Yksityistäminen ei ole ratkaisuautomaatti Vantaan Sanomat uutisoi eilen (20.6.2012) Vantaan ulkoistavan pikaisella aikataululla kaikki ympärivuorokautiset palvelutalonsa. Päätös vaikuttaa noin 300 palvelutaloasukkaan elämään. Ulkoistamisen myötä raukeavat SDP:n, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten […]
Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kaupungin talous- ja velkaohjelman tuleville vuosille. Valtapuolueet Kokoomus, Sosialidemokraatit, Perussuomalaiset sekä Keskusta ajoivat mittavia leikkauksia kaupungin tarjoamiin peruspalveluihin: muuan muassa noin sadan kouluavustajan vakanssin vähentämistä, ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön supistamista sekä kuntalaisille tarjottavien terveyspalveluiden leikkaamista. Vihreät esittivät ainoana ryhmänä yksimielisesti heikoimmassa asemassa oleviin kuntalaisiin kohdistuvista leikkauksista luopumista. Vastaavia puheenvuoroja kuultiin eräiltä vasemmiston edustajilta. Valtapuolueet korostivat puheenvuoroissaan toistuvasti, kuinka ensiarvoisen tärkeää olisi jälleen kerran löytää ohjelman taakse kaikkien poliittisten ryhmien laaja yksimielisyys.
Yksituumaisuus sokaisee!
Yksimielisyysvaatimuksen takaa paistoi lähestyvät kuntavaalit, sekä pelko irtopisteiden keruusta. Laajapohjaisen yksimielisyyden hakeminen on ollut pitkään vantaalainen, sekä myös kansallinen tapa toimia. Yksimielisyyttä tarvitaankin äärimmäisen hädän uhatessa. Usein on sanottu, että kansakunnan kyky löytää laaja yksituumaisuus pelasti Suomen talvisodassa. Mutta yksituumaisuuden vaatimuksesta on kehittynyt myös yksi tämän päivän yhteiskunnallisen keskustelun mantra jonka varjolla pusketaan lävitse milloin mitäkin hanketta. Yksituumaisuus sokaisee!
Keskeisten vaikuttajien vaatiessa yksimielisyyttä, muut jakautuvat nopeasti neljään joukkoon. Heihin, jotka alun perin ajattelivat asiasta näiden vaikuttajien kanssa samalla tavalla, heihin jotka haluavat siipeillä johtajia ajattelematta asiaa sen enempää, sekä kolmanteen ryhmään, joka lähipiirilleen kertoo ajattelevansa asiasta eri tavoin uskaltamatta tuoda näkemystään julkisesti esille. Pieneen vähemmistöön jäävät äänekkäät toisinajattelijat, usein änkyröiksi leimatut. Osa heistä olisi toki eri mieltä vaikka päätös olisi sisällöltään mikä tahansa.
Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kaupungin talous- ja velkaohjelman tuleville vuosille. Valtapuolueet Kokoomus, Sosialidemokraatit, Perussuomalaiset sekä Keskusta ajoivat mittavia leikkauksia kaupungin tarjoamiin peruspalveluihin: muuan muassa noin sadan kouluavustajan vakanssin vähentämistä, ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön supistamista sekä kuntalaisille tarjottavien terveyspalveluiden leikkaamista. Vihreät esittivät ainoana ryhmänä yksimielisesti heikoimmassa asemassa oleviin kuntalaisiin kohdistuvista leikkauksista luopumista. Vastaavia puheenvuoroja kuultiin eräiltä vasemmiston edustajilta. Valtapuolueet korostivat puheenvuoroissaan toistuvasti, kuinka ensiarvoisen tärkeää olisi jälleen kerran löytää ohjelman taakse kaikkien poliittisten ryhmien laaja yksimielisyys.
Yksituumaisuus sokaisee!
Yksimielisyysvaatimuksen takaa paistoi lähestyvät kuntavaalit, sekä pelko irtopisteiden keruusta. Laajapohjaisen yksimielisyyden hakeminen on ollut pitkään vantaalainen, sekä myös kansallinen tapa toimia. Yksimielisyyttä tarvitaankin äärimmäisen hädän uhatessa. Usein on sanottu, että kansakunnan kyky löytää laaja yksituumaisuus pelasti Suomen talvisodassa. Mutta yksituumaisuuden vaatimuksesta on kehittynyt myös yksi tämän päivän yhteiskunnallisen keskustelun mantra jonka varjolla pusketaan lävitse milloin mitäkin hanketta. Yksituumaisuus sokaisee!
Keskeisten vaikuttajien vaatiessa yksimielisyyttä, muut jakautuvat nopeasti neljään joukkoon. Heihin, jotka alun perin ajattelivat asiasta näiden vaikuttajien kanssa samalla tavalla, heihin jotka haluavat siipeillä johtajia ajattelematta asiaa sen enempää, sekä kolmanteen ryhmään, joka lähipiirilleen kertoo ajattelevansa asiasta eri tavoin uskaltamatta tuoda näkemystään julkisesti esille. Pieneen vähemmistöön jäävät äänekkäät toisinajattelijat, usein änkyröiksi leimatut. Osa heistä olisi toki eri mieltä vaikka päätös olisi sisällöltään mikä tahansa.
Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kaupungin talous- ja velkaohjelman tuleville vuosille. Valtapuolueet Kokoomus, Sosialidemokraatit, Perussuomalaiset sekä Keskusta ajoivat mittavia leikkauksia kaupungin tarjoamiin peruspalveluihin: muuan muas…
Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kaupungin talous- ja velkaohjelman tuleville vuosille. Valtapuolueet Kokoomus, Sosialidemokraatit, Perussuomalaiset sekä Keskusta ajoivat mittavia leikkauksia kaupungin tarjoamiin peruspalveluihin: muuan muas…
Vantaan kaupunginvaltuusto hyväksyi eilen kaupungin talous- ja velkaohjelman tuleville vuosille. Valtapuolueet Kokoomus, Sosialidemokraatit, Perussuomalaiset sekä Keskusta ajoivat mittavia leikkauksia kaupungin tarjoamiin peruspalveluihin: muuan muas…
Kuka pelastaisi eurooppalaiset itseltään? Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien C-osastolla lauantaina 16.6.2012. CHAPPATTE-Merkel-Hollande, Published May 15, 2012 in The new kid on the block. Original Article at Witterings from Witney http://witteringsfromwitney.com/the-new-kid-on-the-block/chappatte-merkel-hollande/ […]
Tämän päivän hesarissa on juttu ruoka-avun asiakkaista. Jutussa tuodaan ilmi, että usein luullaan monien ruoka-avun asiakkaiden jonottavan ruokaa vain säästääkseen.
Olen itse ollut myös ruoka-avun asiakkaana ja myös lahjoittanut sinne asioita. Kokemuksesta voin sanoa, että ei siellä kukaan huvikseen seiso. Itseäni häiritsi suuresti uskonnon pakkosyöttö jakopisteellä. Tilaisuudessa on jonkinlainen jumalanpalvelus ennen kun ruokaa pääsi omalla vuoronumerollaan hakemaan. Monille tämä on toki tärkeä sosiaalinen tilanne ja tapa purkaa tunteitaan, mutta itselleni kokemukset ovat olleet ahdistavia.
Myös katsoessaan muita asiakkaita ja jutellessa heidän kanssaan, huomaa, että monien ihmisten tilanne on oikeasti todella kurja. Eikä jonossa tosiaan näy pukumiehiä eikä kukaan ole tullut paikalle mersulla. Jonossa on kaiken ikäisiä, kokoisia, ja värisiä; joukossa on eläkeläisiä, opiskelijoita, perheitä, maahanmuuttajia, asunnottomia ja sairaita.
Vapaaehtoiset tuntevat monia asiakkaista ja monet ovat löytäneet ruoka-avusta uusia ystäviä. Kyseessä ei ole pelkkä ruoka-apu kyseessä on monen ihmisen tärkein sosiaalinen kohtaaminen.
Hesarin jutussa ilmeni, että monet eivät saa niitä tukia joihin ovat oikeutettuja. Luulenpa, että suurin osa ei edes tiedä mitä tukia heidän olisi mahdollista saada; ja vaikka tietäisivätkin, niin he eivät osaa tai jaskamiseltaan eivät kykene selviytymään tukiin liittyvästä byrokratiasta.
Jan Vapaavuori puhui kokoomuksen puoluekokouksessa, että tuloerot ovat terveen yhteiskunnan merkki. Miksi sitten tuloeroista hyötyy vain hyvin pieni osa väestöä, ja ne kenellä on jo valmiiksi vaikeaa kärsivät kokoajan enemmän?
Me tarvitsemme perustulon, jonka taso on riittävä minimitoimeentulo. Kaikilla pitää olla oikeus minimitoimeentuloon riippumatta siitä osaako täyttää lomaketta oikein ja palauttaa oikealle luukulle vai ei. Tarvitsemme myös jo olemassa olevan työn uudelleen jakamista (lyhyemmät työviikot/-päivät) sekä johtajien palkkojen kohtuullistamista (nykyiset eivät ole suhteessa yhtään mihinkään).
Perustulo ja progressiivinen verotus yhdessä on parasta. Kannustinloukut pienimmissä tuloluokissa poistuu. Korkeimpiin tuloluokkiin saattaa syntyä jonkinlaista kannustin loukkua, mutta se ei haittaa, sillä rikkaimmat tulisivat toimeen paljon vähemmälläkin. Raha on väärä motivointikeino silloin kun sitä on paljon.
Takaisin ruoka-apuun. On surullista, että ihmiset joutuvat turvautumaan tällaiseen. Niin kauan kun meillä ei ole taattua minimitoimeentuloa on monien ihmisten selviytyminen kiinni yksittäisistä aktiivisista ihmisistä, järjestöistä ja seurakunnista, jotka ruoka-apua järjestää.