by Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit
Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.
Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja
niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.
Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.
Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.
Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.
Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!
Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.
Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.
Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.
Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.
by Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit
Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.
Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja
niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.
Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.
Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.
Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.
Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!
Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.
Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.
Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.
Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.
by Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit
Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.
Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja
niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.
Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.
Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.
Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.
Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!
Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.
Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.
Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.
Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.
by Timo Juurikkalan blogi | 22.2.2013 | Blogit
Ilmoitin eilen, että lähden mukaan kisaamaan Vihreän liiton puoluesihteerin tehtävästä. Mietin asiaa melko pitkään. Pystyisinkö hoitamaan homman hyvin? Mitä annettavaa minulla on puolueelle ja aatteelle?
Olen ollut tekemässä vihreää politiikkaa reilut 20 vuotta, ensin Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja monessa muussa kunnallisessa toimessa, sittemmin virkahommissa toimialajohtajana ja pari vuotta kansanedustajana. Nyt olen vihreän eduskuntaryhmän kansliassa poliittisen sihteerin sijaisuutta hoitamassa. Tuumaan, että tunnen poliittisen toiminnan ulottuvuuksia aika laajalti.
Olen ollut myös muissa töissä, neljännesvuosisadan erityisopettajana ja ”keski-iän välivuoden” taksikuskina. Jonkin verran on tuntumaa siis myös puolueen ulkopuoliseen elämään.
Näillä pohjilla minusta tuntuu, että pystyn suoriutumaan puoluesihteerin tehtävistä.
Puolueen poliittisesta linjasta päättävät enemmän muut toimijat kuin puoluesihteeri. Minusta luonto-, ilmasto- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin Vihreän liiton kovinta ydintä ja kannatan vahvaa ympäristöprofiilia. Kansan kahtiajaon torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös tärkeitä vihreitä tavoitteita.
Viimeaikainen susikeskustelu on ottanut minua aivan erityisesti pannuun; siitä huokuva meininki kertoo valitettavan paljon suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Meillä vallitsee outo pelon, vihamielisyyden, vastakkainasettelun ja sisäänpäin käpertyneisyyden ilmapiiri. Avoimuuden lisäämisellä, uupumattomalla keskustelemisella ja tiedon levittämisellä tällaisesta voidaan päästä kirkkaammille vesille. Julkisessa keskustelussa puoluesihteeri voi antaa oman panoksensa, ja minä olen siihen valmis.
Puoluesihteerikisa on vasta alkamassa. Tunnen tähän mennessä ilmoittautuneet kilpakumppanini Sallamaari Muhosen ja Lasse Miettisen aika hyvin ja uskon, että kilpailusta tulee reilu ja antoisa.
by Timo Juurikkalan blogi | 22.2.2013 | Blogit
Ilmoitin eilen, että lähden mukaan kisaamaan Vihreän liiton puoluesihteerin tehtävästä. Mietin asiaa melko pitkään. Pystyisinkö hoitamaan homman hyvin? Mitä annettavaa minulla on puolueelle ja aatteelle?
Olen ollut tekemässä vihreää politiikkaa reilut 20 vuotta, ensin Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja monessa muussa kunnallisessa toimessa, sittemmin virkahommissa toimialajohtajana ja pari vuotta kansanedustajana. Nyt olen vihreän eduskuntaryhmän kansliassa poliittisen sihteerin sijaisuutta hoitamassa. Tuumaan, että tunnen poliittisen toiminnan ulottuvuuksia aika laajalti.
Olen ollut myös muissa töissä, neljännesvuosisadan erityisopettajana ja ”keski-iän välivuoden” taksikuskina. Jonkin verran on tuntumaa siis myös puolueen ulkopuoliseen elämään.
Näillä pohjilla minusta tuntuu, että pystyn suoriutumaan puoluesihteerin tehtävistä.
Puolueen poliittisesta linjasta päättävät enemmän muut toimijat kuin puoluesihteeri. Minusta luonto-, ilmasto- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin Vihreän liiton kovinta ydintä ja kannatan vahvaa ympäristöprofiilia. Kansan kahtiajaon torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös tärkeitä vihreitä tavoitteita.
Viimeaikainen susikeskustelu on ottanut minua aivan erityisesti pannuun; siitä huokuva meininki kertoo valitettavan paljon suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Meillä vallitsee outo pelon, vihamielisyyden, vastakkainasettelun ja sisäänpäin käpertyneisyyden ilmapiiri. Avoimuuden lisäämisellä, uupumattomalla keskustelemisella ja tiedon levittämisellä tällaisesta voidaan päästä kirkkaammille vesille. Julkisessa keskustelussa puoluesihteeri voi antaa oman panoksensa, ja minä olen siihen valmis.
Puoluesihteerikisa on vasta alkamassa. Tunnen tähän mennessä ilmoittautuneet kilpakumppanini Sallamaari Muhosen ja Lasse Miettisen aika hyvin ja uskon, että kilpailusta tulee reilu ja antoisa.
