Vahva metropolihallinto!

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit

Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.

Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja

niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.

Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.

Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.

Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.

Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!

Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.

Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.

Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.

Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.

Vahva metropolihallinto!

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit

Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.

Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja

niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.

Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.

Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.

Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.

Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!

Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.

Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.

Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.

Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.

Vahva metropolihallinto!

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 6.3.2013 | Blogit

Metropoliesiselvityksen loppuraportti on luovutettu ja siinä suositellaan Helsingin seudulle suuria muutoksia. Selvityshenkilöryhmä esittää kolme eri vaihtoehtoa.

Ykkössuosituksenaan työryhmä tarjoaa mallia ”Vahvat peruskunnat ja metropolihallinto”. Tässä vaihtoehdossa syntyisi neljä vahvaa kuntaa ja

niiden päälle metropolihallinto, jonka valtuusto valittaisiin suorilla vaaleilla. Metropolihallintoon koottaisiin seudullisella tasolla päätettäväksi kuuluvat asiat kuten metropolikaava ja sen toteutusohjelma, joukkoliikenne, työvoima-asiat, maahanmuuttajien kotoutuminen, ammatillinen koulutus ja asuntoasiat.

Raportin parasta antia on ehdotus metropolihallinnosta: se kantaisi vastuun alueen kehittämisestä kokonaisuutena ja hillitsisi kuntien välistä haitallista kilpailua. Tämä myös yksinkertaistaisi hallintoa, kun erilaiset kuntayhtymät kuten liikenteestä vastaava HSL, jäte- ja vesiasioista vastaava HSY sekä osa Uudenmaan liitosta fuusioitaisiin.

Metropolihallinto antaisi myös eväät yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja asuinalueiden eriytymisen ehkäisyyn, kun maankäytön ja rakentamisen suunnittelu ja myös toteutusjärjestys päätettäisiin seudullisella tasolla. Tässä mallissa pitäisi säätää erillinen metropolilaki, ja seutuhallinnolle olisi mahdollista myös siirtää tehtäviä valtionhallinnolta.

Mutta suositeltu malli herättää myös kysymyksiä: miten huolehditaan asukasvaikuttamisesta ja lähidemokratian kehittämisestä uusissa, entistä suuremmissa kunnissa? Ja hallinnollinen mullistus vetää miettiväiseksi: samanaikaisesti massiivisten kuntaliitosten kanssa pitäisi panna pystyyn vahva metropolihallinto kaikkine rakenteineen! Edessä olisi usean vuoden suururakka, hirveä hallinnollinen mylläkkä.

Kakkosvaihtoehtona selvittäjät esittävät kahta suurkuntaa ja niiden sekä valtion välistä sopimusyhteistyötä. Tällainen ratkaisu herättää melko paljon epäilyksiä, koska vahvan, laajentuneen pääkaupungin vastinparina olisi kehyskuntien yhteenliittymä. Näiden välistä veriåäistä kilpailua voisi olla vaikea hillitä, sillä seututasolle tulisi vain sopimuksiin perustuvaa yhteistyötä. Tähänastiset kokemukset tällaisen vapaaehtoisen yhteistyön tuloksista eivät ole kovin rohkaisevia!

Kolmantena mallina tuodaan esiin vahva metropolihallinto ja vaihtoehtoiset kuntarakenteet. Tämä versio perustuu osin kuntien kuulemisiin, ja siinä tarjotaan kunta- ja kunnanosaliitoksille erilaisia vaihtoehtoja. Todennäköistä on, että kuntien vastarinta tätä etenemistietä kohtaan olisi vähäisempää kuin muissa vaihtoehdoissa. Myös hallinnon myllerrys olisi pienempi; isoimmaksi urakaksi jäisi uudenlaisen metropolihallinnon rakentaminen. Tämä vaihtoehto pitää sisällään myös verotulojen tasauksen kuntien välillä.

Raportin luovutuksen jälkeen on varmaa, että keskustelu jatkuu kiivaana. Seuraavaksi ovat vuorossa kuntien lausunnot, joiden jälkeen hallituksen on linjattava jatkotoimista. Kokonaisuuteen vaikuttaa olennaisesti myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus, jota koskevat ehdotukset ovat tulossa julki parin viikon päästä.

Metropolialue on koko Suomen kehityksen ja tulevaisuuden kannalta keskeisessä asemassa. Hallintomallien muutoksille on polttava tarve, sillä tällä hetkellä kunnat kilpailevat toisiaan vastaan, yhdyskuntarakenne jatkaa hajautumistaan ja segregaation voimistuminen on vakava uhka. Koko seudun kehittämisestä ei ole vastuussa mikään taho.

Tämän takia tarvitaan vahva metropolihallinto. Nyt.

Uusi valtuutettu astuu kehiin

mennessä Riikka Åstrand | 2.3.2013 | Blogit

Uusi valtuustokausi on käynnistynyt ja nyt minä olen yksi niistä, jotka juhlavasti istuvat salissa ja tärkeinä tekevät päätöksiä vantaalaisten elämään vaikuttavista asioista. Kiitos vain vielä teille 547:lle vantaalaiselle, jotka lähetitte äänilläni minut tuohon saliin. Kauden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa minut lisäksi nimitettiin Vihreiden edustajaksi opetuslautakuntaan yhdessä Vaula Norrenan kanssa. Valtuutetun ja opetuslautakunnan jäsenen tehtävät tulevat pitämään aivot liikenteessä ja kalenterin täytenä tulevien neljän vuoden aikana. Ehkä myös muutamia sydämen tykytyksiä on luvassa, kun oikein päästään vauhtiin.

Alkuvuosi on mennyt kouluttautuessa joka viikko erilaisiin teemoihin, joiden myötä päätösten tekemisen taustalle saa parempaa tietopohjaa. Ylihuomenna on ensimmäinen varsinainen valtuuston kokous, jossa on jo enemmän kovaa asiaakin.

Lehdissä, ja jonkin verran myös valtuustosalissa, kohistaan Myyrmäkeen hyväksyttäväksi esitettävästä kaavasta, jonka valmistelussa ehkä on ollut näppinsä pelissä myös pahemman luokan roistoksi nimetyllä  arkkitehtitoimisto Forma-Futuralla. Itse en jaksaisi aiheesta kiihkoilla. Antaa poliisin tutkia tutkittavansa, pohditaan me nyt sitä, onko kaava ja uudet kerrostalot järkeviä Vantaan kannalta. Tässä tilanteessa tontista saatavat 10 miljoonan myyntitulot Vantaalle sekä täydennysrakentaminen hyvien julkisten liikenneyhteyksien ja valmiin kaupunkirakenteen keskelle ovat mielestäni aika paljon tärkeämpiä kuin mahdolliset kytkökset mahdollisesti joskus jotain hämärää tehneeseen toimistoon, joka kuitenkin käsittääkseni hoitaa varsinaisen leipätyönsä ihan hyvin. Kaava siis eteenpäin minun puolestani.

Toinen keskustelua aiheuttava päätöskohta on mm. opetuslautakunnan johtosääntöön tehtävät muutokset. Kuulostaako kuivalta? Yleensä kai tällainen asia ei paljon keskustelua herättäisi. Nyt johtosääntömuutokset kuitenkin liittyvät koulujen johtokuntien lopettamiseen ja erinäisiin muihin kouluihin liittyviin toimintatapamuutoksiin. Vaikka koulujen toimintatavat ovat minulle yksi isoin kiinnostuksen kohde, en ole oikein osannut muodostaa vahvaa kantaa tähän johtokuntien lopettamisasiaan. Ymmärrän, että niissä kouluissa, joissa on ollut aktiivinen ja toimiva johtokunta, tämä päätös riipii ja kovasti. Toisaalta käsittääkseni hyvin monissa vantaalaisissa kouluissa ei ole toimivaa johtokuntaa. Niihin johtokuntien tilalle suunniteltu uusi toimintamalli, jossa vanhemmat voivat osallistua vähemmän sitovasti uudenlaisiin vähintään kahdesti vuodessa järjestettäviin yhteisiin kokouksiin, saattaa sopia paremmin. Koska johtokunnat nyt on joka tapauksessa päätetty lakkauttaa, on tärkeintä, että pidetään huolta siitä, että vanhemmille jää edelleen tarpeeksi hyvät vaikuttamiskanavat lastensa koulun asioihin. Siihen pyrimme Vihreän valtuustoryhmän kanssa vaikuttamaan maanantain kokouksessa.

Puoluesihteeriksi

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.2.2013 | Blogit

Ilmoitin eilen, että lähden mukaan kisaamaan Vihreän liiton puoluesihteerin tehtävästä. Mietin asiaa melko pitkään. Pystyisinkö hoitamaan homman hyvin? Mitä annettavaa minulla on puolueelle ja aatteelle?

Olen ollut tekemässä vihreää politiikkaa reilut 20 vuotta, ensin Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja monessa muussa kunnallisessa toimessa, sittemmin virkahommissa toimialajohtajana ja pari vuotta kansanedustajana. Nyt olen vihreän eduskuntaryhmän kansliassa poliittisen sihteerin sijaisuutta hoitamassa. Tuumaan, että tunnen poliittisen toiminnan ulottuvuuksia aika laajalti.

Olen ollut myös muissa töissä, neljännesvuosisadan erityisopettajana ja ”keski-iän välivuoden” taksikuskina. Jonkin verran on tuntumaa siis myös puolueen ulkopuoliseen elämään.

Näillä pohjilla minusta tuntuu, että pystyn suoriutumaan puoluesihteerin tehtävistä.

Puolueen poliittisesta linjasta päättävät enemmän muut toimijat kuin puoluesihteeri. Minusta luonto-, ilmasto- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin Vihreän liiton kovinta ydintä ja kannatan vahvaa ympäristöprofiilia. Kansan kahtiajaon torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös tärkeitä vihreitä tavoitteita.

Viimeaikainen susikeskustelu on ottanut minua aivan erityisesti pannuun; siitä huokuva meininki kertoo valitettavan paljon suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Meillä vallitsee outo pelon, vihamielisyyden, vastakkainasettelun ja sisäänpäin käpertyneisyyden ilmapiiri. Avoimuuden lisäämisellä, uupumattomalla keskustelemisella ja tiedon levittämisellä tällaisesta voidaan päästä kirkkaammille vesille. Julkisessa keskustelussa puoluesihteeri voi antaa oman panoksensa, ja minä olen siihen valmis.

Puoluesihteerikisa on vasta alkamassa. Tunnen tähän mennessä ilmoittautuneet kilpakumppanini Sallamaari Muhosen ja Lasse Miettisen aika hyvin ja uskon, että kilpailusta tulee reilu ja antoisa.

Puoluesihteeriksi

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.2.2013 | Blogit

Ilmoitin eilen, että lähden mukaan kisaamaan Vihreän liiton puoluesihteerin tehtävästä. Mietin asiaa melko pitkään. Pystyisinkö hoitamaan homman hyvin? Mitä annettavaa minulla on puolueelle ja aatteelle?

Olen ollut tekemässä vihreää politiikkaa reilut 20 vuotta, ensin Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja monessa muussa kunnallisessa toimessa, sittemmin virkahommissa toimialajohtajana ja pari vuotta kansanedustajana. Nyt olen vihreän eduskuntaryhmän kansliassa poliittisen sihteerin sijaisuutta hoitamassa. Tuumaan, että tunnen poliittisen toiminnan ulottuvuuksia aika laajalti.

Olen ollut myös muissa töissä, neljännesvuosisadan erityisopettajana ja ”keski-iän välivuoden” taksikuskina. Jonkin verran on tuntumaa siis myös puolueen ulkopuoliseen elämään.

Näillä pohjilla minusta tuntuu, että pystyn suoriutumaan puoluesihteerin tehtävistä.

Puolueen poliittisesta linjasta päättävät enemmän muut toimijat kuin puoluesihteeri. Minusta luonto-, ilmasto- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin Vihreän liiton kovinta ydintä ja kannatan vahvaa ympäristöprofiilia. Kansan kahtiajaon torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös tärkeitä vihreitä tavoitteita.

Viimeaikainen susikeskustelu on ottanut minua aivan erityisesti pannuun; siitä huokuva meininki kertoo valitettavan paljon suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Meillä vallitsee outo pelon, vihamielisyyden, vastakkainasettelun ja sisäänpäin käpertyneisyyden ilmapiiri. Avoimuuden lisäämisellä, uupumattomalla keskustelemisella ja tiedon levittämisellä tällaisesta voidaan päästä kirkkaammille vesille. Julkisessa keskustelussa puoluesihteeri voi antaa oman panoksensa, ja minä olen siihen valmis.

Puoluesihteerikisa on vasta alkamassa. Tunnen tähän mennessä ilmoittautuneet kilpakumppanini Sallamaari Muhosen ja Lasse Miettisen aika hyvin ja uskon, että kilpailusta tulee reilu ja antoisa.

Puoluesihteeriksi

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 22.2.2013 | Blogit

Ilmoitin eilen, että lähden mukaan kisaamaan Vihreän liiton puoluesihteerin tehtävästä. Mietin asiaa melko pitkään. Pystyisinkö hoitamaan homman hyvin? Mitä annettavaa minulla on puolueelle ja aatteelle?

Olen ollut tekemässä vihreää politiikkaa reilut 20 vuotta, ensin Vantaan kaupunginvaltuutettuna ja monessa muussa kunnallisessa toimessa, sittemmin virkahommissa toimialajohtajana ja pari vuotta kansanedustajana. Nyt olen vihreän eduskuntaryhmän kansliassa poliittisen sihteerin sijaisuutta hoitamassa. Tuumaan, että tunnen poliittisen toiminnan ulottuvuuksia aika laajalti.

Olen ollut myös muissa töissä, neljännesvuosisadan erityisopettajana ja ”keski-iän välivuoden” taksikuskina. Jonkin verran on tuntumaa siis myös puolueen ulkopuoliseen elämään.

Näillä pohjilla minusta tuntuu, että pystyn suoriutumaan puoluesihteerin tehtävistä.

Puolueen poliittisesta linjasta päättävät enemmän muut toimijat kuin puoluesihteeri. Minusta luonto-, ilmasto- ja ympäristöasiat ovat kuitenkin Vihreän liiton kovinta ydintä ja kannatan vahvaa ympäristöprofiilia. Kansan kahtiajaon torjuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat myös tärkeitä vihreitä tavoitteita.

Viimeaikainen susikeskustelu on ottanut minua aivan erityisesti pannuun; siitä huokuva meininki kertoo valitettavan paljon suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta. Meillä vallitsee outo pelon, vihamielisyyden, vastakkainasettelun ja sisäänpäin käpertyneisyyden ilmapiiri. Avoimuuden lisäämisellä, uupumattomalla keskustelemisella ja tiedon levittämisellä tällaisesta voidaan päästä kirkkaammille vesille. Julkisessa keskustelussa puoluesihteeri voi antaa oman panoksensa, ja minä olen siihen valmis.

Puoluesihteerikisa on vasta alkamassa. Tunnen tähän mennessä ilmoittautuneet kilpakumppanini Sallamaari Muhosen ja Lasse Miettisen aika hyvin ja uskon, että kilpailusta tulee reilu ja antoisa.