Naistenpäivä ja kukkaset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.3.2015 | Blogit

Naistenpäivänä kiinnitetään huomiota tasa-arvoon ja siihen, miten naiset voisivat olla tasa-arvoisemmin mukana poliittisen ja taloudellisen vallan huipulla. Tapana myös on, että miehet noteeraavat lähipiirissään olevia naisia erityisellä huomaavaisuudella kuten kukilla, pienillä lahjoilla ja tavallista runsaammalla kohteliaisuudella.

Yhteiskuntamme on edelleen vahvasti sukupuolittunut. Tämä
näkyy muun muassa naisten vähäisempänä osuutena politiikan ja talouselämän
huippupaikoilla sekä palkkatasa-arvon puutteena – ja toisaalta miesten
lyhyempänä elinikänä ja suurempana osuutena erilaisesta syrjäytymisestä.

Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon edelläkävijänä, meillä on
poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat. On naisten töitä ja miesten
töitä, eivätkä erot monilla aloilla ole edes kaventumaan päin.

Tämä on outoa, koska eivät naiset ja miehet lopulta niin
hirveän erilaisia ole. Nykymaailman työelämässä jokseenkin kaikki työt sopivat
ihan yhtä hyvin tai huonosti sekä naisille että miehille.

On hyvä, että on naistenpäivä. Epätasa-arvoisista
rakenteista ja asenteista on syytä keskustella. Antti Rinteen lanseeraama ”äijäfeminismi”
on mainio aatesuunta. Monenlaiset lasikatot vaikuttavat vielä 2010-luvun Suomessa
naisten elämään.

Miestenpäivää ei yleisesti vietetä, vaikka semmoinen tiemmä
on olemassa joskus marras- vai oliko peräti helmikuussa. Ehkä silloin pitäisi
puhua lasilattioista, jotka voivat särkyä miehen alta. Millaiset yhteiskunnalliset
rakenteet aiheuttavat sen, että vangeista, syrjäytyneistä ja ennen aikojaan
kuolleista valtaosa on miehiä?

Mutta takaisin naistenpäivään – tasa-arvon pohtimisen
lisäksi myös huomaavaisuus ja kukkien ja suklaan antaminen läheisille on paikallaan.
Liian usein sellaistakaan ei tule tehdyksi.

Naistenpäivä ja kukkaset

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 8.3.2015 | Blogit

Naistenpäivänä kiinnitetään huomiota tasa-arvoon ja siihen, miten naiset voisivat olla tasa-arvoisemmin mukana poliittisen ja taloudellisen vallan huipulla. Tapana myös on, että miehet noteeraavat lähipiirissään olevia naisia erityisellä huomaavaisuudella kuten kukilla, pienillä lahjoilla ja tavallista runsaammalla kohteliaisuudella.

Yhteiskuntamme on edelleen vahvasti sukupuolittunut. Tämä
näkyy muun muassa naisten vähäisempänä osuutena politiikan ja talouselämän
huippupaikoilla sekä palkkatasa-arvon puutteena – ja toisaalta miesten
lyhyempänä elinikänä ja suurempana osuutena erilaisesta syrjäytymisestä.

Vaikka Suomea pidetään tasa-arvon edelläkävijänä, meillä on
poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat. On naisten töitä ja miesten
töitä, eivätkä erot monilla aloilla ole edes kaventumaan päin.

Tämä on outoa, koska eivät naiset ja miehet lopulta niin
hirveän erilaisia ole. Nykymaailman työelämässä jokseenkin kaikki työt sopivat
ihan yhtä hyvin tai huonosti sekä naisille että miehille.

On hyvä, että on naistenpäivä. Epätasa-arvoisista
rakenteista ja asenteista on syytä keskustella. Antti Rinteen lanseeraama ”äijäfeminismi”
on mainio aatesuunta. Monenlaiset lasikatot vaikuttavat vielä 2010-luvun Suomessa
naisten elämään.

Miestenpäivää ei yleisesti vietetä, vaikka semmoinen tiemmä
on olemassa joskus marras- vai oliko peräti helmikuussa. Ehkä silloin pitäisi
puhua lasilattioista, jotka voivat särkyä miehen alta. Millaiset yhteiskunnalliset
rakenteet aiheuttavat sen, että vangeista, syrjäytyneistä ja ennen aikojaan
kuolleista valtaosa on miehiä?

Mutta takaisin naistenpäivään – tasa-arvon pohtimisen
lisäksi myös huomaavaisuus ja kukkien ja suklaan antaminen läheisille on paikallaan.
Liian usein sellaistakaan ei tule tehdyksi.

Sote-vaalit luvassa

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 5.3.2015 | Blogit

Sote-uudistukselle tuli aikalisä, kun perustuslakivaliokunta torppasi uudenkin ehdotuksen. Kaiken kaikkiaan soten historia on nyt poikkeuksellisen murheellinen ketju. On pakko olla pääministeri Stubbin kanssa samaa mieltä: politiikka on rikki. Päävastuulliset ovat tämän kauden hallitukset ja niiden pääministerit.

Perustuslakivaliokunta viitoitti soten tietä eteenpäin kolmen
vaihtoehtoisen mallin pohjalta: kuntayhtymämalli, maakuntamalli tai
valtiollisen järjestäjän malli. Mutta ei tässä vielä kaikki: hallinnollisen
laatikkoleikin lisäksi pitää ratkaista myös rahoitus. Parranpärinää tulee
vaalikentillä riittämään!

Paras vaihtoehto olisi todennäköisesti maakuntamalli, jossa
soten järjestämisestä ja rahoituksesta vastaisi suorilla vaaleilla valittu
maakuntavaltuusto. Jos maakunnalle tulisi myös verotusoikeus, niin jopa perustuslakivaliokunta
kiittelisi!

Kun nyt tavallaan palataan lähtöruutuun, joudutaan pohtimaan
myös yksityisen hoidon Kela-korvausten ja työterveyshuollon asemaa. Jos
oikeasti halutaan edistää yhdenvertaisuutta ja terveyserojen kaventamista, on
näistäkin ohituskaistoista luovuttava.

Jos kunnon uudistukseen riittää rohkeus, niin samalla
maakuntien määrää pitää vähentää 7-10 kappaleeseen, jolloin väestöpohjat
olisivat riittävän suuret. Ei jokaisen nurkkakunnan tarvitse olla ikioma
hallinnollinen maakuntansa!

Samaisille, demokraattisille maakunnille annettaisiin myös
muita tehtäviä kuten toisen asteen koulutus, työvoima- ja maahanmuuttoasiat, liikennesuunnittelu,
elinkeinopolitiikka ja muut seudullisella tasolla ratkaistavat kysymykset.
Syntyisi selkeä kolmiportainen malli: valtakunta, maakunnat ja kunnat.

Valtion aluehallinto kaikkine elyineen, maistraatteineen,
TE-keskuksineen ja aveineen olisi luontevaa organisoida samalla aluejaolla.
Malli olisi kansalaisen kannalta selkeä hallinnon puolelta tehokas.

Remontti olisi kieltämättä iso. Mutta tällaisella mallilla
olisi runsaasti etuja – se uudistaisi julkisen sektorin rakenteet 2010- ellei
peräti 2020-luvulle.

Sote-vaalit luvassa

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 5.3.2015 | Blogit

Sote-uudistukselle tuli aikalisä, kun perustuslakivaliokunta torppasi uudenkin ehdotuksen. Kaiken kaikkiaan soten historia on nyt poikkeuksellisen murheellinen ketju. On pakko olla pääministeri Stubbin kanssa samaa mieltä: politiikka on rikki. Päävastuulliset ovat tämän kauden hallitukset ja niiden pääministerit.

Perustuslakivaliokunta viitoitti soten tietä eteenpäin kolmen
vaihtoehtoisen mallin pohjalta: kuntayhtymämalli, maakuntamalli tai
valtiollisen järjestäjän malli. Mutta ei tässä vielä kaikki: hallinnollisen
laatikkoleikin lisäksi pitää ratkaista myös rahoitus. Parranpärinää tulee
vaalikentillä riittämään!

Paras vaihtoehto olisi todennäköisesti maakuntamalli, jossa
soten järjestämisestä ja rahoituksesta vastaisi suorilla vaaleilla valittu
maakuntavaltuusto. Jos maakunnalle tulisi myös verotusoikeus, niin jopa perustuslakivaliokunta
kiittelisi!

Kun nyt tavallaan palataan lähtöruutuun, joudutaan pohtimaan
myös yksityisen hoidon Kela-korvausten ja työterveyshuollon asemaa. Jos
oikeasti halutaan edistää yhdenvertaisuutta ja terveyserojen kaventamista, on
näistäkin ohituskaistoista luovuttava.

Jos kunnon uudistukseen riittää rohkeus, niin samalla
maakuntien määrää pitää vähentää 7-10 kappaleeseen, jolloin väestöpohjat
olisivat riittävän suuret. Ei jokaisen nurkkakunnan tarvitse olla ikioma
hallinnollinen maakuntansa!

Samaisille, demokraattisille maakunnille annettaisiin myös
muita tehtäviä kuten toisen asteen koulutus, työvoima- ja maahanmuuttoasiat, liikennesuunnittelu,
elinkeinopolitiikka ja muut seudullisella tasolla ratkaistavat kysymykset.
Syntyisi selkeä kolmiportainen malli: valtakunta, maakunnat ja kunnat.

Valtion aluehallinto kaikkine elyineen, maistraatteineen,
TE-keskuksineen ja aveineen olisi luontevaa organisoida samalla aluejaolla.
Malli olisi kansalaisen kannalta selkeä hallinnon puolelta tehokas.

Remontti olisi kieltämättä iso. Mutta tällaisella mallilla
olisi runsaasti etuja – se uudistaisi julkisen sektorin rakenteet 2010- ellei
peräti 2020-luvulle.

Sote-jännitystä

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 3.3.2015 | Blogit

Loppuviikosta selviää, miten sote-uudistuksen käy – jatkuuko päättymättömältä tuntuva erilaisten vaiheiden saaga vai päästäänkö askel eteenpäin. Oletan ja melkeinpä toivonkin, että perustuslakivaliokunta ei olisi itsensä kanssa eri mieltä kahden viikon välein, vaan puhaltaisi pelin poikki.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta rustasi uuden esityksensä
pikavauhdilla kasaan. Sote-rakenne muuttui olennaisesti, mutta lausuntokierrokseen
ei ollut aikaa. Isoa uudistusta ei pitäisi juosta kasaan tällä tavalla. Eri
vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia pitää pystyä punnitsemaan paremmin. En
ymmärrä valiokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk) höyryämistä.

Silti on sanottava, että uusi esitys on etevämpi ja
hallinnollisesti selkeämpi kuin edellinen. Itse asiassa tämä malli on parempi
kuin yksikään aikaisempi. Mutta vielä parempaan voidaan pystyä.

Tuoreimman soten suurin ongelma on edelleen rahoitus, joka
kohtelee kuntia jokseenkin sattumanvaraisesti. Rahoitus on uudistuksen yksi
tärkeä elementti, ja se pitäisi ratkaista oikeudenmukaisesti ja niin, että se
kannustaa hyvään hoitoon ja vahvaan ennaltaehkäisyyn.

Rahoitusta pohtivan parlamentaarisen ryhmän työ on kesken.
Ryhmä joutuu myös miettimään vaihtoehtojaan uudelleen, kun soten rakenne nyt on
muuttumassa. Olisi viisasta ratkaista rakenne ja rahoitus yhtä aikaa.

Sote-uudistus on erittäin tärkeä, mutta sen jääminen
seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi ei ole mikään lopullinen katastrofi. Uudistuksen
takuumiehinä ovat kaikki eduskuntapuolueet, joten tulevan kauden alussa se on
mahdollista saattaa maaliin.

Ehkä suurin riski on taas kerran Kokoomus, joka
mahdollisesti yrittää lypsää päätymään yksityisiä terveysyrityksiä enemmän
suosivaan malliin.

Sote-jännitystä

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 3.3.2015 | Blogit

Loppuviikosta selviää, miten sote-uudistuksen käy – jatkuuko päättymättömältä tuntuva erilaisten vaiheiden saaga vai päästäänkö askel eteenpäin. Oletan ja melkeinpä toivonkin, että perustuslakivaliokunta ei olisi itsensä kanssa eri mieltä kahden viikon välein, vaan puhaltaisi pelin poikki.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta rustasi uuden esityksensä
pikavauhdilla kasaan. Sote-rakenne muuttui olennaisesti, mutta lausuntokierrokseen
ei ollut aikaa. Isoa uudistusta ei pitäisi juosta kasaan tällä tavalla. Eri
vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia pitää pystyä punnitsemaan paremmin. En
ymmärrä valiokunnan puheenjohtajan Juha Rehulan (kesk) höyryämistä.

Silti on sanottava, että uusi esitys on etevämpi ja
hallinnollisesti selkeämpi kuin edellinen. Itse asiassa tämä malli on parempi
kuin yksikään aikaisempi. Mutta vielä parempaan voidaan pystyä.

Tuoreimman soten suurin ongelma on edelleen rahoitus, joka
kohtelee kuntia jokseenkin sattumanvaraisesti. Rahoitus on uudistuksen yksi
tärkeä elementti, ja se pitäisi ratkaista oikeudenmukaisesti ja niin, että se
kannustaa hyvään hoitoon ja vahvaan ennaltaehkäisyyn.

Rahoitusta pohtivan parlamentaarisen ryhmän työ on kesken.
Ryhmä joutuu myös miettimään vaihtoehtojaan uudelleen, kun soten rakenne nyt on
muuttumassa. Olisi viisasta ratkaista rakenne ja rahoitus yhtä aikaa.

Sote-uudistus on erittäin tärkeä, mutta sen jääminen
seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi ei ole mikään lopullinen katastrofi. Uudistuksen
takuumiehinä ovat kaikki eduskuntapuolueet, joten tulevan kauden alussa se on
mahdollista saattaa maaliin.

Ehkä suurin riski on taas kerran Kokoomus, joka
mahdollisesti yrittää lypsää päätymään yksityisiä terveysyrityksiä enemmän
suosivaan malliin.