Nuorten syrjäytyminen on noussut yhdeksi suurimmista puheenaiheista Suomessa tänä syksynä. Ihan oikeita ratkaisujakin voitaisiin alkaa pikku hiljaa kehittää pelkän puhumisen sijaan.
Olen toiminut useamman vuoden ruohonjuuritasolla nuorten parissa järjestäen syrjäytymistä … Lue lisää
Nuorten syrjäytyminen on noussut yhdeksi suurimmista puheenaiheista Suomessa tänä syksynä. Ihan oikeita ratkaisujakin voitaisiin alkaa pikku hiljaa kehittää pelkän puhumisen sijaan.
Olen toiminut useamman vuoden ruohonjuuritasolla nuorten parissa järjestäen syrjäytymistä ehkäiseviä matalan kynnyksen harrastustoimintoja lähiönuorille Vantaalla ja Itä-Helsingissä, perhesirkusta kriisissä oleville perheille, yhteisöllistä toimintaa kotiinsa jo pahasti syrjäytyneille ja etsivän nuorisotyön esiin kaivamille. Tällä hetkellä koordinoin laajaa nuorisohanketta, jonka tavoitteet liittyvät samoin erittäin vahvasti syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn. Monenlaisia tarinoita ja esimerkkejä on tässä ajassa tullut vastaan.
Olen oppinut, että usein syrjäytymisuhan taustalla on: 1. menetetty usko omiin kykyihin, 2. kokemus yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta – ei kuulu mihinkään yhteisöön, 3. kapea maailmankuva – horisointissa ei näy mitään parempaa, haaveet puuttuvat. 4. oma identiteetti on kateissa
Jotta nuori syrjäytyisi, täytyy tilanteen jatkua jonkin aikaa. Omanarvontuntoa ei menetä hetkessä, kokemus kuulumisesta johonkin katoaa vasta kun jäljellä ei ole mitään kodin ulkopuolista yhteisöä.
Ikävä kyllä syrjäytymisen tilaan joutuneelle nuorelle tarjotaan usein ratkaisuksi masennuslääkettä. Todellisuudessa tulisi ratkaista ongelma, jonka myötä nuori on joutunut siihen tilaan. Tulisi tarjota onnistumisen kokemuksia, jotka ehkä koulussa on jäänyt saamatta. Kaikki eivät ole lahjakkaita kouluaineissa ja kokevat yhdeksän vuotta häpeää ja huonommuutta. Tulisi tarjota tilaisuuksia löytää uusia yhteisöjä, joissa voi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.
Nykyisessä työssäni Myrsky-hankkeen projektipäällikkönä olen nähnyt, kuinka mm. taideprojektit voivat toimia tällaisina matalan kynnyksen paikkoina, joissa nuoret voivat voimaantua ja kerätä itseluottamusta ja kokemuksia yhteisöllisyydestä. Tämä on myös merkki siitä, että mikäli nuorilla olisi ollut merkityksellinen harrastus, olisi jopa todennäköistä, ettei suuria ongelmia olisi koskaan tullutkaan.
Myös kunnan palveluissa on kehitetty hyviä toimintamalleja.
Helsingissä on jo useiden vuosien ajan ollut käynnissä laaja Luotsi-toiminta, jossa vaikeassa tilanteessa olevat 12-15 -vuotiaat nuoret löydetään tehokkaan avun piiriin yläasteella. Nuori päätyy Luotsiin, jos koululla tai sosiaalitoimella on nuoresta erityinen huoli. Luotsi-toimintaa vetää moniammatillinen tiimi, joka tukee tiiviisti aina vuoden ajan kutakin mukaan tullutta nuorta. Osallistuvia nuoria ei tueta yksinäisinä saarekkeina, vaan mukaan toimintaan otetaan nuoren elämänpiiri: vanhemmat, koulu ja vapaa-ajan toiminta. Lisäksi nuoret pääsevät kokeilemaan uusia harrastuksia, nuoret käyvät yhdessä aikuisten kanssa esimerkiksi melomassa ja ratsastamassa. Luotsi-toiminta on todettu tehokkaaksi tavaksi tarttua nuoren vaikeaan tilanteeseen tarpeeksi ajoissa ja Helsingissä onkin nykyään jo kuusi Luotsi-ryhmää eri puolilla kaupunkia.
Jos päätöksiä tehtäisiin pitkän tähtäimen hyvinvointia ajatellen, Luotsin kaltainen toimintamalli kannattaisi rakentaa kaikkialle – myös, ja erityisesti, Vantaalle. Lisäksi olisi kiinnitettävä nykyistä paljon enemmän huomiota niihin nuoriin, jotka eivät viihdy eivätkä pärjää koulussa. Tarvitaan erilaisia oppimisympäristöjä: pajakouluja, joustavaa perusopetusta.
Kunnan olisi myös tarjottava jokaiselle nuorelle mahdollisuus merkitykselliseen harrastukseen. Sitä edistäisi koottu tiedotus harrastusmahdollisuuksista (esimerkiksi kaikkien koululaisten vanhemmat saavuttavan Wilman kautta muutaman kerran vuodessa) sekä erityinen harrastusraha vähävaraisten perheiden lapsille.
Nuorten syrjäytymisuhka kannattaa ottaa tosissaan – välineitä syrjäytymisen torjuntaan on.
Itse olen nyt kaksi vuorokautta kärsinyt kammottavasta päänsärystä, huimauksesta ja kuumeilusta. Kiitos marraskuun alussa suoritettavan pienen kirurgisen operaation, noilla koetetaan välttää sivuvaikutuksia. Toivon mukaan helpottaisi viimeistään viikonlopuksi, ettei jää feissaus kokonaan kahdelta viikolta välistä.
The post Ennakkoäänestys alkoi tänään, ehdokas vuoteenomana appeared first on Timo Tuomaala.
Tänään vietetään asunnottomien yötä. Kuntavaalikampanjani aikana olen keskustellun useiden asunnottomien kanssa ja kuullut erilaisia tarinoita ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Eräs mieleenpainuva kohtaaminen tapahtui Tikkurilassa. Eläkkeellä oleva mieshenkilö kertoi, että on ollut 14 vuotta asunnottomana. Hän on yrittänyt etsiä asuntoa kaikkialta mistä vain voi, mutta turhaan. Hän on yrittänyt kysellä, että miksi ei ole saanut asuntoa ja vastaus on yleensä ollut, että hän on yksineläjä ja perheet ovat etusijalla.
Miehen on ollut vaikeaa saada myöskään mitään tukia sillä hänellä on säännölliset tulot, nimittäin pieni eläke. Elämiseen ei kuitenkaan jää juuri mitään, sillä hän omien sanojensa mukaan maksaa asunnottomien asuntolan paikasta n. 500 euroa kuukaudessa. Sillä hinnalla voisi jo saada pienen asunnon, jos se ei sijaitse aivan suurimpien keskustojen alueella.
Asunnottomuus voi olla todella lannistavaa. Onneksi on olemassa yömajoja ja asuntoloita, jotta ei tarvitse jäädä ulos. Monille silti ainoana vaihtoehtona näyttäytyy putkaan hankkiutuminen tai rappukäytävään murtautuminen, ettei tarvitse jäädä pakkaseen.
Vantaalle täytyy saada lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, jotta asuntojonoja saadaan lyhennettyä ja hintatasoa alennettua. Koti on perusoikeus.
Demareiden ja Kokoomuksen säästöpaketissa sopimasta sadan kouluavustajan vähennyksestä luovutaan. Syvä kiitos liikkeen kantaville voimille kuten Vaula Norrenalle! Demarit ja Kokoomus taipuivat kansalaispaineen alla sekä pienpuolueiden vastustukseen.Täs…
Demareiden ja Kokoomuksen säästöpaketissa sopimasta sadan kouluavustajan vähennyksestä luovutaan. Syvä kiitos liikkeen kantaville voimille kuten Vaula Norrenalle! Demarit ja Kokoomus taipuivat kansalaispaineen alla sekä pienpuolueiden vastustukseen.Täs…
Valtuustossa 15.10. käytiin railakas keskustelu nationalismista ja venäläisen kulttuurisäätiön perustamisesta.Perussuomalaiset kritisoivat venäläisen kulttuurisäätiön Culturan perustamista. Kyseessä on säätiö joka jatkaa vuonna 1944 perustettua Suomi-N…
Valtuustossa 15.10. käytiin railakas keskustelu nationalismista ja venäläisen kulttuurisäätiön perustamisesta.Perussuomalaiset kritisoivat venäläisen kulttuurisäätiön Culturan perustamista. Kyseessä on säätiö joka jatkaa vuonna 1944 perustettua Suomi-N…
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on ehdottomasti yksi koko hallituskauden merkittävimmistä asioista. Remontti ei saa olla vain kuntauudistuksen kiristysruuvi, jolla pieniä kuntia yritetään yhdistää korjaamatta sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia. Nyt uudistus tuntuu takkuavan pahasti.
Jotta uudistus parantaisi terveydenhuoltoa, siinä tulee toteutua kolme olennaista asiaa: perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja pitää poistaa, sosiaali-ja terveydenhuollosta vastaavan järjestäjän täytyy olla riittävän suuri ja monikanavainen rahoitusjärjestelmä on purettava.
Kun perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat saman järjestäjän vastuulla, palveluketjut saadaan saumattomiksi ja potilaiden pompottelu vähenee. Resursseja pystytään suuntaamaan perustasolle ja ennaltaehkäisyyn, mikä alentaa kokonaiskustannuksia. Samaan suuntaan vaikuttaa myös monikanavaisen rahoituksen purkaminen: pitkiä leikkausjonoja ei kannata pitää yllä, kun sairaslomakustannuksia ei pystytä vyöryttämään toisen maksajan (Kela) piikkiin.
Terveydenhuollon kokonaisuudesta vastaavan tahon on oltava riittävän suuri, jotta se kykenee vastaamaan sille annetuista tehtävistä. Väestöpohjan on oltava pääsääntöisesti 200 000 ihmistä tai enemmän. Näin myös vaativan tason hoidot ja ympärivuorokautinen päivystys on järkevästi hoidettavissa.
Jos terveydenhuollon uudistusta viedään eteenpäin ”vahvan peruskunnan” eli 20 000 ihmisen väestöpohjalla, sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei pystytä järjestämään yhtenä kokonaisuutena eikä alueellisen eriarvoisuuden ongelmia saada ratkaistua. Palveluiden toteuttamisesta vastaava tahon tulee olla niin vahva, että se voi hoitaa myös erityistason palvelut. Muuten käy niin, että erikoissairaanhoito vahvistuu ja ontuva perusterveydenhuolto heikkenee entisestään. Tätä ei voi hyväksyä.
Nyt on olennaista pohtia, mitä vastuita ja tehtäviä voidaan antaa erisuuruisille väestöpohjille. 20 000 ihmisen väestöpohjalla voidaan toteuttaa esimerkiksi vanhustenhuollon, koulutoimen, nuorisopalveluiden ja päivähoidon kaltaisia ihmisiä lähellä olevia arkipäivän palveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden laadukkaaksi ja kustannustehokkaaksi toteuttamiseksi tarvitaan vähintään 200 000 ihmisen väestöpohja.
Suurena vaarana on, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan niin, että osa palveluista tuotetaan kuntien, osa sosiaali- ja terveysalueiden ja osa erityisvastuualueiden toimesta. Jos näin menetellään, luomme nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin. Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen terveydenhuoltobisnes.
Tähän asti esillä olleista ehdotuksista sosiaali- ja terveysministeriön entisen kansliapäällikön Kari Välimäen esitys viiden erityisvastuualueen ja 20 vastuukunnan pohjalta muodostuvasta sosiaali- ja terveysalueesta on realistisin malli palvelurakenneuudistuksen jatkotyön pohjaksi.