Vaalivalvojaiset

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros huipentuu Pekka Haaviston kampanjan osalta varsinaisen vaalipäivän iltana su 22.1.2012 vaalivalvojaisiin Tavastialla. Tule mukaan jännittämään tuloslaskennan suoraa lähetystä yhdessä muiden tukijoiden kanssa ja toivottavasti...

Pekka Haavisto, unelmieni presidentti

Kun minulta on kysytty,  kuka on idolisi tai esikuvasi, on minun ollut vaikea vastata. On ihmisiä, jotka toimivat joillain elämänalueilla ihailtavasti, mutta saattavat samaan aikaan olla pikkusieluisia egoisteja tai toimia toisinajattelijoita kohtaan epäarvostavasti. Politiikassa toimiessa kai pitäisi ihailla jotakin oman puolueensa kärkihahmoa. En ole koskaan kuitenkaan oikein syttynyt niin kovasti kenenkään puolesta, että seuraisin tätä esikuvanani.

Pekka Haavisto on kuitenkin presidentinvaalikampanjansa myötä herättänyt minussa uudenlaista ihailua, ja huomaan pitäväni häntä jonkinlaisena poliittisena esikuvana. Pekassa on jotain sellaista syvää ja rauhallista humaania viisautta, joka erottaa hänet muista. Hän ei ”suvaitse muita” ylhäältä käsin. Hän arvostaa ja kuuntelee kaikkia, yrittää aidosti ymmärtää erilaisia ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan. Hänessä on niin sydämen viisautta, käytännönläheistä tekijää kuin kirkasta älykköäkin. Omalla rauhallisella, analyyttisella otteellaan hän tarkastelee niin pieniä kuin isojakin maailman kysymyksiä ja hänellä tuntuu olevan loppuun asti mietitty oma ajatus jokaiseen kysymykseen. Monesti hänen vastauksensa on sellainen, että itse ihan hämmästyy: miksei tuotakin ikuisuuskysymystä ole koskaan tultu ajatelleeksi noin! Pekalta ei kuule latteuksia tai itsestäänselvyyksiä.
Pekasta tulisi hieno presidentti. Hän ottaisi aidosti esiin yhteiskunnan epäkohtia, laajasti, ei pelkästään vihreille tyypillisissä kysymyksissä. Hän voisi yhdistää jakaantumassa olevaa kansaa lämpimällä, kuuntelevalla otteellaan. 

Todennäköistä on, että unelmieni presidentti jää vielä unelmaksi. Mutta olen todella iloinen siitä, että olen löytänyt ihmisen, jota voin todella katsoa ylöspäin ihaillen. Olen monesti ollut pettynyt politiikkaan. Liian monille se on kenttä, jossa voi toteuttaa omaa egotrippiä. Liian usein keskitytään vain oman musta-valkoisen totuuskäsityksen eteenpäin ajamiseen, muita kuuntelematta. Pekasta olen saanut voimaa uskoa, että on myös muunlaisia toimintatapoja, ja myös niitä toteuttamalla voi päästä asemaan, jossa asioihin voi aidosti vaikuttaa.

Vaaliteltta Tikkuraitilla ja Paalutorilla 13-14.1.

Presidentinvaalikampanjaa perjantaina Tikkuraitilla klo 14-18 ja lauantaina Paalutorilla 10-15. Paikan päällä jaetaan lehtiä, flaijereita ja pinssejä. Ilmoittaudu telttapäivystäjäksi oheisen doodlen kautta. http://doodle.com/55cwuq55wzp9bt3e Huom! Lämpimät vaatteet...

Löysin sisäisen Anu Harkkini

Aloitin tänä syksynä uuden harrastuksen, askartelun.

Olen aina tykännyt suunnitella ja nyhrätä käsin kauniita asioita. Pienenä olin vuosikausia kuvataidekoulussa, tykkäsin kovasti kuvistunneista niin koulussa kuin yliopistossakin OKL:n aikoina. Joskus mietin jopa ryhtymistä kuvisopettajaksi. Aina kun olen eksynyt yksittäiseen askartelupajaan vaikka päiväkodin vanhempainillassa, olen innoissani unohtanut ulkopuolisen maailman ja keskittynyt nyhertämään jotakin hölmöä kynttilänjalkaa kunnes tädit alkavat hätistellä porukkaa ulos.

Olen usein aloittanut kutomisen, mutta jättänyt useimmat tuotokset jossain vaiheessa kesken. On kivempi suunnitella ja toteuttaa juttuja nopella sykkeellä, kuin käyttää suunnittelun jälkeen kuukausia lopputulokseen tuottamiseen.
Niinpä kun eksyin pari kuukautta sitten työpaikkaani vastapäätä olevaan Sinelli-askartelukauppaan ja aloitin ihan oman yksityisen askarteluharrastukseni, mietin saman tien, miksi en ollut aiemmin hoksannut tätä! Miksi harrastaminen on aina merkinnyt minulle jollekin kurssille menemistä?
Arkeni yksinhuoltajaäitinä, haastavassa työssä, aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä ja kunnallisessa päätöksenteossa estää tavallisen säännöllisen harrastamisen. Sille ei ole aikaa. Mutta oman askarteluvaraston voi kaivaa esiin kotona mihin aikaan vain. Samalla voi jutustella pojan kanssa ja miettiä syntyjä syviä tai arjen pieniä asioita.

Joulua ennen askarteluni keskittyi joulukortteihin ja -lahjoihin. Lisää sisältöä tähän uuteen kotoiluharrastukseen toi sen jakaminen ystävien kanssa. Teimme joulukortteja tytärpuoleni kanssa, ja serkkuni kanssa näpertelimme yhdessä mm. reseptikirjan mummollemme. Askartelu yhdessä muiden kanssa on kai kuin entisaikojen ompelupiirit. Yhtä aikaa yhteisöllistä, ajatuksia sopivasti nollaavaa ja luovaa. Olen saanut Anu Harkki-tartunnan.