaa
omaan työhönsä!
Ongelmana ovat myös
heikko valvonta. Esimerkiksi kouluja ei Suomessa valvo kukaan. Ruotsissa on
oppilasasiamies, joka voi puuttua koulukiusaamiseen ja määrätä myös korvauksia.
Vastaava tarvittaisiin Suomeenkin – koulukiusaaminen on laaja ongelma.
Lapsen oikeuksien
sopimusta ei siis ole saatu vielä Suomessa toteutumaan. Meidän pitää laatia
suunnitelma, jolla Suomi nostetaan lasten oikeuksien toteutumisessa maailman
huipulle.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 23.3.2015 | Blogit
Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.
Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.
Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.
Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.
Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.
Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.
Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.
Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 23.3.2015 | Blogit
Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.
Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.
Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.
Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.
Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.
Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.
Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.
Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 23.3.2015 | Blogit
Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.
Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.
Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.
Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.
Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.
Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.
Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.
Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 23.3.2015 | Blogit
Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.
Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.
Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.
Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.
Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.
Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.
Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.
Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 23.3.2015 | Blogit
Kilpailu maapallon luonnonvaroista kiihtyy, jätteiden määrä kasvaa ja raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa talouteen epävarmuutta. On sekä talouden että ympäristön etu, että resursseja kuten karjanlantaa käytetään tehokkaammin ja viisaammin.
Kiertotaloudessa pyritään kokonaan eroon jätteistä – toisen jäte
on toisen raaka-aine aivan kuin luonnon omassa kiertokulussa. Tuotteet
suunnitellaan korjattaviksi, uudelleen käytettäviksi ja materiaalit
kierrätettäviksi. Uusiutumattomia luonnonvaroja korvataan uusiutuvilla ja
tuotteita palveluilla. Tavaroita jaetaan omistamisen sijaan.
Ilman fosforia ei ole ruuantuotantoa. Maailman louhittavissa
olevat fosforivarat ovat kuitenkin rajalliset, ja EU-komissio onkin nimennyt
raakafosfaatin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. Niukkuus tulee nostamaan
fosforin hintaa.
Samaan aikaan toisaalla huuhdomme pelloilta fosforia
vesistöihin rehevöittämään niitä ja avittamaan sinilevien kasvua. Eihän tässä
ole järjen häivää! Ravinteita kierrättämällä vähennettäisiin sekä
neitseellisten raaka-aineiden tarvetta että vesistökuormitusta.
Tutkijat ovat laskeneet, että Suomessa syntyvän lannan
fosfori riittäisi kattamaan viljelykasviemme fosforintarpeen kokonaan. Ongelmana on, että siellä missä lantaa syntyy,
maassa on jo paljon fosforia. Ja sinne, missä tarvetta olisi, ei lantaa ole
kannattavaa kuskata.
Niinpä kotieläinten lanta kannattaisi prosessoida
syntypaikalla nestemäiseen ja kuivajakeeseen. Tämä lisäisi tuotteiden turvallisuutta
ja puhtautta sekä helpottaisi ja halpuuttaisi (!) niiden kuljettamista sinne,
missä tarvetta on.
Nyt tarvitaankin investointeja uusien teknologioiden ja menetelmien
kehittämiseen. Lupaavia pilotteja onkin jo käynnissä. Parhaimmillaan lannasta
voidaan biokaasutuksen avulla saada myös energiaa talteen ja tuottaa
esimerkiksi biokaasua autojen polttoaineeksi.
Lantaa voidaan hyödyntää myös aivan uusilla ja yllättävillä
tavoilla. Hevosenlannasta on kuulemma löydetty proteiini, joka toimii kuten
perinteiset antibiootit mutta jolle taudinaiheuttajabakteerit eivät ole
kehittäneet vastustuskykyä.
