by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luvulla, mutta tilanteen paraneminen on tyssännyt 90-luvulle.
Vantaanjoen suurin kuormittaja on maatalous, mutta sen lisäksi vedenlaatua heikentävät jätevedenpuhdistamot usein toistuvine ohijuoksutuksineen, haja-asutuksen jätevedet sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman päästöt. Kaikkiin näihin on puututtava, jotta vedenlaatu saadaan pysyvästi hyvälle tolalle.
Miljoonan ihmisen Vantaanjoki voidaan nostaa vesiensuojelun kärkikohteeksi, jossa laajalla yhteistyöllä haetaan tehokkaita, uusimman tutkimustiedon mukaisia keinoja vesistön tilan parantamiseksi. Vantaan kaupunki on luonteva vetäjä ja koollekutsuja jokiprojektin käynnistämiseksi. Vantaanjoen tilaa parantavat keinot tepsivät myös useimpiin muihin rannikon jokiin, ja siksi tällaisella pilottihankkeella on laajempaakin merkitystä Suomenlahden ja koko Itämeren tilan parantamisessa.
Maanviljely rehevöittää vesistöjä merkittävästi, mutta tarkkaan kohdennetuilla toimenpiteillä päästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaasti. Erityistä huomiota vaativat kaltevat rantapellot sekä sellaiset lohkot, jotka ovat usein tulvien alla. Näiden osalta pitää harkita jopa kesannointia. Uusimpia tutkimustuloksia esimerkiksi ravinteiden sidonnasta peltomaahan pitää hyödyntää. Suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustaminen on myös tehokasta vesiensuojelua. Maanviljelijät tarvitsevat tila- ja lohkokohtaista täsmäneuvontaa, jotta vesiensuojelutoimet voidaan kohdistaa viisaimmalla tavalla.
Vantaanjoella on lukuisia jätevedenpuhdistamoja, joiden toimintaa voidaan tehostaa. Erityinen ongelma on taajaan toistuvat ohijuoksutukset, jolloin puhdistamattomia jätevesiä lasketaan sellaisenaan jokeen. Tarvitaan viemäriverkkojen ja puhdistamoiden saneerauksia, jotta raakaa jätevettä ei missään tilanteessa päästetä vesistöön. Hulevesiä varten on rakennettava erilliset järjestelmät imeytys- ja viivytysalueineen, jotta runsaatkaan sateet eivät ehkäise viemärivesien puhdistusta.
Vantaanjoen valuma-alueella on edelleen tuhansia asumuksia, joiden jätevedet valuvat saostuskaivojen kautta jokeen. Hajajätevesilakien mukaisiin ratkaisuihin siirtymistä voidaan nopeuttaa tehostetulla neuvonnalla ja kannustamalla kotitalouksia etupainotteisiin ratkaisuihin. Myös kuntien ympäristönsuojelumääräyksillä voidaan vähentää päästöjä.
Puhdasvetinen joki on asukkaille aarre. Sen äärellä on mukava liikkua, eikä kalastajien, melojien tai uimareiden tarvitse aprikoida veden terveysvaikutuksilla. Joen varteen voidaan rakentaa kansalaisten iloksi uima-, onki- ja nuotiopaikkoja; erityisen suuri merkitys tällä on vähävesistöisessä Vantaan kaupungissa. Mikä on mukavampaa kuin onkia kesäiltana ahvenia kotijoen rannassa, paistaa niitä tahi makkaroita nuotiolla ja pulahtaa välillä raikkaaseen veteen uimaan!
Vantaanjoki on luonnostaan tulva-aikoina savesta samea, mutta veden laadun paraneminen näkyy ennen pitkää myös veden kirkastumisena. Hyvälaatuisessa vedessä viihtyvät monenlaiset kalat, ravut, simpukat sekä pieneliöt. Virtavesiaktiivit ovat jo pitkään tehneet hyvää työtä taimenen elinolosuhteiden parantamiseksi Vantaanjoella ja sen sivupuroissa, mutta vaelluskalojen lisääntymistä haittaa heikko ja voimakkaasti vaihteleva vedenlaatu. Mitä parempi koti joki on taimenelle, sitä parempi virkistyskohde se on myös ihmisille.
Vantaanjoki-hankkeeseen pitää haastaa mukaan kaikki valuma-alueen kunnat Helsingistä Riihimäelle, maaseutuviranomaiset, vesilaitokset, lentoasema, alueen maanviljelijät sekä erilaiset kansalaisjärjestöt ja muut toimijat. Rahoitustukea hankkeelle on mahdollista hakea valtiolta ja EU:lta. Tehostetuilla vesiensuojelutoimilla on mahdollista saada joen vedenlaatu hyvälle tolalle jo viidessä vuodessa – kun vain toimeen ryhdytään.
Projektin luonteva vetäjä on Vantaan kaupunki. Vantaan vihreät haluavat, että haasteeseen tartutaan: Vantaanjoen kunnolla on suuri merkitys miljoonan ihmisen virkitysmahdollisuuksiin sekä Suomenlahden vesiympäristön tilaan. Erityisen paljon terve ja hyväkuntoinen joki parantaa vantaalaisten elämänlaatua.
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Timo Juurikkalan blogi | 4.10.2012 | Blogit
Vantaan kaupungin läpi virtaa joki, joka on yksi maan tärkeimmistä: sen lähipiirissä asuu miljoona suomalaista. Vantaanjoki on suosittu virkistys- ja kalastuskohde, jonka arvoa vähentää heikko veden laatu. Joen tila oli huonoimmillaan 1960-luv…
by Petteri Niskanen | 3.10.2012 | Blogit
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
by Petteri Niskanen | 3.10.2012 | Blogit
Vantaan Sanomien toimittaja kysyi viime viikon lopulla mielipidettäni ilmaisesta joukkoliikenteestä. Ilmaisessa joukkoliikenteessä ei ole mitään järkeä oli yksi harvoista sitaateista, joka pääsi lehteen saakka. Ilmaisen joukkoliikenteen suurin ongelma on se, että se maksaa. Pienempinä haittoina voi pitää kansanterveydellisiä vaikutuksia kun matkustajia siirtyy kevyestä liikenteestä myös lyhyillä yhteysväleillä sekä yhdyskuntarakennetta hajottavaa vaikutusta. Lipputulot ovat Vantaalla noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä kattaa noin puolet liikenteen kustannuksista. Nämä menetettäisiin mikäli siirryttäisiin ilmaiseen liikenteeseen. Tämän lisäksi ilmainen liikenne houkuttelisi uusia käyttäjiä, joiden palvelemiseksi myös tarjontaa tulisi lisätä. Karkeasti laskien 25 %:n lisäys matkustajamäärissä lisäisi vuotuisia kustannuksia 25 miljoonalla eurolla. Ilmaisen joukkoliikenteen hintalappu olisi 75 miljoonaa euroa, eli kahden kunnallisveroprosentin tuoton verran. Tuskin kukaan uskoo, että veroprosentti olisi joukkoliikenteen rahoittamiseksi jatkossa 21 %.
Tallinnan rahoittaa ilmaisen joukkoliikenteen karsimalla tarjontaa: vuoroja sekä linjoja. Seurauksena on todennäköisesti täpötäydet bussit, sekä suuri joukko pysäkeille jääviä matkustajia. Kun joukkoliikenteen luotettavuus kärsii, matkustajat siirtyvät oman auton käyttöön. Tästä saatiin meilläkin esimakua VR:n liikenneongelmien yhteydessä. Ilmainen joukkoliikenne on mahdollista vain mikäli samalla kasvatetaan määrärahoja niin reilusti, että ilmaisuuden lisäksi resursseja riittää vielä liikenteen kehittämiseen. Tämä ei näytä olevan kuntien tahtotila.
Helsingin Seudun Liikenne HSL-kuntayhtymä kuuli tiistaina yhteenvedon jäsenkuntien antamista lausunnoista koskien kuntayhtymän vuoden 2013 talousarviota. Kaikkien kuntien yhteinen viesti oli että matkalippujen hintoja tulisi korottaa vähintään kustannusten kasvua vastaavalla osuudella. Siirtymää kohti ilmaista joukkoliikennettä ei ollut havaittavissa. Pikemminkin päinvastoin. Yleinen trendi lausunnoissa oli myös halu olla pienentämättä kunnan sisäisten matkojen sekä kuntarajat ylittävien matkojen hinnaneroa. Helsinki haluaa pitää sisäisen lipun edullisena koska suurin osa kuntalaisista matkustaa sillä. Espoo ja Vantaa taas haluavat korottaa seutulipun hintoja nykyistä enemmän, koska suurin osa kuntalaisista käyttää seutulippua. Vuoteen 2016 mennessä siirrytään uuteen vyöhykejärjestelmään, jolloin kuntien sisäiset liput poistuvat.
HSL:n perustamisvaiheessa sovittiin, että kunnat korvaavat ristikjkäin toisilleen joukkoliikenteen infrasta aiheutuvia kustannuksia. Käytännössä infrakorvaus muodostuu metron sekä kaupunkiratojen investoinneista sekä joukkoliikenneterminaaleista. Puolet kustannuksista jää sille kaupungille, jonka alueella investointi tapahtuu ja toinen puoli jyvitetään kaikkien jäsenkuntien kesken käytön mukaisessa suhteessa. Erimielisyyttä on vielä siitä vertaillaanko käyttöä kunnittain vai koko kuntayhtymän tasolla. Selvää on kuitenkin, että infrakorvauksesta on jo nyt muodostunut este kehyskuntien halukkuudelle liittyä HSL:n jäseniksi. Infrakorvaukset ovat 2013 yhteensä noin 70 miljoonaa, mistä 66 miljoonaa on Helsingin laskuttamaa käytön mukaan jyvitettävää korvausta. Kehäradan ja Länsimetron myötä myös Espoon ja Vantaan laskutus tulee kasvamaan. Koko infrakorvausjärjestelmä voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Kaupungit saavat ratoihin sijoittamansa rahat takaisin maan arvon nousun myötä tonttien myyntihinnoissa tai maankäyttökorvauksissa.
by Anniina Kostilainen | 2.10.2012 | Blogit
Uusi vaaliesitteeni on valmistunut tukiryhmän ahkeruuden ansiosta. Kiitos! Esitettä saa tulostaa ja jakaa vapaasti. Anniina 294
