Vaalien myötä olen viettänyt paljon tavallista enemmän aikaa kadulla ihmisten kanssa jutellen. Olen nähnyt uuden puolen Vantaasta.
Olen tarjonnut kahvia, teetä ja pullaa Vantaan eri lähiöissä. Monet kävelevät kiireisinä ohi. … Lue lisää
Vaalien myötä olen viettänyt paljon tavallista enemmän aikaa kadulla ihmisten kanssa jutellen. Olen nähnyt uuden puolen Vantaasta.
Olen tarjonnut kahvia, teetä ja pullaa Vantaan eri lähiöissä. Monet kävelevät kiireisinä ohi. … Lue lisää
Vaalien myötä olen viettänyt paljon tavallista enemmän aikaa kadulla ihmisten kanssa jutellen. Olen nähnyt uuden puolen Vantaasta.
Olen tarjonnut kahvia, teetä ja pullaa Vantaan eri lähiöissä. Monet kävelevät kiireisinä ohi. Itsekin olisin yleensä yksi heistä. Kun vaalityön myötä pysyn useita tunteja paikallani ja tapaan niitä, joilla ei ole kiire mihinkään, olen nähnyt asioita uudella tavalla.
Kaupungissa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Joka paikassa johon olemme pysähtyneet kahvipannun kanssa, ilmestyy pian lähialueen asukas tai pari, jotka jäävät juttelemaan pitkäksi aikaa. Ensin aloitetaan vaaleista, mutta lopulta jutellaan arjen pienistä iloista ja suruista, elämästä. Nämä ihmiset eivät todellisuudessa ole tippaakaan kiinnostuneita vaaleista. He ovat kiinnostuneita toisen ihmisen seurasta ja mahdollisuudesta jakaa ajatuksia, koska heillä ei siihen tavallisesti ole mahdollisuutta.
Monissa lähiöissä paikallinen pubi on ainoa paikka, jossa voi istua alas ja tavata muita. Mutta jos ei halua viettää iltojaan tuopin ääressä, missä voi tavata muita ihmisiä?
Alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että yksi isoimmista syistä eri ikäisten ihmisten syrjäytymiseen on yksinäisyys. Useimmista suomalaisista kaupungeista puuttuu tiloja, joissa olisi mahdollista tavata ihmisiä humaltumatta tai ostamatta ylihintaisia kahvilatuotteita.
Vantaalla on paljon työttömiä, jotka istuvat kotonaan ja toivovat, että he kelpaisivat vielä johonkin, pääsisivät tapaamaan muita ihmisiä ja tekemään jotain hyödyllistä. Miksemme ottaisi käyttöön lähiöissä olevia tyhjiä tiloja ja perustaisi kohtaamispaikkoja. Niissä voisi olla myynnissä kahvia ja pullaa omakustannehintaan, lehtiä luettavaksi, lautapelejä pelattavaksi. Kuka tahansa voisi poiketa sisään ja jutella muiden kanssa. Tilojen emänniksi ja isänniksi palkattaisiin paikallisia työttömiä. Ohjelmassa voisi olla neulepiirejä, korttipeli-iltoja, tai vaikka avoimen päiväkodin kaltaista pientä lastenhoitotoimintaa.
Uskon, että kylätalo olisi hyvä ja edullinen tapa ehkäistä yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja jopa päihdeongelmia.
19.10.2012
SUURI OSA VALTUUTETUISTA arvioi, että kuntien asioista päättää pieni suljettu verkosto.
Vihreän Langan tutkimukseen vastanneista 1141 valtuutetusta 36 prosenttia sanoo kuntansa päätöksentekoon vaikuttavan epäterveen ja salaisen hyvä veli -verkoston. Jos … Lue lisää
Olin viikon työmatkalla Saksassa, ja aikamoisessa uutispimennossa useita päiviä. Kun palasin takaisin, sosiaalisesta mediasta vyöryi silmieni eteen haukkujen ja loanheittämisen tulva. Vasemmistoliitto haukkui Vihreitä, Demarit haukkuivat Kokoomusta, Perussuomalaiset haukkuivat kaikkia … Lue lisää
Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla valmisteltu Vantaan talous- ja velkaohjelma on puhuttanut paljon vaalikentällä. Sitä on kiitelty vakavaotteisesta tarttumisesta kaupungin velkaantumiseen, mutta kritiikkiäkin on kuulunut. Minua hämmästyttää eniten ohjelman näköalattomuus.
Investoinnit on tarkoitus painaa minimiin, kaikkein välttämättömimpään – jos edes siihen. Hetkeksi, esimerkiksi pariksi vuodeksi, tämä voi olla hyväkin linjaus, mutta pitemmällä tähtäimellä kestämätön. Kaupunkimme on osa voimakkaasti kasvavaa pääkaupunkiseutua, eikä liinojen kiinni lyöminen Vantaalla ole seudun tasapainoisen kehityksen kannalta hyväksi. Se vain voimistaa yhdyskuntarakenteen hajautumista (”nurmijärveläistyminen”) ja on liikenteen, asumisen hinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta väärää kehitystä.
Osa säästöesityksistä on myös harvinaisen lyhytnäköisiä – julkista taloutta ei pidä suunnitella yhden vuoden aikajänteellä. Monet Nenosen säästöesitykset tuovat mieleen 1990-luvun laman aikana tehdyt virheet, joista maksettiin kalliisti ja pitkään, ja maksetaan osin yhä edelleen. Pahimpia näistä ovat lastensuojelun ja perheneuvolan resurssien alasajo, vanhusväestön kotona asumisen vaikeuttaminen, terveyskeskuslääkärien vähentäminen, terveysneuvontapuhelimen lopettaminen sekä koulunkäyntiavustajien raju vähentäminen. Jokainen näistä aiheuttaa takuuvarmasti paisuvia kustannuksia jatkossa – toiset nopeammin ja toiset pitemmällä viiveellä. Kaupunki ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan silloin, kun kuntalaisella, lapsella tai vanhuksella on edessään viimesijainen avuntarve kuten huostaanotto tai laitossijoitus.
Tuoreen kaupunginjohtajan linja tavallaan kiteytyy siinä, että erityisesti ennaltaehkäisevien hyvinvointipalveluiden ja kansalaisten aktiivisuuden tukemiseen keskittynyt vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala hajotetaan alkutekijöihinsä. Vantaalla ei tällä hetkellä ole näkemystä siitä, miten nykyaikaisessa kunnassa voidaan vahvistaa kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ennaltaehkäisyä!
Vantaan keskeisimpään hyvinvointi- ja talousongelmaan eli korkeaan työttömyyteen talous- ja velkaohjelma ei tarjoa juuri mitään. Hyvin toimivan nuorten Petra-hankkeen avulla nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan ripeästi, ja nyt tarvittaisiin vastaavia toimia pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden puolella. Tähän pitäisi keskittyä, koska korkea työttömyys rasittaa kaupungin taloutta vakavasti.
Kaupunkimme velkaongelma on vakava ja sen hoitamiseksi tarvitaan vahvoja toimia. Tätä tosiasiaa ei varmaankaan kiellä kukaan. Nyt ollaan kuitenkin lähtemässä vaaralliselle tielle: näköalattonuus ja lyhytnäköinen säästäminen pahentaa ongelmiamme pitemmällä tähtäimellä. Näillä lääkkeillä Vantaan tulevaisuuskuva on taantuva ja nuutuva kaupunki, jonka talousongelmatkin vain syvenevät vuosikymmenen lopulle tultaessa.
Vantaa on kuitenkin kasvava, väestö- ja elinkeinorakenteeltaan terve ja elinvoimainen kaupunki verrataanpa sitä melkein mihin tahansa muuhun Suomen kuntaan!
Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla valmisteltu Vantaan talous- ja velkaohjelma on puhuttanut paljon vaalikentällä. Sitä on kiitelty vakavaotteisesta tarttumisesta kaupungin velkaantumiseen, mutta kritiikkiäkin on kuulunut. Minua hämmästyttää eniten ohjelman näköalattomuus.
Investoinnit on tarkoitus painaa minimiin, kaikkein välttämättömimpään – jos edes siihen. Hetkeksi, esimerkiksi pariksi vuodeksi, tämä voi olla hyväkin linjaus, mutta pitemmällä tähtäimellä kestämätön. Kaupunkimme on osa voimakkaasti kasvavaa pääkaupunkiseutua, eikä liinojen kiinni lyöminen Vantaalla ole seudun tasapainoisen kehityksen kannalta hyväksi. Se vain voimistaa yhdyskuntarakenteen hajautumista (”nurmijärveläistyminen”) ja on liikenteen, asumisen hinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta väärää kehitystä.
Osa säästöesityksistä on myös harvinaisen lyhytnäköisiä – julkista taloutta ei pidä suunnitella yhden vuoden aikajänteellä. Monet Nenosen säästöesitykset tuovat mieleen 1990-luvun laman aikana tehdyt virheet, joista maksettiin kalliisti ja pitkään, ja maksetaan osin yhä edelleen. Pahimpia näistä ovat lastensuojelun ja perheneuvolan resurssien alasajo, vanhusväestön kotona asumisen vaikeuttaminen, terveyskeskuslääkärien vähentäminen, terveysneuvontapuhelimen lopettaminen sekä koulunkäyntiavustajien raju vähentäminen. Jokainen näistä aiheuttaa takuuvarmasti paisuvia kustannuksia jatkossa – toiset nopeammin ja toiset pitemmällä viiveellä. Kaupunki ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan silloin, kun kuntalaisella, lapsella tai vanhuksella on edessään viimesijainen avuntarve kuten huostaanotto tai laitossijoitus.
Tuoreen kaupunginjohtajan linja tavallaan kiteytyy siinä, että erityisesti ennaltaehkäisevien hyvinvointipalveluiden ja kansalaisten aktiivisuuden tukemiseen keskittynyt vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala hajotetaan alkutekijöihinsä. Vantaalla ei tällä hetkellä ole näkemystä siitä, miten nykyaikaisessa kunnassa voidaan vahvistaa kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ennaltaehkäisyä!
Vantaan keskeisimpään hyvinvointi- ja talousongelmaan eli korkeaan työttömyyteen talous- ja velkaohjelma ei tarjoa juuri mitään. Hyvin toimivan nuorten Petra-hankkeen avulla nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan ripeästi, ja nyt tarvittaisiin vastaavia toimia pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden puolella. Tähän pitäisi keskittyä, koska korkea työttömyys rasittaa kaupungin taloutta vakavasti.
Kaupunkimme velkaongelma on vakava ja sen hoitamiseksi tarvitaan vahvoja toimia. Tätä tosiasiaa ei varmaankaan kiellä kukaan. Nyt ollaan kuitenkin lähtemässä vaaralliselle tielle: näköalattonuus ja lyhytnäköinen säästäminen pahentaa ongelmiamme pitemmällä tähtäimellä. Näillä lääkkeillä Vantaan tulevaisuuskuva on taantuva ja nuutuva kaupunki, jonka talousongelmatkin vain syvenevät vuosikymmenen lopulle tultaessa.
Vantaa on kuitenkin kasvava, väestö- ja elinkeinorakenteeltaan terve ja elinvoimainen kaupunki verrataanpa sitä melkein mihin tahansa muuhun Suomen kuntaan!
Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla valmisteltu Vantaan talous- ja velkaohjelma on puhuttanut paljon vaalikentällä. Sitä on kiitelty vakavaotteisesta tarttumisesta kaupungin velkaantumiseen, mutta kritiikkiäkin on kuulunut. Minua hämmästyttää eniten ohjelman näköalattomuus.
Investoinnit on tarkoitus painaa minimiin, kaikkein välttämättömimpään – jos edes siihen. Hetkeksi, esimerkiksi pariksi vuodeksi, tämä voi olla hyväkin linjaus, mutta pitemmällä tähtäimellä kestämätön. Kaupunkimme on osa voimakkaasti kasvavaa pääkaupunkiseutua, eikä liinojen kiinni lyöminen Vantaalla ole seudun tasapainoisen kehityksen kannalta hyväksi. Se vain voimistaa yhdyskuntarakenteen hajautumista (”nurmijärveläistyminen”) ja on liikenteen, asumisen hinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta väärää kehitystä.
Osa säästöesityksistä on myös harvinaisen lyhytnäköisiä – julkista taloutta ei pidä suunnitella yhden vuoden aikajänteellä. Monet Nenosen säästöesitykset tuovat mieleen 1990-luvun laman aikana tehdyt virheet, joista maksettiin kalliisti ja pitkään, ja maksetaan osin yhä edelleen. Pahimpia näistä ovat lastensuojelun ja perheneuvolan resurssien alasajo, vanhusväestön kotona asumisen vaikeuttaminen, terveyskeskuslääkärien vähentäminen, terveysneuvontapuhelimen lopettaminen sekä koulunkäyntiavustajien raju vähentäminen. Jokainen näistä aiheuttaa takuuvarmasti paisuvia kustannuksia jatkossa – toiset nopeammin ja toiset pitemmällä viiveellä. Kaupunki ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan silloin, kun kuntalaisella, lapsella tai vanhuksella on edessään viimesijainen avuntarve kuten huostaanotto tai laitossijoitus.
Tuoreen kaupunginjohtajan linja tavallaan kiteytyy siinä, että erityisesti ennaltaehkäisevien hyvinvointipalveluiden ja kansalaisten aktiivisuuden tukemiseen keskittynyt vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala hajotetaan alkutekijöihinsä. Vantaalla ei tällä hetkellä ole näkemystä siitä, miten nykyaikaisessa kunnassa voidaan vahvistaa kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ennaltaehkäisyä!
Vantaan keskeisimpään hyvinvointi- ja talousongelmaan eli korkeaan työttömyyteen talous- ja velkaohjelma ei tarjoa juuri mitään. Hyvin toimivan nuorten Petra-hankkeen avulla nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan ripeästi, ja nyt tarvittaisiin vastaavia toimia pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden puolella. Tähän pitäisi keskittyä, koska korkea työttömyys rasittaa kaupungin taloutta vakavasti.
Kaupunkimme velkaongelma on vakava ja sen hoitamiseksi tarvitaan vahvoja toimia. Tätä tosiasiaa ei varmaankaan kiellä kukaan. Nyt ollaan kuitenkin lähtemässä vaaralliselle tielle: näköalattonuus ja lyhytnäköinen säästäminen pahentaa ongelmiamme pitemmällä tähtäimellä. Näillä lääkkeillä Vantaan tulevaisuuskuva on taantuva ja nuutuva kaupunki, jonka talousongelmatkin vain syvenevät vuosikymmenen lopulle tultaessa.
Vantaa on kuitenkin kasvava, väestö- ja elinkeinorakenteeltaan terve ja elinvoimainen kaupunki verrataanpa sitä melkein mihin tahansa muuhun Suomen kuntaan!
Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenosen johdolla valmisteltu Vantaan talous- ja velkaohjelma on puhuttanut paljon vaalikentällä. Sitä on kiitelty vakavaotteisesta tarttumisesta kaupungin velkaantumiseen, mutta kritiikkiäkin on kuulunut. Minua hämmästyttää eniten ohjelman näköalattomuus.
Investoinnit on tarkoitus painaa minimiin, kaikkein välttämättömimpään – jos edes siihen. Hetkeksi, esimerkiksi pariksi vuodeksi, tämä voi olla hyväkin linjaus, mutta pitemmällä tähtäimellä kestämätön. Kaupunkimme on osa voimakkaasti kasvavaa pääkaupunkiseutua, eikä liinojen kiinni lyöminen Vantaalla ole seudun tasapainoisen kehityksen kannalta hyväksi. Se vain voimistaa yhdyskuntarakenteen hajautumista (”nurmijärveläistyminen”) ja on liikenteen, asumisen hinnan ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta väärää kehitystä.
Osa säästöesityksistä on myös harvinaisen lyhytnäköisiä – julkista taloutta ei pidä suunnitella yhden vuoden aikajänteellä. Monet Nenosen säästöesitykset tuovat mieleen 1990-luvun laman aikana tehdyt virheet, joista maksettiin kalliisti ja pitkään, ja maksetaan osin yhä edelleen. Pahimpia näistä ovat lastensuojelun ja perheneuvolan resurssien alasajo, vanhusväestön kotona asumisen vaikeuttaminen, terveyskeskuslääkärien vähentäminen, terveysneuvontapuhelimen lopettaminen sekä koulunkäyntiavustajien raju vähentäminen. Jokainen näistä aiheuttaa takuuvarmasti paisuvia kustannuksia jatkossa – toiset nopeammin ja toiset pitemmällä viiveellä. Kaupunki ei kuitenkaan voi väistää vastuutaan silloin, kun kuntalaisella, lapsella tai vanhuksella on edessään viimesijainen avuntarve kuten huostaanotto tai laitossijoitus.
Tuoreen kaupunginjohtajan linja tavallaan kiteytyy siinä, että erityisesti ennaltaehkäisevien hyvinvointipalveluiden ja kansalaisten aktiivisuuden tukemiseen keskittynyt vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala hajotetaan alkutekijöihinsä. Vantaalla ei tällä hetkellä ole näkemystä siitä, miten nykyaikaisessa kunnassa voidaan vahvistaa kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ongelmien ennaltaehkäisyä!
Vantaan keskeisimpään hyvinvointi- ja talousongelmaan eli korkeaan työttömyyteen talous- ja velkaohjelma ei tarjoa juuri mitään. Hyvin toimivan nuorten Petra-hankkeen avulla nuorisotyöttömyys on saatu laskemaan ripeästi, ja nyt tarvittaisiin vastaavia toimia pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyden puolella. Tähän pitäisi keskittyä, koska korkea työttömyys rasittaa kaupungin taloutta vakavasti.
Kaupunkimme velkaongelma on vakava ja sen hoitamiseksi tarvitaan vahvoja toimia. Tätä tosiasiaa ei varmaankaan kiellä kukaan. Nyt ollaan kuitenkin lähtemässä vaaralliselle tielle: näköalattonuus ja lyhytnäköinen säästäminen pahentaa ongelmiamme pitemmällä tähtäimellä. Näillä lääkkeillä Vantaan tulevaisuuskuva on taantuva ja nuutuva kaupunki, jonka talousongelmatkin vain syvenevät vuosikymmenen lopulle tultaessa.
Vantaa on kuitenkin kasvava, väestö- ja elinkeinorakenteeltaan terve ja elinvoimainen kaupunki verrataanpa sitä melkein mihin tahansa muuhun Suomen kuntaan!