by Timo Juurikkalan blogi | 8.12.2014 | Blogit
Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että ”vihreällä on viisi miljoonaa sävyä”. Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.
Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut
puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun
täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta
ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun.
Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.
Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään
vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden
surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet
suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.
Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu,
koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden
hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa
ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan
luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle
suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi
menettää suuria taloudellisia hyötyjä.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun
täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään
vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä
varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut
siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu
joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.
Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan
itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena
soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.
Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin
huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta
olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta
nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.
by Sirpa Siru Kauppinen | 4.12.2014 | Blogit
Fennovoiman rakentamiseen liittyy suuret taloudelliset riskit, joilla on myös elinkeinopoiittisia vaikutuksia. Tämän lisäksi Fennovoima lisää voimakkaasti Suomen energiahuollon Venäjä-riippuvuutta. Fortumin mukaantulo tässä vaiheessa osoittaa miten Ven…
by sirpakauppinen.fi/blog/all | 4.12.2014 | Blogit
Fennovoiman rakentamiseen liittyy suuret taloudelliset riskit, joilla on myös elinkeinopoiittisia vaikutuksia. Tämän lisäksi Fennovoima lisää voimakkaasti Suomen energiahuollon Venäjä-riippuvuutta. Fortumin mukaantulo tässä vaiheessa osoittaa miten Ven…
by Anniina Kostilainen | 30.11.2014 | Blogit
Östersundomin yleiskaavaluonnoksen nähtäville panoa käsitellään Vantaan kaupunginhallituksessa 1.12.2014
Östersundomin kaavaluonnos on valtavan ongelmallinen. Toteutuessaan kaava aiheuttaa luonnolle todella kovaa kuormitusta. Kaavaan merkityt viheryhteydet ovat kapeita, joissakin kohdissa suoranainen vitsi. Kaavaluonnoksessa … Lue lisää
by Timo Juurikkalan blogi | 30.11.2014 | Blogit
Fennovoiman ydinvoimalan periaatelupa tulee lähiaikoina ratkaisuun eduskunnassa. Koko hanke on poikkeuksellisen riskialtis, ja jopa monet ydinvoimauskovaiset vastustavat sitä.
Vantaalla on oma erityinen suhteensa Fennovoimaan, onhan
Vantaan Energia Oy kunnallisista omistajista suurin ja yhtiön toimitusjohtaja
Pertti Laukkanen kotimaisesta omistuksesta vastaavan Voimaosakeyhtiö SF:n
hallituksen puheenjohtaja.
Vantaan Energia on vielä tänä syksynä lisännyt osuuttaan
Fennovoimasta – hämmästyttävän piittaamattomalla tavalla, kuulematta ja
informoimatta omistajiaan Vantaata ja Helsinkiä. Yhtiö on sitonut veronmaksajien
varoja äärimmäisen epävarmaan hankkeeseen.
Fennovoiman riskeistä yksi on ulkopolitiikka. Seuraavassa mahdollisessa
pakoteaallossa ydinenergiayhteistyö voi olla mukana. Siihen hanke kaatuisi.
Fennovoiman periaatelupa on poikkeuksellinen, koska siinä on
ehto EU/ETA-omistuksen 60 prosentin vähimmäisosuudesta. Yhtiö on kaukana tuosta
tavoitteesta. Täydentäminen on vaikeaa, koska yrityksissä tehdään riskiarviot
ennen pääomien sitomista. Fennovoiman kohdalla arviot näyttävät tulenpunaista.
Kunnallisilla sähköyhtiöillä on vaihtoehtoja: panokset
voidaan panna uusiutuvaan kotimaiseen energiaan. Jos pääomia sidotaan
Fennovoimaan, niitä ei ole käytettävissä muuhun.
Myös taloudellisesti Fennovoimaan satsaaminen on hyvin riskaabelia.
Arvioitu ydinsähkön omakustannushinta on korkeampi kuin 2020-luvun ennustettu
markkinahinta. Laskelmien mukaan Fennovoima alkaakin tuottaa voittoa vasta aikaisintaan
2030-luvun lopulla – jos silloinkaan. Mukana oleminen edellyttää yltiöoptimistisia
laskelmia.
Fennovoiman rakennusvaihe kestää varmasti vähintään 2020-luvun
loppupuolelle. Koko tämän ajan – ja myös sen jälkeen – laitoksen toiminta on
Kremlin vallassa. Rosatom on Venäjän valtion suorassa ohjauksessa.
Näiden moniulotteisten riskien johdosta Vantaan Energian
pitääkin irrottautua Fennovoimasta. Tämä päätös ei synny yhtiön istuvassa
hallituksessa, ja siksi Vantaan ja Helsingin on käytettävä omistajan valtaa.
(julkaistu Vantaan Sanomissa 29.11.2014)
by Timo Juurikkalan blogi | 30.11.2014 | Blogit
Fennovoiman ydinvoimalan periaatelupa tulee lähiaikoina ratkaisuun eduskunnassa. Koko hanke on poikkeuksellisen riskialtis, ja jopa monet ydinvoimauskovaiset vastustavat sitä.
Vantaalla on oma erityinen suhteensa Fennovoimaan, onhan
Vantaan Energia Oy kunnallisista omistajista suurin ja yhtiön toimitusjohtaja
Pertti Laukkanen kotimaisesta omistuksesta vastaavan Voimaosakeyhtiö SF:n
hallituksen puheenjohtaja.
Vantaan Energia on vielä tänä syksynä lisännyt osuuttaan
Fennovoimasta – hämmästyttävän piittaamattomalla tavalla, kuulematta ja
informoimatta omistajiaan Vantaata ja Helsinkiä. Yhtiö on sitonut veronmaksajien
varoja äärimmäisen epävarmaan hankkeeseen.
Fennovoiman riskeistä yksi on ulkopolitiikka. Seuraavassa mahdollisessa
pakoteaallossa ydinenergiayhteistyö voi olla mukana. Siihen hanke kaatuisi.
Fennovoiman periaatelupa on poikkeuksellinen, koska siinä on
ehto EU/ETA-omistuksen 60 prosentin vähimmäisosuudesta. Yhtiö on kaukana tuosta
tavoitteesta. Täydentäminen on vaikeaa, koska yrityksissä tehdään riskiarviot
ennen pääomien sitomista. Fennovoiman kohdalla arviot näyttävät tulenpunaista.
Kunnallisilla sähköyhtiöillä on vaihtoehtoja: panokset
voidaan panna uusiutuvaan kotimaiseen energiaan. Jos pääomia sidotaan
Fennovoimaan, niitä ei ole käytettävissä muuhun.
Myös taloudellisesti Fennovoimaan satsaaminen on hyvin riskaabelia.
Arvioitu ydinsähkön omakustannushinta on korkeampi kuin 2020-luvun ennustettu
markkinahinta. Laskelmien mukaan Fennovoima alkaakin tuottaa voittoa vasta aikaisintaan
2030-luvun lopulla – jos silloinkaan. Mukana oleminen edellyttää yltiöoptimistisia
laskelmia.
Fennovoiman rakennusvaihe kestää varmasti vähintään 2020-luvun
loppupuolelle. Koko tämän ajan – ja myös sen jälkeen – laitoksen toiminta on
Kremlin vallassa. Rosatom on Venäjän valtion suorassa ohjauksessa.
Näiden moniulotteisten riskien johdosta Vantaan Energian
pitääkin irrottautua Fennovoimasta. Tämä päätös ei synny yhtiön istuvassa
hallituksessa, ja siksi Vantaan ja Helsingin on käytettävä omistajan valtaa.
(julkaistu Vantaan Sanomissa 29.11.2014)
