Vantaan Vihreät |

Sote-rakenteet kuntoon!

mennessä Timo Juurikkalan blogi | 14.10.2012 | Blogit

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on ehdottomasti yksi koko hallituskauden merkittävimmistä asioista. Remontti ei saa olla vain kuntauudistuksen kiristysruuvi, jolla pieniä kuntia yritetään yhdistää korjaamatta sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Nyt uudistus tuntuu takkuavan pahasti.

Jotta uudistus parantaisi terveydenhuoltoa, siinä tulee toteutua kolme olennaista asiaa: perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja pitää poistaa, sosiaali-ja terveydenhuollosta vastaavan järjestäjän täytyy olla riittävän suuri ja monikanavainen rahoitusjärjestelmä on purettava.

Kun perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat saman järjestäjän vastuulla, palveluketjut saadaan saumattomiksi ja potilaiden pompottelu vähenee. Resursseja pystytään suuntaamaan perustasolle ja ennaltaehkäisyyn, mikä alentaa kokonaiskustannuksia. Samaan suuntaan vaikuttaa myös monikanavaisen rahoituksen purkaminen: pitkiä leikkausjonoja ei kannata pitää yllä, kun sairaslomakustannuksia ei pystytä vyöryttämään toisen maksajan (Kela) piikkiin.

Terveydenhuollon kokonaisuudesta vastaavan tahon on oltava riittävän suuri, jotta se kykenee vastaamaan sille annetuista tehtävistä. Väestöpohjan on oltava pääsääntöisesti 200 000 ihmistä tai enemmän. Näin myös vaativan tason hoidot ja ympärivuorokautinen päivystys on järkevästi hoidettavissa.

Jos terveydenhuollon uudistusta viedään eteenpäin ”vahvan peruskunnan” eli 20 000 ihmisen väestöpohjalla, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei pystytä järjestämään yhtenä kokonaisuutena eikä alueellisen eriarvoisuuden ongelmia saada ratkaistua. Palveluiden toteuttamisesta vastaava tahon tulee olla niin vahva, että se voi hoitaa myös erityistason palvelut. Muuten käy niin, että erikoissairaanhoito vahvistuu ja ontuva perusterveydenhuolto heikkenee entisestään. Tätä ei voi hyväksyä.

Nyt on olennaista pohtia, mitä vastuita ja tehtäviä voidaan antaa erisuuruisille väestöpohjille. 20 000 ihmisen väestöpohjalla voidaan toteuttaa esimerkiksi vanhustenhuollon, koulutoimen, nuorisopalveluiden ja päivähoidon kaltaisia ihmisiä lähellä olevia arkipäivän palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi toteuttamiseksi tarvitaan vähintään 200 000 ihmisen väestöpohja.

Suurena vaarana on, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan niin, että osa palveluista tuotetaan kuntien, osa sosiaali- ja terveysalueiden ja osa erityisvastuualueiden toimesta. Jos näin menetellään, luomme nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin. Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen terveydenhuoltobisnes.

Tähän asti esillä olleista ehdotuksista sosiaali- ja terveysministeriön entisen kansliapäällikön Kari Välimäen esitys viiden erityisvastuualueen ja 20 vastuukunnan pohjalta muodostuvasta sosiaali- ja terveysalueesta on realistisin malli palvelurakenneuudistuksen jatkotyön pohjaksi.