Ruoka-apua vai minimitoimeentuloa
Tämän päivän hesarissa on juttu ruoka-avun asiakkaista. Jutussa tuodaan ilmi, että usein luullaan monien ruoka-avun asiakkaiden jonottavan ruokaa vain säästääkseen.
Olen itse ollut myös ruoka-avun asiakkaana ja myös lahjoittanut sinne asioita. Kokemuksesta voin sanoa, että ei siellä kukaan huvikseen seiso. Itseäni häiritsi suuresti uskonnon pakkosyöttö jakopisteellä. Tilaisuudessa on jonkinlainen jumalanpalvelus ennen kun ruokaa pääsi omalla vuoronumerollaan hakemaan. Monille tämä on toki tärkeä sosiaalinen tilanne ja tapa purkaa tunteitaan, mutta itselleni kokemukset ovat olleet ahdistavia.
Myös katsoessaan muita asiakkaita ja jutellessa heidän kanssaan, huomaa, että monien ihmisten tilanne on oikeasti todella kurja. Eikä jonossa tosiaan näy pukumiehiä eikä kukaan ole tullut paikalle mersulla. Jonossa on kaiken ikäisiä, kokoisia, ja värisiä; joukossa on eläkeläisiä, opiskelijoita, perheitä, maahanmuuttajia, asunnottomia ja sairaita.
Vapaaehtoiset tuntevat monia asiakkaista ja monet ovat löytäneet ruoka-avusta uusia ystäviä. Kyseessä ei ole pelkkä ruoka-apu kyseessä on monen ihmisen tärkein sosiaalinen kohtaaminen.
Hesarin jutussa ilmeni, että monet eivät saa niitä tukia joihin ovat oikeutettuja. Luulenpa, että suurin osa ei edes tiedä mitä tukia heidän olisi mahdollista saada; ja vaikka tietäisivätkin, niin he eivät osaa tai jaskamiseltaan eivät kykene selviytymään tukiin liittyvästä byrokratiasta.
Jan Vapaavuori puhui kokoomuksen puoluekokouksessa, että tuloerot ovat terveen yhteiskunnan merkki. Miksi sitten tuloeroista hyötyy vain hyvin pieni osa väestöä, ja ne kenellä on jo valmiiksi vaikeaa kärsivät kokoajan enemmän?
Me tarvitsemme perustulon, jonka taso on riittävä minimitoimeentulo. Kaikilla pitää olla oikeus minimitoimeentuloon riippumatta siitä osaako täyttää lomaketta oikein ja palauttaa oikealle luukulle vai ei. Tarvitsemme myös jo olemassa olevan työn uudelleen jakamista (lyhyemmät työviikot/-päivät) sekä johtajien palkkojen kohtuullistamista (nykyiset eivät ole suhteessa yhtään mihinkään).
Perustulo ja progressiivinen verotus yhdessä on parasta. Kannustinloukut pienimmissä tuloluokissa poistuu. Korkeimpiin tuloluokkiin saattaa syntyä jonkinlaista kannustin loukkua, mutta se ei haittaa, sillä rikkaimmat tulisivat toimeen paljon vähemmälläkin. Raha on väärä motivointikeino silloin kun sitä on paljon.
Takaisin ruoka-apuun. On surullista, että ihmiset joutuvat turvautumaan tällaiseen. Niin kauan kun meillä ei ole taattua minimitoimeentuloa on monien ihmisten selviytyminen kiinni yksittäisistä aktiivisista ihmisistä, järjestöistä ja seurakunnista, jotka ruoka-apua järjestää.