by Timo Juurikkalan blogi | 28.11.2012 | Blogit
Ympäristöministeri Ville Niinistö on julkistanut esityksensä uusista kansallispuistoista. Ympäristöministeriö on käsitellyt kesällä kerättyjä kansallispuistoehdotuksia, joista neljää esitetään nyt jatkoselvitykseen.
On hienoa, että Suomen 37 kansallispuiston kansallispuiston verkkoa kehitetään ja laajennetaan. Käsivarren Suurtunturit, Pohjois-Pohjanmaan Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo ovat ne ehdotukset, jotka ministeriön analyysin perusteella on nostettu ykkösryhmään. Näistä jokainen sijoittuu pääosin valtion maille, mikä helpottaa kansallispuistojen perustamista.
Neljän uuden kansallispuiston perustaminen ei kuitenkaan vielä tällä päätöksellä ole varmaa. Nyt Metsähallitus käynnistää jatkoselvitykset puistojen perustamisedellytyksistä, ja parhaassa tapauksessa uusia kansallispuistoja pystytään perustamaan jo tämän hallituskauden aikana. Selvitysten jälkeen tehdään mahdolliset lakiesitykset puistojen perustamisista.
Ministeri Niinistön ehdotuksen ulkopuolelle jäi pitkälle toistakymmentä kansallispuistoehdotusta. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta Porkkalan puuttuminen tuntuu pettymykseltä, mutta siihen aiotaan palata Suomenlahti-teemavuoden yhteydessä 2014, jolloin merellisten suojelualueiden verkkoa tarkastellaan. Porkkalan kansallispuisto täydentäisi hienosti pääkaupunkiseudun viherkehää, johon jo kuuluvat Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot sekä muutamat muut suojelualueet. Helsingin seudun miljoonaväestön piirissä kansallispuistoilla ja retkeilyalueilla on poikkeuksellisen suuri merkitys ja kysyntä.
Myös muiden nyt tältä kierrokselta syrjään jääneiden ehdotusten luontoarvot ovat huomattavia, ja ympäristöministeriö aikookin tehdä ehdotuksia niiden turvaamiseksi. Kansallispuiston perustaminen ei tietenkään ole ainoa keino, jolla luonnon monimuotoisuuden säilyminen voidaan varmistaa. Etenkin Oulun eteläpuoleisessa Suomessa metsien ja soiden suojeluasteet ovat kovin alhaiset, joten suojelutoimia tarvitaan laajalti.
Joka tapauksessa kaikki neljä jatkoselvitykseen menevää kansallispuistohanketta ovat hyviä, ja niille on syytä toivottaa menestystä. Käsivarren Suurtunturit edustavat sellaista pohjoisen luontotyyppiä, jota ei kansallispuistoverkossa vielä ole. Olvassuo Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa taas on laaja erämainen aapasuoalue, Konnevesi edustaa hienosti keskisuomalaista ja pohjoissavolaista järviluontoa ja Teijo puolestaan rannikon mantereista, rehevää ja rikasta luontoa.
Ympäristöministeri Niinistön kansallispuistoehdotusta on syytä tervehtiä ilolla: Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tarvitaan kansallispuistoverkon täydentämistä. Neljän uuden puiston esittäminen on reipas veto; toivottavasti ne kaikki saadaan vietyä maaliin vielä tällä hallituskaudella.
Muun hyvän lisäksi kansallispuistot tarjoavat kaikille kansalaisille virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia sekä matkailuyrittäjille työtä.
by Timo Juurikkalan blogi | 28.11.2012 | Blogit
Ympäristöministeri Ville Niinistö on julkistanut esityksensä uusista kansallispuistoista. Ympäristöministeriö on käsitellyt kesällä kerättyjä kansallispuistoehdotuksia, joista neljää esitetään nyt jatkoselvitykseen.
On hienoa, että Suomen 37 kansallispuiston kansallispuiston verkkoa kehitetään ja laajennetaan. Käsivarren Suurtunturit, Pohjois-Pohjanmaan Olvassuo, Konnevesi ja Salon Teijo ovat ne ehdotukset, jotka ministeriön analyysin perusteella on nostettu ykkösryhmään. Näistä jokainen sijoittuu pääosin valtion maille, mikä helpottaa kansallispuistojen perustamista.
Neljän uuden kansallispuiston perustaminen ei kuitenkaan vielä tällä päätöksellä ole varmaa. Nyt Metsähallitus käynnistää jatkoselvitykset puistojen perustamisedellytyksistä, ja parhaassa tapauksessa uusia kansallispuistoja pystytään perustamaan jo tämän hallituskauden aikana. Selvitysten jälkeen tehdään mahdolliset lakiesitykset puistojen perustamisista.
Ministeri Niinistön ehdotuksen ulkopuolelle jäi pitkälle toistakymmentä kansallispuistoehdotusta. Pääkaupunkiseudun näkökulmasta Porkkalan puuttuminen tuntuu pettymykseltä, mutta siihen aiotaan palata Suomenlahti-teemavuoden yhteydessä 2014, jolloin merellisten suojelualueiden verkkoa tarkastellaan. Porkkalan kansallispuisto täydentäisi hienosti pääkaupunkiseudun viherkehää, johon jo kuuluvat Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot sekä muutamat muut suojelualueet. Helsingin seudun miljoonaväestön piirissä kansallispuistoilla ja retkeilyalueilla on poikkeuksellisen suuri merkitys ja kysyntä.
Myös muiden nyt tältä kierrokselta syrjään jääneiden ehdotusten luontoarvot ovat huomattavia, ja ympäristöministeriö aikookin tehdä ehdotuksia niiden turvaamiseksi. Kansallispuiston perustaminen ei tietenkään ole ainoa keino, jolla luonnon monimuotoisuuden säilyminen voidaan varmistaa. Etenkin Oulun eteläpuoleisessa Suomessa metsien ja soiden suojeluasteet ovat kovin alhaiset, joten suojelutoimia tarvitaan laajalti.
Joka tapauksessa kaikki neljä jatkoselvitykseen menevää kansallispuistohanketta ovat hyviä, ja niille on syytä toivottaa menestystä. Käsivarren Suurtunturit edustavat sellaista pohjoisen luontotyyppiä, jota ei kansallispuistoverkossa vielä ole. Olvassuo Pudasjärven, Puolangan ja Utajärven kunnissa taas on laaja erämainen aapasuoalue, Konnevesi edustaa hienosti keskisuomalaista ja pohjoissavolaista järviluontoa ja Teijo puolestaan rannikon mantereista, rehevää ja rikasta luontoa.
Ympäristöministeri Niinistön kansallispuistoehdotusta on syytä tervehtiä ilolla: Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi tarvitaan kansallispuistoverkon täydentämistä. Neljän uuden puiston esittäminen on reipas veto; toivottavasti ne kaikki saadaan vietyä maaliin vielä tällä hallituskaudella.
Muun hyvän lisäksi kansallispuistot tarjoavat kaikille kansalaisille virkistys- ja retkeilymahdollisuuksia sekä matkailuyrittäjille työtä.
by Timo Juurikkalan blogi | 8.11.2012 | Blogit
Viime päivien kotimainen ykkösuutinen on ollut Talvivaaran kaivos – taas kerran! Happamia, nikkeli-, uraani- ja suolapitoisia vesiä on vuotanut kipsisakka-altaasta varoaltaisiin ja myös kaivosalueen ulkopuolelle suuria määriä. Talvivaaran ympäristöongelmien historia on kaiken kaikkiaan murheellinen: voimakkaita hajuhaittoja, toistuvia vuotoja, kuolleita lintuja ja jopa menehtynyt työntekijä! Eikä kaivos ole edes toiminut vielä kovin monta vuotta.
On vaikea uskoa, että tällainen ympäristökatastrofi on mahdollinen 2010-luvun Suomessa, jota on jopa pidetty ympäristönsuojelun mallimaana!
Kainuun ELY-keskuksen toiminta vaikuttaa hämmentävän lepsulta. Vakavat päästöongelmat ovat seuranneet toisiaan, mutta vastuullinen valvontaviranomainen on vain tyytynyt jakamaan kasapäin huomautuksia. Kaivosyhtiö on selkeästi ja toistuvasti epäonnistunut ympäristöasioidensa hoidossa. Valvovalta viranomaiselta olisi odottanut – ja odotetaan edelleen – järeämpiä toimia. Löperön valvonnan seuraamuksena on vaarassa syntyä laajamittainen ympäristötuho, jos ei nyt niin seuraavalla kerralla. Korkealla riskitasolla mennään.
Keskustapuolue ajoi viime hallituskaudella väkisin läpi aluehallintouudistuksen, jossa ympäristökeskukset yhdistettiin tiepiirien ja TE-keskusten kera ELY-keskuksiksi. Mitä ilmeisimmin ympäristönsuojelun valvontaa heikentää nyt se, että elinkeino- ja ympäristöasiat ovat samassa putiikissa. Elinkeinotoiminnan edistäminen tunkee sordiinoa ympäristövalvonnan suuhun.
Ainoa oikea ratkaisu tällä hetkellä olisi se, että kaivoksen toiminta keskeytetään siihen saakka, että hyvä ympäristönsuojelun tila voidaan varmistaa.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että koko jättimäinenn 60 hehtaarin kipsisakka-allas on tiivistettävä kokonaan uudelleen. Nyt on meneillään jo kolmas vuoto – on jokseenkin varmaa, että ilman altaan suojauksien perusteellista uudistamista ohut muovikalvo repeää yhä uudelleen ja uudelleen.
Lisäksi nyt käyttöön otettujen varoaltaiden suojaustasoa on nostettava. Varoaltaiden pohjat ovat lehtitietojen mukaan moreenia ja turvetta, joten myrkylliset, happamat ja suolaiset vedet tihkuvat niiden pohjan läpi päätyen pinta ja/tai pohjavesiin.
Valitettavasti ympäristöministeri Ville Niinistöllä (vihr) ei ole lainmukaisia mahdollisuuksia puuttua Talvivaaran tai edes ELY-keskuksen toimintaan. Hän on sentään ryhtynyt toimenpiteisiin toisin kuin elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok), jonka hallinnonalan ohjauksessa ELY-keskukset ovat.
Talvivaara-tapaus on mykistävä episodi suomalaisen ympäristönsuojelun historiassa. Yksittäisenä tapauksena se on osoitus ympäristöluvituksen ja -valvonnan perusteellisesta epäonnistumisesta sekä ennen kaikkea rahanahneen yhtiön piittaamattomuudesta, huolimattomuudesta ja puutteellisesta osaamisesta.
Mykistävä ja pysäyttävä Talvivaara-tapaus on myös siksi, että pohjoiseen Suomeen on lähivuosina tuloillaan laajamittainen kaivosbuumi. Lainsäädäntöä on pikaisesti korjattava ja valviontaviranomaisia vahvistettava, jotta talvivaaralaisuudesta ei muodostu maan tapaa!
by Timo Juurikkalan blogi | 8.11.2012 | Blogit
Viime päivien kotimainen ykkösuutinen on ollut Talvivaaran kaivos – taas kerran! Happamia, nikkeli-, uraani- ja suolapitoisia vesiä on vuotanut kipsisakka-altaasta varoaltaisiin ja myös kaivosalueen ulkopuolelle suuria määriä. Talvivaaran ympä…
by Timo Juurikkalan blogi | 8.11.2012 | Blogit
Viime päivien kotimainen ykkösuutinen on ollut Talvivaaran kaivos – taas kerran! Happamia, nikkeli-, uraani- ja suolapitoisia vesiä on vuotanut kipsisakka-altaasta varoaltaisiin ja myös kaivosalueen ulkopuolelle suuria määriä. Talvivaaran ympä…
