mennessä Timo Juurikkalan blogi | 5.1.2015 | Blogit
Vaaka heilahtaa kolmisen kiloa korkeammille lukemille kuin ennen joulua. Taannoisessa kyselyssä suomalaisilta tiedusteltiin, mikä joulussa on parasta. Voiton vei se, että ”saa yölläkin syödä”! Kerran vuodessa Pekka Puskan terveysvalistus hellittää otteensa…
Öisinkin on siis tullut evästettyä, ja niinpä kinkku alkaa
olla lopussa viimeisiä viipaleita myöten. Ei tässä muuta ylvästelyn aihetta ole
kuin se, ettei ruokahävikkiä ole syntynyt.
Kaiken kaikkiaan ruoka aiheuttaa
varsin huomattavan osan kasvihuonekaasupäästöistä – suomalaisten kulutuksen ilmastovaikutuksista neljännes syntyy ruuasta.
Yllättävän iso osa on myös ruokahävikillä, sillä heitämme kotitalouksissa vuosittain
keskimäärin 20-30 kiloa ruokaa roskiin per henkilö.
Ravintoloissa ja laitoksissa hävikki on vielä suurempi.
Ilahduttavasti tähän on puututtu esimerkiksi Jyväskylässä sekä
kotikaupungissani Vantaalla, jossa ruokapalveluista vastaava kaupungin omistama
yhtiö Vantti Oy on alkanut jakaa ylijäämäruokaa järjestöille. Hankkeeseen ovat
kaikki osapuolet olleet tyytyväisiä, ja mallin soisikin yleistyvän koko maahan.
Hävikin vähentämistäkin enemmän ruuan ilmastopäästöihin voi
vaikuttaa valinnoilla – käytännössä lisäämällä kasvisten ja kalan osuutta ja
vähentämällä punaista lihaa. Pihvin ystävälle tämä on tietysti kova rasti,
mutta onneksi ei ole pakko ryhtyä totaalikieltäytyjäksi.
Yksi kompromissi on siirtyä kokolihasta enemmän makkaraosastolle.
Makkara on piintyneelle lihansyöjälle herkkua, ja sen valmistukseen käytetään sentään
jauhoja ja myös eläinten vähäarvoisempia osia kuten kamaraa ja kalvoja. Makkarakin
siis osaltaan vähentää ruokahävikkiä!
mennessä Eve Rämö | 24.12.2014 | Blogit
On joulunaika. Koko maa hiljenee ja tänä vuonna valkoinen lumi luo joulurauhaa.
Ystäväni Liisa puhui viisaita syntymäpäiväpuheessaan. Teemme asioita jotka ovat kiireellisiä, emmekä asioita jotka ovat tärkeitä. Kiireiltämme meillä ei … Lue lisää
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.12.2014 | Blogit
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.12.2014 | Blogit
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.12.2014 | Blogit
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.12.2014 | Blogit
Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on jo kauan sitten julistanut, että hajajätevesisääntely on ”maalaisjärjen vastainen jo syntyessään”. Ministerin ja kokoomuksen mielestä vessavesiä voi lutrata maastoon ja vesistöihin miten kukin lystää.
Jokseenkin ensi töikseen kuluneena syksynä Grahn-Laasonen
ilmoitti hajajätevesisääntelyn joutuvan uuteen tarkasteluun. Tähän ilmeisesti
vaikuttivat sekä hänen omat aiemmat kannanottonsa että perussuomalaisten ja eräiden
keskustalaisten ulostulot.
Vuonna 2003 säädetystä hajajätevesiasetuksesta nousi kohu ”nolkyt-luvun”
lopulla, kun sääntely koettiin liian tiukaksi ja jäykäksi. Viime vaalikaudella
2011 asetusta uudistettiin niin, että tiukat puhdistusvaatimukset koskevat vain
ranta- ja pohjavesialueita. Samalla määräaikoja pidennettiin ja ikääntyneet (”mummon
pissa”!) kansalaiset vapautettiin kokonaan velvoitteista. Myös sosiaalisin
perustein on mahdollissta saada määräaikaista lykkäystä jätevesiremontteihin.
Nyt Grahn-Laasonen on ilmoittanut, että asetuksen takarajaa
venytetään keväästä 2016 kahdella vuodella ja että koko sääntely arvioidaan
uudelleen. On murheellista, että istuva ympäristöministeri sortuu
populistiselta pohjalta vanhaan tuttuun hajajätevesihumppaan.
Määräajan jatkaminen ei sinänsä ole katastrofi, sillä reilun
sadantuhannen kiinteistön remontit eivät todennäköisesti millään onnistuisi
kevääseen 2016 mennessä. Siihen on nimittäin aikaa enää yksi kesä.
Mutta asetuksen ja koko hajajätevesisääntelyn
kyseenalaistaminen ja laittaminen ”uuteen selvitykseen” on hämmästyttävä veto
ympäristöministeriltä. Nyt koko homma ja jätevesiasioiden kuntoonsaattaminen seisoo
niin kauan, kunnes ”lopullinen” ratkaisu on tiedossa. Ja kuka enää ylipäätään
luottaa siihen, että seuraava ratkaisu pitää? Lainsäädännön pitäisi olla
johdonmukaista.
Koko asian pääpihvi on kuitenkin ympäristönsuojelu.
Nykyaikaisen maalaisjärjen mukaista on, että jätevesiä ei voi puhdistamatta
laskea luontoon. Vessavedet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymisen lisäksi
pohjavesien ja kaivojen pilaantumisvaaraa sekä hygieenisiä haittoja. Ei pelkkä
saostuskaivo (joka pysäyttää vain pökäleet) ehkäise näitä riskejä. Nyt
vessavesien laskeminen luontoon saa jatkua ennalta määräämättömän ajan.
Vuoden 2011 uudistus tehtiin huolellisen harkinnan jälkeen.
Tiukimmat vaatimukset koskevat vain herkillä alueilla olevia kiinteistöjä ja
lisäksi joustoa on sekä asukkaiden iän että elämäntilanteen perusteella.
Erittäin maalaisjärkistä lainsäädäntöä.
Ympäristönsuojelullisten ongelmien lisäksi Grahn-Laasosen
touhu aiheuttaa myös riskin korvausvaatimuksista. Kymmenet tuhannet
lainkuuliaiset kansalaiset ovat panneet toimeen jätevesiremontin. Jos sääntely
peruutetaan, on odotettavissa suuri määrä korvausvaatimuksia valtiolle – sen
johdosta että voimassa olevaa lakia on noudatettu. Ei suomalainen arvaa, että
säädettyjä lakeja peruutetaan.
Tempoilun johdosta koko hallituksen ja eri toten kokoomuksen
ympäristöpolitiikka herättää suurta kauhua. Kyse ei ole vain ympäristöministeri
Grahn-Laasosen sooloista – kokoomuksen ympäristöpolitiikka paljastaa kasvonsa.
